Joulumuistoja

Lapsena mummulassa laskimme serkkujen kanssa jouluaattona tyhjillä apulantapusseilla Kassanmäkeä, kun meidät ajettiin pihalle metelöimästä. Heiniin ei saanut mennä hyppimään, vaikka Tarzan-leikit olivat ihan parasta. Se oli tosin harmillista, että pikkusiskoni sai olla Jane, minä olin yleensä apina.

Kylän raitilla kulki illan aikana useampiakin joulupukkeja. Pihalla paloivat rakovalkeat, kun kävimme polttamassa tähtisadetikkuja (tai tähtisäde - kuten olen aina luullut). Antamisen halu vaati kekseliäisyyttä, kun lapsen lahjabudjetti oli pieni. Tätini sai kerran pakkauksen paketin päälle tarkoitettuja ruusukkeita. En tiennyt, mitä ne olivat, mutta vaikuttivat kovin kauniilta.

Kummitätini on kirjakauppias, joten mieluisimmat kovat lahjat olivat varmat. Jos halusi lukea rauhassa joululahjakirjoja, piti mennä kylmään saunaan. Sielläkin joku nukkui yönsä, kuten myös isossa vaatehuoneessa. Ihmeellisesti riitti mummun ja tutan kärsivällisyys kuten myös naimattoman tätini ja setäni. Mummulla oli Ainojen oloisen tupsulliset tossut ja vieläkin kuulen korvissani niiden suhinan, kun hän kävi pakastimella hakemassa pullaleetaa - ihanan makeaa ja hyvää. Pakko oli joskus kokeilla mummun tapaan kahvin juomista tassilta, sokeri huulien välissä. Kampsupaisti eli veripaltulla höystetty lihakeitto oli joulupäivän ruokaa.

Olen kiitollinen siitä, että joulumuistoni ovat täynnä yhdessäoloa ja rakkautta. Jouluna haluaisi onnistua kertomaan, kuinka välittää ja kuinka arvostaa kaikkia niitä, jotka ovat sellaisia muistoja olleet mukana luomassa.

Hyvää joulua

Aatto on illassa (ja äiti tietokoneella). Lapset testaavat uutta peliä, joten uskallan hetkeksi istahtaa itsekin ruudun ääreen. Herkut on nautittu ja lahjat avattu. Ajatukset ovat kulkeneet moneen suuntaan kauas. Niihin, jotka asuivat tässä pirtissämme ennen. Niihin, joiden kanssa vietimme joulua lapsena ja niihin rakkaisiin, jotka ovat jo edesmenneitä. Myös niihin, joilla ei ole tätä kaikkea. Lämmöllä olen ajatellut myös monia kohtaamiani ihmisiä tämän kuluneen vuoden ajalta.

Joulu on rakkauden juhla. Meidän rakkautemme on aina yrityksistä huolimatta vajaata. Rakkaus on siinä, että maailman Luoja rakasti meitä niin, että antoi ainoan poikansa. Hän on täydellinen rakkaus.

Rauhallista joulua sinulle!

Joulupuuhissa

Marttojen kehotuksesta siivota vain ne paikat, joissa aikoo joulunsa viettää, on tullut jo klassikkolausahdus. Se on omiaan poistamaan joulustressiä, mutta olen osin eri mieltä. Kaikki eivät onnistu pitämään yllä ympäri vuoden pientä jatkuvaa siivoustehoa. Joulun alla tuntuu hyvältä käydä lasten kanssa läpi lelut ja kirjoituspöydän laatikot(äidistä tuntuu siis hyvältä)ja karsia turhat pois. Tuntuu hyvältä kaivella hajulukoista epämääräiset hiustupot ja roskiskaapista tyhjät astianpesuainepurkit. Vanhentuneet kokouspaperit siirtyvät paperinkeräykseen ja tahrat ihmesienellä historiaan.

Jossain vaiheessa tuntuu, että huusholli on täynnä aloitettuja kohteita. Vie mennessäsi ja tuo tullessasi soveltuu suursiivouksessa niin, että siivoa aina siellä, minne olet joutunut siirtymään käytännön sanelemana. Jos pyyhkii ikkunoita pirtissä ja täytyy käydä välillä keittiössä, sitten siivotaan keittiössä, kunnes on asiaa jonnekin muualle. Lopulta kuitenkin kaikkialla on siistiä. Paitsi niissä paikoissa, jotka on vetänyt Marttojen kunniaksi yli listasta.

Joulukoristeista mieluisimpia minulle ovat kukat. Tänä vuonna onnisti. Kamarissa tuoksuu kielo. En taaskaan jaksanut yrittää hyötämistä itse, mutta nyt sain niitä kukkatalosta.

Pian laitan tahmakakun uuniin ja paistan juuston. Edessä on suuri juhla - Vapahtajamme syntymäpäivä. Siunattua joulunaikaa sinulle - riippumatta siitä, jaksoitko tai halusitko siivota.

Teinin äidiksi

Perheessämme on tapana viedä syntymäpäiväaamun aamiainen sankarille vuoteeseen. Tarjottimelle lastataan vähän parempia astioita, yleensä juuri paistettua patonkia, pestolla ja mozarellan kera, kaakao tai kahvi ja joku pieni makea pala. Esikoinen täyttää tänään thirteen eli tulin teinin äidiksi. Kumpi lienee helpompaa - vaikea ensisynnytys vai murrosiän taistelut.

Päivä kului Porissa kaupungilla aikaa kulutellessa. Suoraan sanottuna liikaa liian kärttyisiä ihmisiä. Synttärisankari ahkeroi koko päivän yleisurheiluharjoituksissa ja oli siinä mielessä syypää ostoksiimme "väärällä" paikkakunnalla. Päivän päätteeksi kävimme katsomassa Joulutarina-elokuvan. Se oli juoneltaan ja kuvaukseltaan ihan ok. Ohjaaja Juha Vuolijoki oli Ressussa rinnakkaisluokallani. Hetken kelasin, mistä päähenkilölle annettu uusi nimi Julli, oli tuttu. Taisi olla Vuolijoen lukioaikainen lempinimi.

Vielä urheiluun. On haikeaa muistella, mitä kaikkea sitä on joskus pystynyt tekemään. Ihan tai ainakin melkein perusliikuntatuntitaustalta arabialainen, kärrynpyörä puomilta ja urhohyppy hyppyarkulta ovat joskus onnistuneet. Selkäytimestä alkoi nousta jumppakärpäsohjelma noin 26 vuoden takaa. Mitään ei parane enää kokeilla, kun edessä on muutenkin fysioterapiaa ja nilkassa tuore kortisonipiikki. Onhan se hauska kehuskella, että joskus minäkin. Yritetään kuitenkin vielä.

Yksi loppuu, toinen alkaa

Muistan vielä saapumiseni ensimmäiseen työpäivään eduskunnassa vuonna 2001. Kiipesin portaita ja sieltä jostain melkein ovelta katsoin kaupunkin. Tuntui juhlavalta ja hyvältä. Eilen lähdin näillä näkymin viimeisen kerran eduskunnan työntekijänä kiireisesti junaan Pikkuparlamentista sen suuremmin tunteilematta. Jäljellä tämä päivä ja kaksi viikkoa lomaa. Sitten alkaa jotain uutta, ihan alusta.

Ihanassa työtoverijoukossa joululounaalla istuessa mietin kyllä eilen, saanko vielä joskus olla osa tätä työntekijänä - avustajana, ehkä jopa kansanedustajana. Aika näyttää. Nyt jatkan silti varapuheenjohtajana tiivistä yhteistyötä oto - oman toimen ohella.

Eduskuntatyössä on etänäkin oma glamourinsa ja omat arkikoomiset yksityiskohtansa. Edelleen tuntuui hauskalta nähdä käytävällä Uusis ja Taberman livenä. Mieleen tulee välähdyksiä: Lipposen kättely oppositiokutsuilla Kesärannassa. Niiasin ja hämmennyin hetkeksi, kun en oikein tiennyt olisiko pitänyt esitellä itsensä vai ei. (Vanhaselle en sitten vuosien päästä enää niiannut.) Rupattelu rannassa silloin vielä ryhmäkansliassa työskennelleen Soinin kanssa. Kun katsoi ympärille, tuntui että seisoo uutislähetyksessä.

Hetkellinen välähdys tajunnassa, että tuo reppuselkäinen ohimennyt henkilö oli presidenttimme. Maammelaulu oopperassa, aina vain toistuvat eksymiset sokkeloisessa eduskuntatalossa, mutkattomat heit käytäväkohtaamisissa, onnistumisen ilo valtiopäivätoimien valmistelussa. Eduskuntatyö on ollut hienoa, vaikka työsuhteeni kaukaa asuvana ovat olleet pätkiä ja erilaisia kokoomateoksia tunneista ja palkka koulutustasoon nähden huono. Hienoa, vaikka nyt on jo tottunut paljoon ja tietää, kuinka raskasta ja vaativaa on työ kansanedustajana.

Erityisesti olen iloinnut Sarista, jonka seuraajaksi tulin ja joka uskalsi rohkaista sanoen, että minusta tulee hyvä avustaja. Niin kävikin. Sonjasta ja Marjosta, joiden kanssa olen jakanut avustajatyötäni, ryhmäkanslian Merjasta ja Leenasta, jotka ovat rohkaiseeet ja tuoneet lämpöä työpäiviin, muista avustajista, joiden kanssa olemme saaneet osaamista jakaa. Hienoista edustajista, joiden apuna on ollut ilo ja kunnia toimia. Suurimman kiitoksen haluaisin antaa Päivi Räsäselle, jonka työtä seuraamalla olen saanut jatkuvasti oppia sitä, kuinka omien mielipiteiden ja näkemysten takana seistään silloinkin, kun tietää, että on vähemmistössä ja tietää että riittää ivallisiakin kommentoijia.

Nostalgiaa

Tarkoitukseni oli tänään mennä ensimmäisen kouluni eli Kankaantaan koulun 50-vuotisjuhlaan Nokialle. Nostalgisoin jo etukäteen melkein kyyneliin asti. Huomasin Fonectasta, että molemmat ala-asteen opettajani asuvat vielä koulua vastapäätä. Samassa talossa, josta minäkin lähdin avain kaulassa Marimekon raitapaidassa ja todella minissä vekkihameessa lettipäänä kouluun. Juhla jäi väliin. Ei veden vuoksi vaan tuli toinen este. Lämmöllä muistan kuitenkin näitä opettajiani, jotka lähinnä olisin toivonut tapaavani.

Itsenäisyyspäivän tienoo on muutenkin herkkää. Tunnustan, etten voinut katsoa Kuoppamäkeä ja lapsikuoroa laulamassa Sinistä ja valkoista kuin vähän matkaa. En jaksanut itkeä enempää.

Minulle itsenäinen Suomi merkitsee vapautta ja perusoikeuksien toteutumista. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa mietin, mikä on maamme tulevaisuus tältä osin. Pelkään, että arvopohjan ohentuessa ja itsekkyyden lisääntyessä tulevaisuutemme ei näytä valoisalta. Laitkin ovat lopulta säätäjiensä näköisiä. Säätäjät kansansa. Lasse Heikkilän Suomalaisen messun sanoin toivoisi aikaa, jolloin kuuluu "itkua katuvan kansan".

Mikä on ympäristöystävällistä?

Haja-asutusalueiden asukkailla on vuoteen 2014 aikaa hoitaa jätevesien käsittely kuntoon. Tavoitteena on estää vesistöjen lisärehevöityminen ja vähentää muita ympäristöhaittoja. Valtakunnalliset määräykset ovat johtaneet kiihtyvään viemäriverkostojen rakentamiseen ympäri maan. Meilläkin päätökset edessä. Siksi näitä mietin.

Kiinteistökohtaiset järjestelyt ovat kalliita ja niin on verkostoon liittyminenkin. Kustannukset ovat moninkertaiset nykyhetkeen verrattuna. Jos olisi varmuus siitä, että vaaditut toimenpiteet ovat kokonaisuudessaan järkeviä, luonnonsuojelusta maksaisi, jos ei mielellään niin kuitenkin välttämättömyyden vuoksi.

Muutamia avoimia kysymyksiä on kuitenkin mielen päällä. On vanhoja pariskuntia tai yksinäisiä ihmisiä, jotka käyttävät vettä hyvin säästeliäästi. Uudistuskustannukset tulevat suhteettoman kalliiksi ja uudistamatta kiinteistöä ei saa edes kaupaksi. Vaatiiko joku näiden talouksien muutostöitä ja js vaatii, minne sijoitetaan asukkaat, jotka eivät vaatimuksia pysty toteuttamaan?

Laajeneva viemäriverkko tarvitsee lisäpumppaamoja, jotka vaativat lisäsähköä, jotka vaativat jostain lisäenergiaa. Keskuspuhdistamot sijaitsevat monin paikoin asutuksen läheisyydessä niin, ettei lietteen kompostointi ole asutuksen läheisyyden vuoksi järkevästi toteutettavissa. Mitä tehdään? Kiinteä aines kuljetetaan autolla taas toiseen paikkaan. Onkohan joku laskenut, että tällaisten kokonaisuuksien jäljiltä kyseessä lopulta enää on ympäristön etu?

Hiiriä ja ihmisiä

Vanhan talon asukkaisiin kuuluvat kissoista huolimatta hiiret. Pyrimme asukaspolitiikkaan, jonka mottona on: "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää". Loukuista löytyy toisinaan makoisa paisti Tuiskulle ja Pyrylle. Yleensä Tuiskulle, sillä se kollinrotkaleena pitää johtopaikkaa.

On osoittautunut, että laiskanpulskeat kattimme pitävät näitä hyyryläisiä syöttiläinään. Kuivamuonaa on löytynyt jo parista varastopisteestä ja takavarikon jälkeen lihotetut tunkeilijat ovat joutuneet parempiin suihin.

Toisinaan poimin hysteerisenä mustaa sukkanukkaa lattialta epäillen tunkeilijoita. En silti osaa suhtautua asiaan kovin fanaattisesti, vaikka inhottavia hiiret ovatkin. Ne kuuluvat jonnekin muualle - esimerkiksi kissan vatsaan - ja siellä muualla ne ovat ihan omalla paikallaan osana luontoa. Matokuuri kissoille tosin tarvitaan säännöllisesti (s)lisävieraiden häätämiseksi.

Pohjola-Nordenia juhlimassa

Sain osallistua tänään kaupungin edustajana Vammalan Pohjola-Nordenin 60-vuotisjuhlaan. Tunnelma oli lämmin ja kotoisa – eikä vähiten siksi, että liiton tervehdyksen tuonut puheenjohtaja Outi Ojala oli mutkaton ja maanläheinen, jos pitkästä ihmisestä voi niin sanoa.

Pohjola-Norden on tehnyt Vammalassa arvokasta työtä edistäen pohjoismaista yhteyttä. Samalla on syntynyt myös tärkeää paikallistason yhteisöllisyyttä. Pohjola-Nordenin kautta suomalaiset aikoinaan saivat mahdollisuuden hankkia ystäväkuntia muistakin Pohjoismaista kuin Ruotsista. Vammalan ystävyys Ruotsin Skövden kanssa alkoi niin sanottuna kummikuntatoimintana vuonna -44 aluksi sodan jälkeisen avustustustyön muodossa. Norjan Haldenin ja Tanskan Ringstedin kanssa toiminta alkoi sekin jo -40-50 luvun taitteessa molemmin puolin.

Ystävyysvierailut ovat merkinneet monille Vammalassa ensimmäistä ruohonjuuritason kansainvälistä yhteyttä ja tärkeää motivaation antajaa kielten opiskelulle. On toivottavaa, että kuntaliitoksista ja kansainvälistymisestä huolimatta tämä arvokas toiminta voi jatkua.

Niinkin yhtenäisessä joukossa kuin me pohjoismaalaiset elää monenlaisia ennakkoluuloja. Suomalaissyntyinen Ruotsissa asuva Mark Levengood ja norjalainen kirjailija Unni Lindell ovat keränneet lasten suusta totuuksia jo useampaan kirjaan. 8-vuotias Alex totesi heille: Minun koirani on puoliksi norjalainen, mutta se on kuitenkin aika hieno. Se ymmärtää melko paljon siihen verrattuna miten voisi olla, kun on puoliksi norjalainen.

Erilaisuuden hyväksymisessä riittää edelleen tehtävää. Sen osoitti myös tuore Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston ja Riksbankens Jubileumsfondin tutkimusraportti Eri tapoja kohdata suuri elefantti. Tutkimuksessa arvioitiin Suomen ja Ruotsin kulttuurieroja. Ruotsalaisten mielipiteet Suomesta ja suomalaisista ovat muuttuneet paljon myönteisemmiksi, kun taas suomalaiset suhtautuvat edelleen epäluuloisesti ruotsalaisiin. Yli puolet ruotsalaisista haastatelluista haluaisi mielellään suomalaisen läheiseksi ystäväkseen, kun suomalaisista vain 9 prosenttia haluaisi ruotsalaisen ystävän.

Harmautta

Räntäinen, harmaa sunnuntai - mutta lepopäivä ja kotona.

Eilen oli puoluevaltuusto Helsingissä ja perjantaina vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta. Nykyisen neuvottelukunnan toimikausi päättyi käytännössä tähän. Oman alansa asiantuntijoiden esitysten ja työn seuraaminen on herättänyt kunnioitusta. Puoluevaltuustossa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja, jotka saivat tosin vastuun painamaan harteilla. Toivottavasti tulee sekin kokous, jossa hyvän toimintasuunnitelman jälkeen voidaan kiittää hyvästä toiminnasta. Jos se on kiinni kaksivuotiskaudelle valitusta puoluesihteeristämme Sari Essayah'ista, näin varmaan käy!

Tänään nautin kahden ottelun verran 11-12-vuotiaiden taitavasta salibandysta. Edessä vielä srk:n nuorten aikuisten toteuttama Suomalainen messu. Suoraan sanottuna uusi työviikko tuntuu tulevan liian nopeasti tällä kertaa vastaan.

Toinen palkittiin, toista rangaistiin

Suomen kirkon pappisliiton hallitus on valinnut tänään vuoden papiksi Leena Huovisen. Hän tuli alkuvuodesta tunnetuksi pappina, joka siunasi naisparin. Palkitseminen johtui muista ansioista.

Tuomiokapitulin ratkaisussa kanteluun ko. siunaustoimituksesta todetaan: "Leena Huovinen on korostanut halunneensa kantaa hengellistä ja sielunhoidollista vastuuta niistä kirkon jäsenistä, joita hän työssään kohtaa. Pappina hän itse katsoo toimintansa nousevan raamatullisesta ja kristillisestä lähimmäisenrakkauden periaatteesta."

"Piispa on keskustellut pastori Leena Huovisen kanssa edellä mainituista kirkon yhteisistä päätöksistä sekä papin tehtävistä kirkollisten toimitusten toimittajana ja kaikkien seurakuntalaistensa sielunhoitajana. Tuomiokapituli on keskusteluista saadun tiedon perusteella vakuuttunut siitä, että Leena Huovinen on pappina toimiessaan sitoutunut kirkossa tehtyihin yhteisiin päätöksiin."

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli antoi tänään päätöksen seurakuntamme kappalaisen, pastori Jari Rankisen menettelyä koskevassa kurinpitoasiassa.

Rankinen tuomittiin erotettavaksi virantoimituksesta kolmeksi kuukaudeksi sekä pappisviran toimittamisesta kolmeksi kuukaudeksi. Tuomiokapituli on katsonut asianosaisten lausuntojen perusteella selvitetyksi, että Rankinen on jättänyt hänelle määrätyn virkatehtävän toimittamatta ja siten laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Syynä Rankisen menettelyyn on ollut se, että hänet on määrätty toimimaan jumalanpalveluksessa yhdessä naispuolisen pastorin kanssa.

"Koska kirkon viranhaltija ei voi teologiseen näkemykseensä tai vakaumukseensa vedoten kieltäytyä virkatehtäviensä suorittamisesta, pastori Rankinen kieltäytyessään kahdesti jumalanpalveluksen toimittamisesta on toiminut vastoin kappalaisenvirkaan liittyviä virkavelvollisuuksiaan. "

Rangaistusta mitatessaan tuomiokapituli on ottanut huomioon toisaalta sen, että Rankisen virkavelvollisuuksien vastainen menettely on ollut tahallista, vakaaseen harkintaan perustuvaa ja toistuvaa...

Muutama näkökulma: Entä jos myös Rankinen kantoi hengellistä ja sielunhoidollista vastuuta työssään kohtaamistaan seurakuntalaisista? Miten määritellään raamatullinen lähimmäisenrakkauden periaate? Mitä on sitoutuminen kirkossa tehtyihin yhteisiin päätöksiin?

Tasa-arvoa omaishoitajille

Vammalalainen kansanedustaja Arto Satonen on jättänyt hyvän lakialoitteen, jossa ehdotetaan työsopimuslakiin omaishoitajan hoitovapaan mahdollistavaa muutosta. Muita allekirjoittajia on 121 eli ajatus saa laajaa kannatusta. Tosin on syytäkin, sillä hallitusohjelmassa luvataan kehittää omaishoitoa selvittämällä mahdollisuudet hoitovapaajärjestelmän kehittämiseen työn ja omaishoidon paremmaksi yhteensovittamiseksi.

Hoitovapaan saajien määrittely on välttämätöntä, mutta siinä juuri on aloitteen heikko kohta. Hoitovapaaseen olisi oikeutettu vain henkilö, joka saa omaishoidon tuesta annetun lain mukaista hoitopalkkiota. Suomessa on arviolta 300 000 omaishoitajaa ja heistä vain hiukan yli 26 000 saa kunnallista omaishoidon tukea. Monessa kunnassa on niin sanotusti piikki auki eli esimerkiksi Vammalassa vanhuksen omaishoitaja saa tuen, jos hoito korvaa laitoshoidon. Tamperellakin ensi vuoden budjettikäsittelyssä luvattiin, että tuen edellytykset täyttävälle se myös maksetaan.

Tosiasia kuitenkin on, että toteutuessaankin Satosen aloite korjaisi vain pienen joukon asemaa.

Jotta hoitovapaa todella toimisi, tarvittaisiin yhtenäistä maksupolitiikkaa koko maahan eli subjektiivista oikeutta omaishoidontukeen. Kunnat eivät tästä haasteesta selviä ilman valtion apua, sillä nykyiset tukisummat olisi samalla korotettava tasolle, joka oikeasti mahdollistaa työstä pois jäämisen. Kukaan ei voine kiistää, että omaishoitaja säästää merkittävällä tavalla yhteiskunnan kustannuksia kotihoidon korvatessa laitoshoidon. Rakastavien käsien hoivaa ei voi edes mitata.

Isänpäivänä

Onnea kaikille isille! On todettu, että isän hyväksynnällä on tärkeä vaikutus tytön kasvulle naiseksi. Olen kiitollinen kaikesta rohkaisusta ja kannustuksesta, jota olen omalta isältäni saanut. Samoin iloitsen siitä isyydestä, jota saan seurata oman puolisoni suhteessa lapsiimme.

Näiden traagisten tapahtumien jälkeisinä päivinä olen miettinyt ihmisen raadollista suhtautumista järkyttäviin uutisiin. Uskallammeko tunnustaa, että karmealla tavalla meissä herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta se, että tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa, syvästi murheellista? Ihmisen kokemus elämän merkityksellisyydestä rakentuu tässä ajassa kaksinapaisesti sitä kautta, että tavallisuus revitään hajalle joko suurella onnistumisella tai suurella tragedialla. Olemme sokeita tavallisen arjen syvälle onnellisuudelle.

Välittääkö kirkolliskokous, mistä päätetään

Kirkolliskokous kokoontuu tällä viikolla. Se on päättämässä mm. virkamiehiä koskevan syrjintäpykälän ottamisesta kirkkolakiin, mutta ilmeisesti ilman luetteloa, jossa mainitaan kielletyt syrjinnän syyt. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Näistä syistä mainitaan mm. uskonto ja kunnallisia viranhaltijoita koskevassa laissa myös sukupuolinen suuntautuminen.

Mitä merkitsee se, jos kirkkolaissa on määrittelemätön syrjintäpykälä? Pelkään, että seurauksena on kirkon oman määräysvallan luovuttaminen maalliselle oikeudelle. Jos tuomioistuin katsoo asiaa, onko esimerkiksi sillä merkitystä otetaanko hautausmaalle tai kirkkoherranvirastoon töihin ateisti vai kristitty? Ratkaisevat sanat tulkinnassa tulevat olemaan "hyväksyttävä peruste". Kuka sen määrittää?

Enpä usko, että tulkinta tässäkään saa jäädä kirkon opin ja perustan varaan vaan edessä on virkamieskirkko, jonka toiminnassa yhä enemmän maallinen lainsäädäntö ja ihmisten mielipiteet ratkaisevat. Kahden mielipiteen ollessa vastakkain, äänestys ratkaisee.

Koskahan puututaan siihen, että kirkko syyllistyy opetuksessaan erittäin vakavaan syrjintään jakaessaan ihmiset kahteen ryhmään. Niihin, jotka pääsevät Taivaaseen ja niihin, jotka joutuvat kadotukseen. Kaiken lisäksi tarjotaan vain yhtä välimiesmenettelyn muotoa näiden kahden vaihtoehdon välillä. Kyynisenä huomiona voi todeta, että joidenkin mielestä tämäkin vastakkainasettelun aika on ohi.

Päätös elämästä tai kuolemasta

Uusimpien kyselyiden mukaan suomalaisten enemmistö näyttää suhtautuvan eutanasiaan eli armokuolemaan myönteisesti. 76 prosenttia suomalaisista hyväksyy eutanasian, jos parantumattomasti sairas pyytää sitä itse.

Tutkin joskus brittisivustoa, jossa oli tarinoita armokuolemasta. Osa ehkä tosia, osa ehkä ei. Joka tapauksessa mieleeni jäi erään vanhan, parantumattomasti sairaan naisen kohtalo. Hän päätti pyytää eutanasiaa ja kutsui sukulaiset paikalle viimeistä yhdessäoloa varten. Joku saapui USA:sta asti tähän ainutlaatuiseen tapaamiseen. Rakkaiden ihmisten läheisyys tuntuikin naisesta niin hyvältä, että hän päätti perua kuolemantapauksen ja elää niin kauan kuin elämää annetaan. Kuinkas kävi - sukulaiset olivat harmissaan, että he ovat vaivautuneet paikalle turhaan, kun ei kuolema korjaakaan satoaan. En tiedä, pyysikö tämä parantumattomasti sairas edelleen itse eutanasiaa vai ei. Pitäisin kaiken kaikkiaan viisaampana jättää päätösvalta Jumalalle, joka elämänkin antaa.

Pyhäinpäivän vakavien ja hartaiden tunnelmien keskellä pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa curlingia kyläyhdistyksen tarjoamalla vuorolla. Paikalla oli pääasiassa nuoria, joten todella oikeaan osunut lajivalinta. Ja meidän puoli voitti!

Lämmitysmuotoa voitava ohjata

Kuntaliitto on esittänyt vaatimuksen, että kunnilla pitäisi olla oikeus valita
kiinteistöjen lämmitystapa asemakaavalla. Vaatimus on oikean suuntainen, mutta on totta sekin, ettei eri lämmitysmuotoja saa asettaa epäoikeudenmukaiseen kilpailuasemaan. Pohjana tulisi olla ympäristöluokitus ja useille eri energiamuodoille vastaava valinnanmahdollisuus.

Ihmettelen, ettei tätä kaavoituksen ja rakennuslupamenettelyn ohjaavaa vaikutusta ole jo otettu kriisitoimenpiteenä käyttöön. Lämmitysmuotoa ei vaihdeta usein, joten nyt tehtyjen ratkaisujen tulisi olla ilmastonmuutosta hidastavia. Esimerkiksi tonttikoossa pitäisi ottaa huomioon mahdollisen pelletti- tai hakevaraston vaatima tila

Puulämpö on muuten edelleen tunnelmallista ja suorastaan rentouttavaa. Suosittelen.

Samassa junassa kuninkaan kanssa

Takana kolme mielenkiintoista päivää. Torstaina eduskunnassa oli seminaari lasten huoltokiistoista. Avio- ja avoerojen lisääntyessä patologiset, vuosia kestävät riidat lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta lisääntyvät myös. Henkilökohtaisesti kannatan pakollista sovittelua sellaiselle eroa harkitsevalle avioparille, jolla on lapsia. Sovittelulla tarkoitan todellista diplomaattista ajatteluavun antamista.

Perjantaina ja lauantaina pääsin vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan vierailulle Ruotsiin. Tutustuimme paikallisiin kodinturvajoukkoihin puolustusministeriössä, puolustusvaliokunnassa ja pääesikunnassa sekä seuraamalla harjoituksia käytännössä. Ruotsin puolustusratkaisussa kodinturvajoukot vastaavat noin 40 % puolustusvoimien sodan ajan vahvuudesta. Eri järjestöjen yhteistyö vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ja toiminnasta välittynyt aito innostus vakuuttivat.

Lapsillekin oli kerrottavaa. Matkustimme Skövdeen samalla junalla kuin kuningas.

Syyslomaa

Khdella päivällä pidennetty syyslomaviikonloppu lähestyy loppuaan. Pidempäänkin olisi tästä nauttinut, etenkin kun edessä on joulukuun alkuun saakka todella kiire ja sitten enää vain kiire.

Kiipesimme Pirunvuorelle, jossa en muista käyneeni sitten lapsuusvuosien. Luola on sortunut jo joitain vuosia sitten, joten lapsuusmuistot jäivät siltä osin voimaan. Danielssonin kivilinnakin on paikallaan. Suosittelen retkeä Ellivuoren ympäristöön.

Pelasimme sulkapalloa - ja viime kerrasta oli niin paljon aikaa, että nyt kaikki lapset pelasivat jo niin, että tuli hiki pintaan. Uimassa, luistelemassa ja kävelyllä. Voi kunpa tähän olisi aikaa joka päivä!

Lunta odotellessa

Vielä muutama vähän pakkasesta nuukahtanut auringonkukka riitti maljakkoon. Jospa ensi kesänä jakaisimme kasvattaa taimia niin, että tienreunaan riittäisi iloa ohikulkijoille. Yritimme kerran ripottelemalla simeniä sinne tänne, mutta nälkäiset tipuset poimivat ne parempiin suihin. Nyt odotan jo lunta, runsasta pitkää lumitalvea ja hiihtokelejä.

Koululiikunnan kurjimpia hetkiä olivat päivät, joina sukset piti raahata kouluun Kiireessä ladulle ja hikisenä tunnille, ei yhtään lisännyt innostusta. Helsinkiin muuttaessamme huomasimme sisareni kanssa kumpikin iloita siitä, että ei enää hiihtoa. Nyt se on taas mukavaa. Viime lauantain KD-kuntaparlamentissa ei ollutkaan muuta vikaa kuin se, että muu perhe pääsi sillä välin hiihtoputkeen Jämille.

Parempia uutisia Jungnerilta

Jotkut haluavat sauvakävelylenkillään nauttia luonnon äänistä. Minusta on paljon mukavampaa laittaa laput korviin ja kuunnella hyvää musiikkia, joka rytmittää kulkua. En ole kuitenkaan mikään tekninen ihminen ja "ämppärin"
kappalevalikoiman vaihto tuntuu edelleen vaikealta, vaikka mieheni sen on näyttänyt. Lapsetkin osaavat, mutta äiti ei.

Sama juttu television kanssa. Digiboxi tuli jo kauan sitten ja osaan kyllä vaihtaa kanavaa, mutta siihen se sitten jääkin. Jos pojat ovat pelanneet sillä toisella boxillaan, en tiedä, mistä pitäisi painaa. Itse asiassa nyt olisi ollut hyvä vaihe luopua televisiosta, jonka pääasiallinen visio on istuttaa perhe sohvalle aivottomuuden tilaan koko illaksi. Sitä paitsi - on raivostuttavaa, kun tekstitykset viipyvät kanavanvaihdon jälkeen ja signaali vaihtelee tai puuttuu yhden illan aikana miten sattuu.

Aika moni on TV-luvastaan ja oletettavasti katselusta luopunutkin. Luku - 26 000 -oli YLE:nkin haarukoinnin yläpäässä. Katsojille tästä on onneksi ilmeisesti vain hyötyä. Nyt on luvattu panostaa sisältöön. Eilisessä Hesarissa Mikael Jungner lupasi jopa "parempia uutisia", jotta televisioluvasta luopuneet saataisiin takaisin.

Tulipalokiire

Tänään oli lehdissä kaksi tulipalouutista. Karkussa lähellä vanhempieni asuntoa ilmeisesti humalassa hurjastelija ajoi talon seinään ja talo syttyi palamaan. Kuski kyytiläisineen yritti vetää autoa kauemmas talon seinästä hinausköydellä, mutta palokunnan soittaminen ei tullut palavan biilin vieressä mieleen. Talo säästyi nipinnapin palamasta kokonaan. Kuka kykenee arvioimaan maistissa ajamisen seuraukset niin pitkälle, että siinä voi tulla polttaneeksi jonkun kodin. Parempi jättää siis ajamatta.

Virroilla kaksi 11-vuotiasta ajattelivat elokuvaillan jälkeen piirrellä sytkärin avulla ilmoitustaulun lasiin savukuvioita. Jos lasi olisi ollut lasia, ei tällä idealla olisi ollut mitään seurauksia. Pleksi sen sijaan syttyi palamaan ja noin kahden miljoonan euron vahingot ovat todellisuutta. Näiden poikien puolesta olen todella pahoillani. Kyseessä oli vain pieni ajattelemattomuus.

Näissä eilisen paloissa ei onneksi kukaan loukkaantunut, mutta tuli on vaarallisempi elementti kuin me nykyajan tuikunpolttajat tiedostammekaan. Tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä on 69 suomalaista kuollut tulipalossa. Meillä kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin muissa pohjoismaissa ja palokuolemien määrä on nousussa. Viime vuonna palokuolleiden määrä lisääntyi 50 % edellisestä vuodesta. Alkusammutuksen perusteiden pitäisi olla jokaiselle tuttuja.

Paras-hankkeesta

Sari Essayah kysyi viime joulukuussa eduskunnan suullisella kyselytunnilla pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien vanhusten ja vammaisten muutto-oikeudesta, jota nykyinen kotikuntalaki rajaa perustuslain vastaisesti. Sekä kuntaministeri että sosiaali- ja terveysministeri vastasivat ”meidän juristityövoima on sidottu täysin tähän Paras-hankkeen valmisteluun.”

Mielestäni nämä vastaukset kuvaavat Paras-hankkeen suuruutta. Perustuslain vastaiseksi tunnustettu tilanne saa odottaa.

Hyvällä hankkeella on huonotkin puolensa. Pelkään, että isossa kunnassa passivoidutaan helpommin ja ajatellaan, että kyllä joku hoitaa. Ja toisaalta kuntalainen voi kokea, ettei hän enää tule kuulluksi ja ettei hän enää voi vaikuttaa kuten aikaisemmin marssimalla kunnanvirastolle kompastuttuaan vaikka huonosti tehtyyn rotvallin reunaan. Nyt ei välttämättä ole kuin bussivuoro aamulla ja bussivuoro illalla kaupungintalon suuntaan. Moni arkailee soittaa eikä omista nettiyhteyttä.

Paras-hanke on meilläkin merkinnyt kovaa kiirettä. Muu kehittäminen tuskin onnistuu yhdistymistä tai uutta kaupunkia valmistelevassa kunnassa.

Miksi on kiire? Suurin syy on luullakseni halu varmistaa porkkanarahat. Siitä huolimatta tai juuri siksi, että me olemme tällainen kiltti kunta- jo toisessa aallossa - menetämme osan ensimmäisen liitoksen tuomista rahoista. Yhdistymisavustusta nipistetään, kun kunta tulee sen maksuaikana uudelleen oikeutetuksi yhdistymisavustukseen.

Kuntajakolain mukaan yhdistymisavustusta maksetaan kuntajaon muutoksiin, jotka toteutetaan vuosien 2008–2013 alusta. Ministeri Kiviniemi totesi Tampereella syyskuun alussa, että porkkanarahat ovat ainutkertainen tarjous. Ihmettelen, millä kannustetaan tässä 2013 alkavassa uudessa aallossa, ellei rahalla. Ja entä ne tottelemattomat kunnat, jotka ehkä kuitenkin on liitettävä paremmin toimeentuleviin naapureihin. Onko tuhlaajapojat otettava ilmaiseksi vastaan?

Pääkaupungissa

Helsinki-päivä takana ja toinen edessä. Valitsin aamulla mieluummin Intercityn kuin Pendolinon. Pendolino on Tampereelta aina kovin täynnä ja ihmiset kiireisen, kireän ja tehokkaan oloisia. Maalainen väsyy heti aamusta sellaisen katselussa. Junan leppoisimpia henkilöitä ovat useimmiten konnarit.

Muutama vuosi sitten työstressissä ja remonttirasituksessa unohdin laittaa pankkikortin tankkauksen jälkeen takaisin lompakkoon. Hirveällä kiireellä selvisin samana iltana viimeiseen junaan - ilman korttia, rahaa Tampereen lipun verran. Kerrassaan ihana konnari ei halunnut päästää minua Tampereella junasta ja niin päädyimme järjestelyyn, jossa äitini kävi "lunastamassa" minut Helsingin asemalla.

Huomenna on KD:n kunta-asioita käsittelevä seminaari. Puhujat vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Syksyllä syntynyt

Heräsin (tai olin heräävinäni) tänään onnittelulauluun. Sain aamiaisen vuoteeseen ja tulet uuniin. Vähän myöhässä kylvämistäni kukista oli saanut juuri tälle päivälle kauniin kimpun. Vanhenin.

Lapset komensivat toisiaan, kun joku puhui minulle äkeästi. Sain käyttööni television kaukosäätimenkin. Ylellistä.

Vanhemapani toivat kopallisen kanttarelleja ja suppilovahveroita. Kävin metsässä syömässä puolukoita ja illalla lämpeni sauna. Rauhaa kiireisen arjen sijaan.

Pidän syksystä, vaikka se on tavattoman haikeaa aikaa. Ilo imeytyy väreinä lehtiin ja maatuu pois lehtien pudotessa maahan. Kurjet huutavat valoisan kauden päättyneeksi, mutta keväällä ne palaavat - ja maassa on tallella ilon voima.

Hiekkalaatikolla

Lueskelin eilisen täysistunnon pöytäkirjaa. Politiikka on kuin kuvioratsastusta ja siihen kuuluu tietty teatteri, mutta nyt kyllä keitti. Aikuiset ihmiset kehuvat oman puolueensa hienoja saavutuksia ja kinastelevat siitä, kenen ansiota on tämä suomalainen hyvinvointi ja kenen syytä ovat ongelmat.

Menkääpä käymään sama debatti jonkun vanhusten hoitolaitoksen tai sairaalan käytävälle. Ja niin, ettei teidän tuloonne sinne ole valmistauduttu mozarellabasilikavoileivin! Kun on keskustelut käyty, maatkaa vuorokausi vaipoissa päällä haalari, jossa vetoketju on selkäpuolella. Omia käsiä ei saa käyttää syömiseen.

Hoitavia käsiä tarvitaan lisää. Hävetkää vähän ja hoitakaa asiat kuntoon!

Haukotuttaako

Aamulehdessä oli tänään juttu tutkimuksesta, jossa oli seurattu haukotuksen tarttumista insinöörien ja psykologian opiskelijoiden joukossa. Tiedätkö, miksi insinöörit eivät haukottele ýhtä helposti kuin psykologian opiskelijat? Haukotuksen tarttuminen kertoo ihmisen myötäelämisen kyvystä.

Muista siis: Jos luennoitsija, opettaja tai kokouksen puheenjohtaja haukottelee, on varminta haukotella perässä ja nopeasti! Jos henkilö on insinööri, pidätä haukotusta. Saatat muuten vaikuttaa turhaan pehmolta.

(alkoi heti haukotuttaa)



ja siellä... te siellä takarivissä. Oletteko insinööri?

Näin keinutaan

Osallistuin tänään puolueen varapj:n roolissa mielenkiintoiselle KD:n Helsingin ja Uudenmaan piirin koulutus & yhteistyöristeilylle. Pääkaupunkiseutu on aivan omanlaisensa alue kaikkine haasteineen ja on todella ilahduttavaa, että osastoaktiivimme haluavat tiivistää yhteistyötään alueella. Eräs yhteistyön edellytys on, että ihmiset tuntevat toisiaan. SE on tärkeää myös vaalityössä. On hyvä osata suositella sopivaa ehdokasta niille toispaikkakuntalaisillekin, joita Helsingin vilinässä riittää.

Ja se keinuminen. Alkumatka ja loppumatka molempiin suuntiin kohti Tallinnaa ja takaisin Helsinkiin sujui ihan OK. Välillä sitten en maakravun ominaisuuksilla voinut kuin makoilla. Tuuli ei ollut kova, mutta riittävä. En nauttinut hilpeänä kaljaa, mutta makasin kalpeana hiljaa.

Totesin senkin, että alkoholiveron korotus ei voi kovin paljon viinarallia lisätä. Ihmiset kuljettavat jo nyt niin paljon kuin suinkin kykenevät. OK - ei kaikki.

Perusopetus 9v = 8 ja puol

Tänään uutisoitiin, että peruskoululaiset saavat yhdeksän vuoden aikana noin puoli vuotta vähemmän opetusta kuin 90-luvun alussa. Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroosin mukaan kunnat tarjoavat rahapulassaan opetusta vain lain vaatiman vähimmäismäärän.

Tämä kuullostaa hyvältä perustelulta. Yhtä jäin ihmettelemään. Elokuun alussa Kuntaliitto julkaisi kyselyn, jossa 80 prosentissa vastanneista kunnista oli käytössä tuntijaon vähimmäistuntimääriä laajempi määrä oppitunteja.

Vastasivatko vain ne kunnat, joissa opetukseen panostetaan? Vai kaunistelivatko kunnat totuutta?

Rotvallin reunaan

Tänään piti ehtiä Helsinkiin niin aikaisin, että Huittisiin bussille oli startattava 5.25. No perillä ajoin ensin väärään suuntaan ja lähtöaika lähestyi. Tein uukkarin vähän huolimattomasti ja tällä kertaa rotvallin reuna oli terävä. Rengas tyhjeni. Ehdin silti autoon.

Olen mielestäni kohtuullisen hyvä kuski, mutta en ole kyllä kuullut kenestäkään muusta, joka olisi juuttunut rattiin. Käänsin kerran seurakuntatalon pihassa rattia poispäin lumikasasta samalla, kun toisella kädellä ristiin ratin läpi laitoin ikkunanpyyhkimiä päälle. Käsi jäi jumiin niin, että pyyhkimenvipu meni poikki. Noloa! Etenkin, kun pyyhin jäi heilumaan.

Paljon mukavampaa oli olla tänäänkin ammattikuskin kyydissä kuin körötellä itse Helsingin suuntaan. Ja rakas rankaan vaihtaja oli paikalla jo, kun palasin illalla asemalle.

KD naiset

Huomasin Tampereen rautatieasemalla junanvaihtoa odotellessani, että olin siihen saakka kulkenut rinnuksessani lappu Marjo Anttoora, Suomi, Finland. Helsingissä on tänään ja huomenna KD naisten pohjoismainen konferenssi. Erittäin kiinnostava oli ainakin alku.

Tervehdyspuhetta valmistellessani törmäsin mm seuraaviin tietoihin. Arviolta joka kuudes naisen kuolema johtuu Intiassa suoraan sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä ja sen seurauksista. On sanottu, että tasa- arvon puute on yksi tappavimmista taudeista Etelä-Aasiassa.

Romanit saapuivat Ruotsi-Suomeen 1500-luvulla ja vasta yli 450 vuotta myöhemmin heidät alettiin Suomessa hyväksyä kansalliseksi vähemmistöksi.

Helsingin yliopistossa on tutkittu, että lihavien koulutettujen naisten palkka on jopa 30 % pienempi kuin vastaavasti koulutetuilla laihoilla naisilla, Miehillä lihavuus ei näytä vaikuttavan palkkatasoon.

Lähiruokaa.

Lähiruokaa tänään, kantarellipiirakkaa ja kauraomenapaistosta vaniljakastikkeella.
Suosittele, että menet metsään ja pyydät naapurilta omppoja, jos ei sinulla ole omaa puuta!

Arkea

Käsivarret kihelmöivät nokkosen jälkiä. Olen kiskonut niitä jo niin paljon, että Andersenin sadun siskon tavoin riittäisi paidaksi ainakin yhdelle joutseneksi muuttuneelle veljelle. Trimmeri soi ja harava heilui iltapuhteiksi. Istuimme koko perheellä kahvi/limpparipöytään ensimmäisen kouluviikon kunniaksi.

Työpäivä sisälsi tänään mm. ylivelkaantuneiden aseman pohdintaa. Olisi pitänyt lähteä Helsinkiin, mutta ei onnistunut. Ensi viikolla kolme päivää lähityöskentelyä.

Nuori ja silti vanha

Koti on hiljainen. Lapset lähtivät aitan edestä hetki sitten kouluun, esikoinen bussipysäkille jo aikaisemmin. Elämä on merkillistä. Niin vähän aikaa sitten itse odotin syksyn ensimmäisiä koulupäiviä, uusia oppilaita ja opettajia, kaikkea sitä iloista, mitä kouluun liittyy. Nyt olen murrosikäisen äiti ja ihan lapsellinen itse.
On hassua huomata, kuinka ihminen sisällään pysyy niin itsenään vaikka ulkokuori rapistuu.

Vaikka moni asia oli vaikea ja raskaskin, toivoisin toisaalta voivani palata taaksepäin. En ole kriisissä, mutta sittenkin. Kuinka 37 vuotta, melkein 38 voi tuntua niin paljolta ja ennenkaikkea kuullostaa paljolta. On ikävä nuoruuteen.

Kyykkää

Pelasin tänään ensimmäistä kertaa eläessäni kyykkää. Se oli yllättävän vaikeaa. Voimat riittivät, mutta sihti oli perin heikko.
KD:n kolmen piirin kesäkokouksessa tulimme Pirkanmaan piirin joukkueella toiseksi. Virkistävä päivä ja innostava. Kiitos kihniöläisille!

Onnea matkaan Annika

Tänään uutisoidaan, että ex-puoluesihteerimme loikkasi Kokoomukseen. Loikkasi, koska hänen mielestään KD junnaa paikallaan pohtimassa arvojen kristillisyyttä eikä tee varsinaista politiikkaa. Kyseenalaistan tämän perustelun jo pelkästään oman avustajan tehtäväni valossa. Puheenjohtajan avustajana en työkseni määrittele arvoja ja pohdi uskonnollisia kysymyksiä vaan valmistelen valtiopäivätoimia ja teen päivän politiikkaan liittyvää selvitystyötä.

Välillä on vaikea jaksaa pienessä puolueessa varsinkin, kun kyseessä on KD, jonka kannattajalle ei ole luvassa mediaseksikästä leimaa. Kokoomus näyttää monen mielestä paljon paremmalta vaikka naistenlehtien haastatteluissa. Suoraan sanottuna en usko, että meillä on suurten puolueiden joukkoon asiaa ellemme muutu hajuttomiksi ja mauttomiksi. Ja sitten onkin jo sama mihin joukkoon liitytään.

Kokoomuksella on ennenkin ollut käyttöä KD:ssa kouliintuneille poliitikoille. Toivotan Annikalle onnea jatkoon. Hän on osaava nainen. Parempi kuva olisi jäänyt, jos siirtyminen toiseen puolueeseen olisi tapahtunut vähemmällä "oman pesän" kritiikillä.

Miksi?

Tuoreiden radiouutisten mukaan aborttien määrä on Turun ja Kuopion yliopistosairaaloissa kasvanut. Toimenpiteen myöntämisen syy on useimmiten sosiaalinen. Haastateltu ylilääkäri totesi vähän kyseenalaistaen, onko kyseessä todellinen sosiaalinen peruste. Hänen mielestään taustalta kuultaa: ” että tähän elämäntilanteeseen ei nyt ole kiva, että lapsi syntyy.”

Samaan aikaan suomalaiset parit odottavat yhä pitenevissä jonoissa munasolun luovuttajaa. Luovuttajien määrää vähentää se, että luovuttajan tiedot tallennetaan.

Nämä asiat ovat herkkiä, eikä yksioikoisia ratkaisuja ole olemassa. Silti en voi olla ihmettelemättä sitä, että samaan aikaan suomalaisten naisten kehoista poistetaan lapsia, joita ei ole ”kiva” saada ja toisaalla jonotetaan hedelmöityshoitoihin tai adoptiota ulkomailta. Onko helpompaa luopua lapsesta ottamalla häneltä elämä kuin antamalla hänet toivovalle?

Lapsettomuus lisääntyy aivan varmasti osin siksi, että vapaata nuoruusikää venytetään ja sitten käynnistellään uraa ohi luonnollisen hedelmällisyysiän. Ihminen ei voi vaikuttaa kaikkeen.

Tuulisähköä öljyvanoilla

Tänään taas kerran ihmettelin tuulimyllyjä, joiden kylkiin on levähtänyt koneistoöljyt. Paikka on luonnollisesti meren rannassa, tuulisella penkalla. Onkohan kukaan tutkinut, kuinka palkon nuo ekomyllyt jauhavat veteen öljyä!

Ihana lepopäivä muuten. Nautin tosin jumalanpalveluksen lisäksi vähän fyysisemmästäkin hommasta. Raiva -raivausvesuri antoi kyytiä mökkipihan pusikoille. Nyt on rakko kämmenessä. Eilen meni maalisutin varressa pitkä päivä - ensin ripoja, sitten ihan seinää. Huojuvat telineet vähän kauhistuttivat, mutta pysyivät pystyssä. Lepakkoparka pakeni kolostaan kesken kirkkaan päivän, kun kopistelimme seinää.

En halua vanheta!

Luettuani työssä useita vanhustenhoitoa koskevia kertomuksia en mitenkään jaksa ymmärtää, ettei hoitotyöhön ohjata enempää resursseja. Kauhukertomukset pissavaipoissa harhailevista vanhuksista luovat oivaa maaperää eutanasiankin hyväksymiselle. Kuka haluaa elää sellaista elämää? Varmuuden vuoksi totean, että en hyväksy eutanasiaa.

Aamulehdessä keskustelu hoitajien palkoista laajeni pian eri alojen keskinäiseen valitusvirteen siitä, kuinka asema on huonompi kuin toisilla. On paljon pienipalkkaisia, jotka ansaitsisivat varmasti enemmän kuin nyt saavat. Mielestäni itsekin olisin kahdella akateemisella tutkinnolla ja tässä työssä edes keskimääräisen palkkatason tienannut. Silti pysyn mieluusti tässä, jos se voi auttaa siihen, että hoitajia saadaan lisää! NO, ehkä päätöksentekijänä voisi vaikuttaa enemmän.

Valtion on annettava puolestaan kunnille lisäresursseja, että hoitajia voidaan palkata sittenkin, kun hintalappu on suurempi. Olen varma, että vanhusten hoitoon satsaaminen tuo meille myös paljon hyvää.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä!

Alkoholivero nousee

Loma ja kirjoitustauko ovat ohitse. Kesä toivottavasti ei. Joskus tuntuu, että politiikka on kuin saippuasarjat. Voit olla seuraamatta tapahtumia pitkään ja kun taas palaat, pääset helposti kiinni juoneen. Niin vähän on tapahtunut tauon aikana.

Elokuun alkajaisiksi valtiovarainministeriö ilmoittaa, että väkevien alkoholijuomien veroa orotetaan ensi vuoden alusta 15 % ja mietojen veroa 10 %.

Päihdealan asiantuntijoiden mukaan vasta 20 prosentin korotus vaikuttaa merkitsevästi alkoholin kulutukseen ja vähentää haittoja. Vaikuttaa siltä, että hallitus haluaa tälläkin päätöksellä kerätä ottaa lupauspisteet kotiin eikä vähentää alkoholin haittavaikutuksia. Toivottavasti valtiovarainministeriö aiempien kaavailujensa mukaan pitää vain tuumaustauon ja tarkkailee vaikutusta viinarallin kiihtymiseen ennen uutta korotusta.

Kun myös Viro korottaa alkoholiverotustaan, jäänee ralli väliin. Ilmeisesti on niin, että veron alennus lisäsi lähinnä niiden juomista, jotka olivat jo ennestään suurkuluttajia ja jotka rallaavat lähinnä puiston ja Alkon väliä.

Pakko vähän fiilistellä! On upeaa olla pitkän tauon jälkeen mukana rippileirillä. Tänään opetin luomisesta ja siitä, kuinka jokainen Jumalan kuvaksi luotu on tärkeä ja ainutlaatuinen. Muistatko sinä sen, että olet arvokas!

Kesätauko

Olen kesätauolla ja vierottaudun koneriippuvuudesta. Leikkaa visakoivuja, opetan riparilla, nautin merestä ja kallioista sekä lukemisesta. Aiemmin mainitsemistani tavoitteista olen yhdessä onnistunut. menossa on neljäs ruotsinkielinen dekkari ja lukeminen on hauskaa!

Siunattua kesää sinulle.

Kun ruusu puhkeaa

Ihana sade kasteli tänään maan ja samalla tietenkin kukkapenkit. Ensi viikolla täytyy ryhtyä arvuuttelemaan, mitkä paljaisiin kohtiin nousseista viherryksistä ovat siemenistä tarkoituksella toivottuja ja mitkä luetaan rikkaruohojen joukkoon. Kunhan saamme kunnollisen suojuksen raivaussahan trimmeriosaan pääsen purkamaan turhaumia pitkäksi kasvaneeseen heinikkoon. Kuulosuojaimet, joissa on radio, ovat mukava viihdytin siinä hommassa. Riippuu rytmistä, kuinka vauhdikkaasti homma etenee. Kun varustukseen lisää vielä sykemittarin, tallentuu kunto-ohjelmaan yksi pieni pyräys pylväitä kohottamaan.

Kun ruusut kukkivat, ei jaksaisi miettiä yhteiskunnallisia huolia, joita riittää joka sormelle jokaisena päivänä. Tänään ei ollakaan enää jäävejä, mutta terveydenhuollossa ollaan tehottomia. Hukutaan ja kolaroidaan - pitäisi lailla kieltää sellainenkin tohelointi. Parasta olisi, kun kaikki yrittäisivät olla yhden päivän tyytyväisiä siihen, mitä on ja tehdä vaikka jonkun toisenkin iloiseksi. Ei maailma tule valmiiksi koskaan, mutta ehkä syksyllä taas valmiimmaksi.

Saariston suojissa

Vietin juhannusta samoin kuin viimeiset noin 25 vuotta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - Kustavissa vanhempien mökillä. Eksyneet haahkanpoikaset ovat joka vuosi yhtä liikuttavia ja rauhalliseksi saarta luulevat käärmeet yhtä karmivia. Kalliot ja meri aloittavat todellisen kesän.

Törmäsin mielenkiintoiseen ja tarpeelliseen saariston ilmiöön. Sisareni lapsi oli sairaana ja lääkärikäynti vaikutti välttämättömältä. Venematkan, lossimatkan ja 80 kilometrin ajo ei vaikuttanut mahdolliselta pienen kuumepotilaan kanssa. Paikalle soitettiin saaristolääkäri, jonka veneessä oli täydellinen vastaaottotila laboratorioineen kaikkineen. Tyyristä oli, mutta diagnoosi ja lääkkeet löytyivät. Onneksi oli vakuutus! Kela korvaa osan, mutta voisi näin upeaa palvelutapaa tukea kuntienkin toimesta jotenkin.

Taaskaan ei tuntunut mukavalta lähteä saaresta ehtiäkseen valtuuston kokoukseen. Se oli keskusteltu ja nuijittu kuitenkin parissa tunnissa läpi tilinpäätöksineen kaikkineen. Paperia oli jaossa niin iso kasa, että sitä saattoi käyttää pienimuotoiseen kuntosaliharjoitteluun. Hyviä, tärkeitä asioita - kunpa vain kaikki tarkastuslautakunnankin esittämä kritiikki kantaisi muutokseen asti.

Metsäkeskustelua

Eduskunnassa käytiin tänään ajankohtaiskeskustelu metsäasioista lähinnä Venäjän puutullipäätöksen vuoksi. Jos Venäjä ei muuta päätöstään, kotimaiselle puulle on huutava tarve.

Yhä useampi metsänomistaja on kaupunkilainen ja kaikki eivät edes tiedä, missä perintöpalsta sijaitsee. Puukauppaan ryhtyminen edellyttää monessa tapauksessa asiantuntijan neuvontaa. Sitten löytyy "perinneisäntiä", jotka säästävät metsäänsä niin kauan, että se on puoliksi laho. Neuvonnalla ei saada mitään aikaan, mutta tämä hoitotapa tietenkin tukee metsien monimuotoisuutta.

Puolisoni laskeskeli metsää istuttaessaan, ettei puulla paljon rikastu. Tavallinen kuusentaimi maksaa noin 22 snt. Jos istuttaja on joku muu kuin omistaja, istutustaksa taimea kohti on 4-8 snt. Välillä taimikkoa raivataan kerran tai kaksi. Puuta ei tule myyntiin, mutta rahaa menee, jos vieras tekee työn. Raivaussahaan ja bensaan ja matkoihin pitää satsata. Vuosittain maksetaan metsänhoitomaksua, jolla ylläpidetään metsänhoitoyhdistyksiä.

Hehtaarille istutetusta 1800 rungosta noin 800 harvennetaan pois noin 30 vuoden päästä. Harvennuspuu myydään kuitupuuna, jota käytetään paperiteollisuuden raaka-aineena. Tukkipuusta saa tällä hetkellä hyvän hinnan, mutta kuitupuusta vain noin 22 euroa kuutiolta. Arvioidaan, että puuta saa harvennuksessa noin 70 mottia eli kuutiota hehtaarilta. Kolmenkymmenen vuoden odotuksella saa siis joka toista puuta kohti voittoa euron/puu. Loppujen hintaa katsotaan sitten 50-80 vuoden odotuksen jälkeen. Enpä kadehtisi perintöveron laskemisesta hyötyviä metsätalousyrittäjiä. Kysyy työtä ja rahaa ennenkuin ollaan saamassa mitään.

Helsingissä

Lähdin 7 aikaan ajamaan Tampereelle ja siellä Pendoliinoon, joka lähti myöhässä. Ei mitään yllättävää. Helsingissä kaksi kokousta, joiden välissä vartti lounastaukoa. Sitten hikinen hetki ilman tulosta tavaratalon sovituskopissa. Piti edes yrittää shoppailla, kun kerran Stadissa tuli käytyä. Yleensä en ehdi muuta kuin asemalta eduskuntataloon ja takaisin. Juna Treelle ja parin minuutin marginaalilla autolla Ellivuoreen kaupungin kokoukseen.

Illallispöydässä oli mielenkiintoista kuulla, kuinka meillä Vammalassa on hoidettu hyvin ruohonjuuritasolla työttömyysongelmaa. Kuullosti siltä, että tosiasiat tunnustaen autetaan toisia kiinni työelämään lähes kädestä pitäen ja toisaalta autetaan pois kortistosta ne, jotka eivät kerta kaikkiaan työhön enää kykene. Työttömyysluvut ovat todella matalat ja täältä käydään ottamassa oppia ympäri Suomea ja maailmaakin. Tuli olo, että vain ihmisestä välittämällä voidaan päästä tuollaisiin tuloksiin!

Kuljin minä kerran kesäyönä

Joskus olisi hienoa kävellä kokonainen valoisa kesäyö ja katsella hiljaista maailmaa. Sama tunne tulee kirkkaana lumisena kuutamoyönä talvella. Maailma on toisenlainen ja polustakin tulee toisenlainen.

Aina ei tarvitse tehdä kuten yleensä. Jo niin pieni asia voi olla virkistävä kuin istumapaikan vaihtaminen. Monissa toimielimissä ja kokoontumisissa muotoutuu hiljaisella sopimuksella vakipaikkoja. Tavan murtaminen herättää toimintaa.

Tällä ajatuskululla ei ollut mitään syvää yhteiskunnallista pohdintaa taustalla. Maailmaa on silti hyvä katsella välillä eri valaistuksessa kuin tavallisesti.

Juhlainen arki

Tein vähän lyhyemmän työpäivän, koska on puoliskoni ympäripyöreä vuosipäivä. Aamukahvi vuoteeseen on meillä vakitapa lapsillekin ja myös meille vanhemmille. Pojat soittivat muutamaan kertaan mummun ja vaarin luota mökiltä, kun uusiin kuviin oli tarttunut hauenvonkaleita. Taisi olla vähän tarvis osoittaa, että hyviä olivat vieheet, joiden ostoa isä vastusti. Neitokaisemme tuli yökylästä aamupäivällä.

Kukkapenkki riisuutui juolavehnästä. Kylvin vähän myöhäisiä kukan siemeniä kohtiin, joista olen jo aikaisemmin onnistunut kitkemään lähes kaiken muun - paitsi rikkaruohot. Typy 8 v teki kärsivällisesti satsin lusikkaleipiä ja Sankari muurasi grillin loppuun. Taisi tulla keksijämallia, sillä yleensä paistotaso on nostettavissa tai laskettavissa, mutta meillä tuli liikkuu tarpeen mukaan ylös alas konevoimalla.

Illalla vanha ystävämme tuli yllätysvierailulle ihanan mansikkakakun kera.

Leikattu nilkka kesti jo vähän hölköttelyä, mutta en uskaltanut pitkään. Tien pielestä löytyi tuoreita kieloja, vaikka suurin osa on jo kuivunut. Pieni sadekuuro teki hyvää niille kuten juuri avautuville juhannusruusuillekin.

Oikeudenmukaisuutta vanhempainrahaan

Pohdin eilen iltapäivällä ja tänäänkin vielä vanhempainrahan ja työmatkavähennyksen yhteensovittamista. Työn tekemiseen kauempanakin kotoa kannustetaan palauttamalla tavallaan osa matkoihin uponneesta tulosta pienempänä verona. Vanhempainraha puolestaan lasketaan tulosta, josta on tehty matkakuluvähennys. Vanhempainraha on siis pienempi, koska henkilö on saanut työmatkavähennyksen.

Näin toimitaan sosiaali- ja terveysministeriön mukaan siksi, että vanhempainrahalla pyritään samaan tilanteeseen kuin oli ennen vapaalle jäämistä. En millään näillä matemaattisilla kyvyillä ymmärtänyt, miksi vanhempainrahasta pitää ikään kuin vähentää normaalisti työmatkoihin kuluva osuus. Useimmiten matkoihin palaa kaiken lisäksi paljon enemmän rahaa kuin vähennyksee huomioidaan.

Jos olet jäämässä vanhempainvapaalle lähivuosina, laske tarkkaan, kannattaako työmatkavähennystä ottaa vastaan. Se saattaa tulla kalliiksi.

Minäkö kamala?

Tein tänään ikävän huomion. Äitiys on merkinnyt sen huomaamista, että en olekaan niin kärsivällinen, lämmin ja mukava ihminen kuin toivoin olevani etenkin pieniä ihmisiä kohtaan. Nyt tajusin, että murrosikä on sitä, että sen ilmoittavat huomanneensa myös toiset, ei enää niin pienet ihmiset ja he eivät välttämättä pyri lainkaan pehmentämään ajatuksiaan!

Edessä on kipeitä kasvun vuosia - eikä vähiten äidillä!

Ilta kuluu taas hallituksessa. Mielenkiintoisia asioita on pohdittavana, kun harkitaan kuntaliitoksiakin.

Juhlatunnelmia

Eilen aamulla tohinalla lasten kevätjuhlaan. Ainoa kouluvuosi, jona lapsemme ovat samassa koulussa, on päättynyt. Esikoinen siirtyy yläasteelle. Vuoden työ oli mennyt todistuksista päätellen hyvin. Arvosanat ja rastit kertovat senkin, missä on vielä parantamisen varaa. Ansaittu loma joka tapauksessa alkoi.

Kävimme nuorimman serkkuni ylioppilasjuhlissa. Oli mukavaa nähdä samalla muutakin sukua. Illalla erityisen mieluisissa yo-juhlissa. Ystäväni, kahden alle kouluikäisen äiti, maatalon emäntä, sai valkolakkinsa. Kunnioitettava punnerrus.

Tänään vielä lasten pikkuserkun juhlat ja sitten palaamme arkeen. Lapset ja puolisoni loma-arkeen. Eduskunnassa työt jatkuvat itse asiassa läpi kesän.

Kansallispuku äidiltä tyttärelle

Suomen täyttäessä 60 vuotta tokaluokkalaisella tytöllä itsenäisyyspäivän juhlassa Kankaantaan ala-asteella oli päällä Munsalan kansallispuku. Tänään noin 30 vuotta myöhemmin sama puku oli seuraavan polven tokaluokkalaisella Muistolassa oppilaiden omassa kevätjuhlassa. Tuntui varsin juhlavalta. Essu ja paita täytyi uusia kellastuneiden ja vähän nuhrautuneiden tilalle. Eipä löydy montaa muuta yhtä kauan muodissa pysyvää asua.

Tyttöseni ihmetteli, että kuinka yksi pieni mekko voi herättää niin paljon huomiota, kun kaupungilla ihasteltiin asua. Kansallispuku on kyllä kaiken ihastelun väärti.

Kesäkuu. Olen pahoillani omasta ja toisten puolesta, mutta tämän ihanan auringonpaisteen ja valoisien iltojen keskellä en onnistu hukkamaan pessimistin ajatusta. Vain muutama viikko ja päivä alkaa jälleen lyhentyä!

Kansalaiskuntoa hankkimassa

Jatkoin lakikirjan kertaamista. "Yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto." Näin todetaan perustuslaissamme. Taito ja kyky ovat vielä jotenkin ymmärrettävissä ja erotettavissa toisistaankin. Minulle oli epäselvää, mitä on koeteltu kansalaiskunto.

Nykyään voisi melkein olettaa, että sillä tarkoitetaan rohkeutta käyttäytyä tavalla, jota joskus ennen vanhaan olisi pitänyt hävetä.

Löysin määritelmän googlesta, jossa säilytän muutenkin suuren osan muistikapasiteetistani.

"Taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen ja työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin esim. järjestelykykyyn ja aloitteellisuuteen sekä muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koeteltu kansalaiskunto tarkoittaa yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä."

Kuka määrittelisi sen, mitä nykyään on nuhteeton käytös? Ettei pissaa kadulle kuin äärimmäisessä hädässä????

Oppia illat kaikki

Eilen istuin illan valtuuston tavoiteseminaarissa, tänään paikallisosaston kokouksessa, huomenna kunta- ja palvelurakenneseminaarissa. Jos kaikissa istunnoissa oppisi edes yhden asian, olisi lopputulos koko ajan nousujohteinen. Osalla on taito esittää asiat niin, että ymmärtää ja oppii. Joskus miettii, kuinka moni salissa ymmärtää tämän asian, kun itsellä ei ainakaan lamppu syty.

Oppiminen ja ymmärtäminen tuottaa nautintoa. Osaaminen vielä enemmän. Tällä hetkellä minulla on useampi keskeneräinen projekti oppijana, mutta säännöllisyyteen on vaikea päästä. Päätin lukea ääneen englantia vähän joka päivä. Päätin lukea ruotsinkielisen dekkarin. Päätin lukea lakikirjat läpi syödessä. (Se takaa säännöllisyyden ja useat toistot, vaikka ei kuulukaan hyviin tapoihin.) Tänään päätin yrittää venytellä niin, että loppukesästä pääsisin spagaatin - ainakin melkein. Mieheni nauroi katsellessaan, että alku on hyvä. Pääsen jo puolet eli jalat menevät suoraan kulmaan...

Eikös "oppia kaiken ikää" ole suositus.

Ja kunta maksaa

Mitä saisi kunnassa aikaan 360 eurolla vuorokaudessa? Aika paljon hyvää.

Vammalassa maksetaan kehitysvammaisen rikoksentekijän erityishuollosta sen verran vuorokaudessa, vuodessa yli 130 000 euroa.

Edellisen hallituksen ohjelmassa luvattiin selvittää erityisen kalliin erikoissairaanhoidon rahoitusvastuun siirtämistä kunnilta valtiolle. Hitaasti selvittely tullee halvemmaksi valtiolle. Eipä ole muutosta näkynyt.

Aikaisemmin valtio vastasi hoidosta erityishuollon toimintayksikössä, kun mielentilansa vuoksi tuomitsematta jätetty henkilö oli määrätty erityishoitoon.
Nyt kunta maksaa. Vaikuttaa kohtuuttomalta, ettei tällaista erityiserää saada jaettua useammalle maksajalle. Jos henkilö olisi tuomittu rangaistukseen, valtio kustantaisi kakkua.

Erilaisuuden hyväksyminen

Miltä tuntuisi huomata lähes aina kauppaan mennessä, että joku myyjistä siirtyy järjestelemään hyllyä lähelle sitä, missä itse liikut? Miltä tuntuisi kuulla, että ravintola on valitettavasti täynnä ja nähdä, että tilaa silti on? Kannoilla aina epäluulo ja ylenkatse.

Tätä ja paljon pahempaa kokevat romanit Suomessa. Edelleen. Leimaamiseen riittää tietty asu ja tietyt ulkonäön piirteet.

Olen iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tutustua eduskuntavaalikampanjan aikana pirkkalalaiseen Eija Grönforsiin. Ehdokkaana hän lähestyi ihmisiä esitteiden ja vaalikarkkien kanssa rohkeasti ja lämmöllä. En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Kuinka moni mahtoi miettiä, mitä hän myy ja puristaa kassiaan vähän tiukemmin? Vaatii valtavasti rohkeutta olla edelläkulkijana ja epäluulojen kaatajana.

Löytyy oppaita siitä, kuinka käyttäytyä kiinalaisten ja italialaisten vieraiden kanssa. Kuinka moni ns. valkolainen tietää romanien tavoista? Kuitenkin olemme eläneet rinnan suomalaisina satoja vuosia. Romaneilta olisi paljon opittavaa esimerkiksi vanhempien kunnioittamisesta. Vieläköhän saisimme ennakkoluulomme anteeksi? Toivoisin, että meille sallittaisiin vähän uteliaisuutta, lupa hiukan "tuijottaa" ja kysyä. Nyt erilaisuuden hyväksymisenä pidetään sitä, että on kuin ei huomaisikaan.

Mitä puuttuu?

KD-lehdessä oli tänään osuvasti mainittu henkilökohtaisiksi puutteikseni varovaisuus ja itsetunnon puute. Molemmat pitävät paikkansa. Varovaisuus johtuu osin siitä, että työssäni olen asemassa, jossa pohdintani päätyvät toisten käyttöön. Edustajilla on viisaus ja valta päättää, hyväksyvätkö he päättelyn tulokset ja vievätkö esimerkiksi kirjalliset kysymykset eteenpäin sellaisenaan vai isosti muokattuina. Se, mitä minä teen on luonnos, ja näin on jo demokratian nimissä eduskuntatyössä oltava.

Nyt etsin omaa linjaa ja sanottavaa. Tilanne on siinä mielessä metka, että työssä minun ja edustajan ajatusten on mentävä aika tavalla yksiin. Käytän ison osan luovuuttani miettimällä, miten muotoilen toiselle ajatuksen, joka on lähtökohtaisesti hänen, mutta silti minunkin. En voi päivällä kirjoittaa valtiopäivätointa edustajalle ja illalla puhua siitä samoin sanoin toisaalla omanani. Täytyy vissiin alkaa jemmata ideoita omaan käyttöön.

Entä sitten itsetunnon puute? Pyrin tekemään ehkä liiaksi sitä, mitä mielestäni osaan hyvin. Ajattelen, että on parempi edetä varovasti taitojen mukaan kuin lähteä soitellen sotaan. Sitä paitsi kun katselee ympärilleen ja näkee sen erilaisten taitojen ja tiedon kirjon, mitä ihmisillä on, tuntuu oma osaaminen vähäiseltä. Ehkä puute on kuitenkin sitä, että haluaisi osata niin paljon enemmän. Olisi mukavaa olla viisas!

Mieheni totesi muuten, että on pienet piirit, kun saman ihmisen kuva täytyy laittaa lehteen niin monta kertaa.

Feikkimenestystä ja tosielämää

Ilta Kimmo Kinnusen keihäsvalmennuksessa. Siis äitinä eli kentän reunalla. Teki mieleni käydä kerran heittämässä niin olisin voinut kehua itsekin olleeni maailmanmestarin valmennettavana. Kuten voin kehua laulaneeni oopperassa - Maamme- laulun yhteislauluna, maalanneeni alttaritaulun - Keniassa telalla osa Jeesus-hahmon helmaa kyläkirkossa ja silittäneeni leijonaa - sekin Keniassa, sairas ja väsynyt leijona häkissä.

Se on kuitenkin ihan totta, että meidän pihassa oli keihäineen kaikkineen viime torstaina kuusi maasaisoturia. Kävivät naapurin navetassakin katsomassa lehmiä. Harmi vaan, etten ollut itse kotona. helsingissä voit heidät vielä tavata kuluvalla viikolla.

Elämä on ihmeitä täynnä. Suurin ihme on elämä. Tänään uutisoitiin, että sekin on suurempi ihme eri osissa Suomea. Keskoset selviävät toisaalla hengissä paremmin kuin toisaalla. Puhumattakaan sitten muualla maailmassa.

Edistystä

Puoluekokouksessa hyväksyttiin vikkonloppuna julkilausuma asunnottomuutta koskien.
Suomessa on edelleen lähes 8000 asunnotonta ja 300 asunnotonta perhettä. Tavoitteena tulee erityisesti olla, että yksikään lapsi ei joudu häädetyksi kodistaan. Olin ilahtunut, kun Aamulehden mukaan asuntoministeri Vapaavuori on eilen koonnut pikatyöryhmän pohtimaan asunnottomuutta.

Laitamme perinteisesti television kesälomalle ja lupamaksun katkolle. Olen kirjoittanut aikaisemminkin siitä, kuinka televisiomaksu on epäselvästi määritelty laissa. Laite ei saa olla vähäisin toimin otettavissa käyttöön, jos maksua ei maksa. Olen miettinyt, mikä täyttää tuon määritelmän. Päivi teki aiheesta kirjallisen kysymyksenkin.

Ja ihme: Saimme kirjeen tänään tv-maksuhallinnolta. Kirjeeseen on lisätty vakioksi: "Kun televisiomaksu on irtisanottu, vastaanotin tulee siirtää pos huonetilasta ja pakata esimerkiksi varastoon /vaatehuoneeseen niin, että se ei ole vähäisin toimin käyttöönotettavissa.

Kiitos luottamuksesta

Olen nyt kaksi päivää tunnustellut oloani KD:n 3. varapuheenjohtajana. Olen kiitollinen luottamuksesta, jota minulle osoitettiin. Ehdokkaat olivat omissa puheenvuoroissaan ja kannatuspuheenvuorojen perusteella niin päteviä, että tunnen suurta kunnioitusta saamaani tehtävää kohtaan.

Hetken jo pelästyinkin tehtävän suuruutta, mutta sitten kaivoin esiin paksun tyhjän muistikirjan, johon aloin kirjata mieleen tulevia ideoita. En voi olla kukaan muu, mutta voin tehdä kaikkea sitä, mitä osaan. Toivottavasti kykenen osaltani vastaamaan odotuksiin ja toivottavasti saan myös kuulla ajatuksia siitä, mitä minulta odotetaan.

Tässä päivässä, näillä taidoilla. Huomisessa toivottavasti muuten samoin, mutta hitusen kasvaneilla taidoilla. Sitä pyydän, että saisin viisaan sydämen.

Suhteellisuutta

Tänään STT:n tuoreet uutiset saivat keittämään. Itä-Suomen hovioikeus on pitänyt voimassa ehdottoman kahden ja puolen vuoden tuomion 23-vuotiaan marjanpoimijan raiskauksesta. Ei siinä sinänsä mitään. Toinen uutinen kertoo, että Helsingin Hovioikeus kovensi Porvoon kirkon polttajan tuomiota kaksinkertaiseksi. Tuomio kuusi ja puoli vuotta vankilaa törkeästä tuhotyöstä. Ei siinäkään yksinään mitään.

Raiskauksesta 2,5 ja kirkon poltosta 6,5! Kummassa lopulta tapahtuu enemmän vahinkoa? Kummassa tarkoitus vahingoittaa on suurempi? Vaikka kirkko on vihitty Jumalan huoneeksi, se on kuitenkin vain rakennus ja ihminen on Jumalan kuva. Inhimillinen kärsimys raiskauksesta on taatusti suurempi kuin historiallisesti tärkeiden arvojen menettämisestä.

Äitienpäivän mietteitä

Sain aamukahvit vuoteeseen. Perinteisesti odottelin jo hetken hereillä, mutta visusti peiton alla. Kun lapset tulivat serkkutytöllä vahvistettuna korttien ja pakettien kanssa, näkymä oli arkisuudessaan hämmentävä. Olen saanut rakkaan puolison ja kolme ihanaa lasta. Kaikki me olemme toisillemme toisinaan vähemmän ihania, mutta silti meitä on siunattu toisillamme.

Kirkossa esitettiin Äideistä parhain -laulu. Ystävä totesi sen jälkeen, että tuli vähän omantunnonpistoksia. Hän ymmärtää.. hän lohduttaa jne. Totesin, että sanoja ei pidä sovittaa itseensä vaan omaan äitiinsä. Häneen on huomattavasti helpompi liittää kiittävät sävelet.

Äitinä oleminen on armoton mitta, jossa huomaa armon tarpeen. Kovin on vajavaista mamina olo.

Pohdiskellen

Jostain syystä blogini päiväys (ainakin eilen) on päivän jäljessä. Nyt siis 10.5. eli Ainon päivä.

Olen toisinaan kadehtinut ihmisiä, joilla on hyvin selkeä päämäärä elämässään. Lähinnä työssään. Olen itse tasaisen lahjakas monella osa-alueella eli sellainen perus 9 ja 10 oppilas. Olen opiskellut kaksi tutkintoa ja päässyt mieleiseen työpaikkaan, joka ei tosin ihan vastaa koulutusta. Silti tutkailen ja pohdiskelen, mikä on se paikka, jolla Taivaan Isä on minut tarkoittanut toimimaan. Numeroista ja tutkinnoista sitä ei voi päätellä. Päinvastoin, ne saattavat hämätä tyytymättömyyteen ja turhaan kunnian havitteluun.

Onko päämäärättömyys pahasta? Onko pahasta se, jos jokaisena päivänä ei tavoite ohjaa toimenpiteitä? Ja riittääkö tavoitteeksi se, että on valmis tarttumaan siihen, mitä annetaan? Elämä on yksinkertaisempaa, jos kipuaa askel askeleelta tiettyä tavoitetta kohti, mutta toisaalta se on raskaampaa, jos portaat loppuvat ennen tavoitteen saavuttamista. Jos astuu vain luottavaisesti ja harkiten askeleen, kun tie aukenee, koko matka voi olla perillä oloa.

Tuulettumassa ja päivittymässä

Etätyöntekijälle tekee hyvää välillä tuulettua. Viikonloppuna pääsin vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan mukana tutustumaan naisten valtakunnalliseen Nasta-harjoitukseen Niinisaloon. Oli mielenkiintoista, vaikka alunperin tarkoitukseni oli osallistua harjoitukseen. Matkaseurakin oli virkistävää. Nautin toisten juttujen kuuntelusta, vaikka itse en varsinainen jutunkertoja olekaan.

Eilen ja tänään olen ollut eduskunnassa. Eilen oli kaksi vierasryhmää Vammalasta, joita Toimi Kankaanniemi ja Bjarne Kallis ehtivät kiireidensä keskellä tapaamaan. Pävi Räsänen oli presidenttifoorumissa, joten jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmaa. Kävin hetkisen seuraamassa täysistuntoakin. Motivoi työhön huomata, että olen osa tätä työyhteisöä vaikkakin yksin ja etäällä.

Luvassa on mielenkiintoinen päivä. Finlandiatalolla on kunta- ja palvelurakenneseminaari, jossa esitellään hallitusohjelman linjauksia sillä saralla.

Ulkosuomalaisena

Olimme perheen kanssa ensimmäistä kertaa Ruotsissa Tukholman ulkopuolella. Vierailimme Finspångissa kansanlähetyksen lähetyskodilla ja sen ympäristössä. Meillä oli ilo tavata hetkisen myös iso joukko ruotsinsuomalaisia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme varmaan kuulelet monia mielenkiintoisa elämäntarinoita.

Lapset pelasivat maaottelun Suomi-Ruotsi jalkapallossa. Suomi kärsi tappion. Jättebra - poitiivinen kannustaminen on ystäviemme mukaan Ruotsissa yleisempää kuin Suomessa. Kun tulee tappio, todetaan, että hyvä yritys. Lieneekö meillä yleisempää se, että suomitaan häviön kärsineet maan rakoon.

HUomaan, että edeleen on vaalien jäljiltä jonkinlainen luovuuspula. Tuli puristettua tekstiä aika paljon itsestä irti. Haaveilen muutaman kuukauden jaksosta, jolloin ainoa tehtävä olisi kirjoittaa. Istua koneella ilman huolta muista asioista - ja kirjoittaa. Saattaa olla, että nämä haaveet jäävät ikuisesti toteuttamatta. Jo senkin vuoksi, että sisäinen palo loppujen lopuksi on ollut vähän kadoksissa.

Etäisesti työssä

Yllättäen on kevät. Tietokoneen äärestä tekisi mielin mennä ruopsuttamaan kukkapenkkiä, mutta se ei käy. Täysipäiväinen etätyö kysyy luonteenlujuutta.

Etätyön mahdollisuuksia ei ole vielä ymmärretty. Työmatkat jäävät pois, työvaatteita ei tarvita samassa määrin ja työrauhakin on usein parempi kuin sosiaalisemmassa ympäristössä. Joustoa on helppo tarjota puolin ja toisin.

Luottamusta se kysyy, sillä eihän sitä kukaan tiedä, mitä päivät yksinäni puuhailen. Yksi työn määritelmä on se, että työnantaja valvoo työn tekemistä. Lieneekö tämä työtä lainkaan.

Oppositiotunnelmia

Pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla on vietetty, mutta pääsiäisaika jatkuu. Kristus on totisesti ylösnoussut.

Kun hallitusneuvottelut on käyty tähän vaiheeseen, alkaa oppositiossa vähitellen normaali työtahti. Kirjallisia kysymyksiä, toimenpidealoitteita, lakialoitteita, vastauksia viesteihin, puheiden valmistelua ja paljon muuta. Huomaan, että vaalien jälkeen on vähän vaikea motivoitua uuteen kauteen. Kyllä se tästä taas. Ilolla palveluksessasi oli slogan vaaleissa. Olen ilolla edelleen puheenjohtajamme avustajana. Lainsäädäntösihteerin työt tulevat myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

Ilmastosta vaan vieläkin

Trampoliini on pihalla. Lapset pyytävät lupaa lähteä mahdollisimman kevyillä varusteilla kouluun. Pyöräilykausi on alkanut. Sanotaan, että yhtä lämmin kevät oli 150 vuotta sitten nälkävuonna. En osaa iloita tästä sinänsä kauniista keväisestä säästä, raparpereista kukkapenkissä, silmuista syreenissä.

Voi hyvin olla niin, että tämä säätila on normaalien rajoissa, mutta kokonaisuus ei ole. Vaalit menivät ja seuraaviin on aikaa, mutta ympäristöämme rasittava toiminta jatkuu. Syyllistyn siihen itsekin enkä ole valmis ihan kaikesta luopumaan. Huomaan sen, että on helpompi toimia ympäristöystävällisesti siinä, missä säästää rahaa, mutta rahan sijoittaminen on vaikeampaa. Mieluummin palelen osin sähkölämmöllä kuin ryhdyn koko talon lämmitysjärjestelmän remonttiin. Ja puita kantaessa tulisi kyllä lämmin. Maaliskuun jälkeen siinä suhteessa vain laiskuus kasvaa eikä jaksaisi enää sytyttää tulia. Ahneus. Itsekkyys. Mukavuudenhalu. Ne ovat ratkaisevia sanoja muussakin.

En voi sille mitään, että minua kuvottaa televisiomainos, jossa kehotetaan viemään koira hammastarkastukseen. Samaan aikaan miljoonat lapset kärsivät köyhyydessä ja me voisimme auttaa. Mutta eihän se meille kuulu. Kotimaassakin ollaan avun tarpeessa.

Pakkotauko

Pääsin sovitulla tavalla viime torstaina akillesjänteen leikkaukseen. Vanhat urheiluvammat ovat sitkeästi kiusanneet ja estäneet juoksemasta ja pelailemasta. Leikkaus meni OK, mutta puudutuksen hälvettyä alkoi kova päänsärky. Joskus käy niin, että selkäydinkanavasta jää tihkumaan nestettä ulos ja aiheutuu kovaa särkyä. Olemme aika tarkkaan rakennettuja kokonaisuuksia. Makuulla ei onneksi tuntunut juuri mitään ja niinpä nukuin, luin ja katsoin telkkaria reilut kolme päivää.

Tänään laitettiin veripaikka sairaalassa. Epiduraalitilaan ruiskutettiin omaa verta, joka hyytyessään muodosti reiälle paikan. Nyt ei särje päätä, mutta selkä on kipeä puudustusneulasta ja epiduraalineulasta. Pian taas kunnossa, mutta muutama päivä täytyy ottaa rauhallisesti.

Eduskunnan avajaiset jäävät väliin. No, olen ennenkin laulanut oopperassa Maamme-laulua.

Sanomisen paloa

Kun vaalit on käyty, saa taas yleisönosastoihin kirjoituksensa läpi. Aamulehteen oli "pakko" kommentoida:

Opiskelu sallittava työttömyyden aikana
Kansanedustaja Arto Satonen kirjoitti(AL 19.3), että ansiosidonnaista työttömyysturvaa tulisi asteittain laskea 500 päivän kuluessa. Hänen mielestään tämä ei merkitse turvan alentamista vaan työhön kannustamista. Mielestäni siitä ei pääse mihinkään, että tuen vähentäminen on turvan heikentämistä.
On ehkä henkilöitä, jotka ovat mielellään työttömyysturvan varassa odotellen tuen loppumista. Suuri osa ansiosidonnaisella tuellakin elävistä kuitenkin haluaisi töihin. Jos työtä ei ole tarjolla, ei tuen heikentäminen kannusta muuhun kuin laskemaan elintasoa entisestään. Perheellisen on vaikea vaihtaa paikkakuntaa kakkosasunnon tuellakaan, joka sinänsä olisi erinomainen parannus. Tästä Bjarne Kallis teki lakialoitteen vuosi sitten.
Työllistymistä tukisi tuen alentamista tehokkaammin se, että pahasta työttömyydestä kärsivien alojen osaajien sallittaisiin kouluttautua uusiin tehtäviin työttömyysturvan varassa. Ei olisi mahdotonta koota valtakunnallisia tilastoja siitä, mitä aloja tämä lievennys olisi syytä laajentaa koskemaan.
Vaikka kaikki työ on arvokasta, ei ole kauaksi viisasta pakottaa työtöntä taloudellisen pakon kautta hakeutumaan täysin koulutusta vastaamattomalle alalle. Oman alan töihin on sen jälkeen lähes yhtä vaikea päästä kuin pitkän työttömyyden jälkeen. Koulutuksen ja työelämän tarpeiden kohtaaminen johtaa kestävämpään tulokseen kuin alisuoriutumiseen kannustaminen.

Hiljalleen arkeen

Keräsimme eilen pois vaalijulisteet yhtä lukuunottamatta ja iso pressumainos otettiin myös alas. Kotona on leppoisaa, kun valvojaisia varten jo piti laittaa paikat suunnilleen kuntoon.

Nyt on aika hoitaa muita rästihommia. Olen kyläyhdistyksen puheenjohtaja, ja koulun lopettamisesta johtunut hiljaiselo olisi kevään tullen hyvä katkaista. Kd:n paikallisosaston sihteerin tehtävät täytyy taas hoitaa ajan tasalle. Tältä viikolta peruin kaikki kokoukset perheen pyynnöstä. Työkuviot selviävät vasta, kun hallitusneuvottelut on käyty.

Olen ison kiitoksen velkaa perheelleni, joka jaksoi upeasti olla mukana vaalitouhussa. Kotona oli mainostoimisto mieheni hoidettavana. Lapset taittelivat esitteitä ja laittoivat niihin tarroja. Myönnän - lahjoin vähän tietokonepeliajalla.

Päivä jälkeen

Uni tuli viime yönä helposti. Aamulla heräsin ilman kelloa lähettämään lapsia kouluun. Olo on apea vain ja ainoastaan siitä syystä, että Sari Essayah putosi eduskunnasta huolimatta hienosta äänisaaliista. Hän teki hyvää työtä ja hankki lyhyessä ajassa laajan asiantuntemuksen lainsäädäntötyöhön.

Mitä itse tekisin seuraavalla kerralla toisin? Taloudellista panostusta tarvitaan välttämättä enemmän kuin nyt. Toisin kuin eräs ehdokas kertoi, 5000 euroakaan ei riitä TV-mainokseen ja vaalilehteen. Ne eivät ole itseisarvo, mutta jollain tavoin on saatava tieto laajemmalle kuin nyt. Tyylikkääseen massasta erottumiseen on hyvä pyrkiä.

Lopulta - edelleen ajattelen, että se, minkä täytyy vakuuttaa olen minä itse. Hyvän tiedottamisen ja hyvien mainoksien takaa täytyy löytyä myös ehdokas, joka vakuuttaa. Sitä pääomaa toivottavasti kertyy tämän vaalikauden aikana niin, että on mistä tiedottaa. Silti nyt heti vaalien jälkeisenä päivänä irtisanoudun ajatuksesta, että vaalityö alkaa tänään. Eletty elämä ja tehty työ saa luvan riittää ilman laskelmoiden vuosien ajan kerättyjä irtopisteitä.

Kiitos!

Lämmin kiitos Sinulle ystävä! Sinulle, joka olet ollut hengessä mukana ja seurannut vaalityön etenemistä!
Äänisaalis oli lopulta 1137. Etukäteen asetin tavoitteen niin, että "häpeäraja" on 200 ja tulos, johon saan olla oikein tyytyväinen on 500.
Kotona ollaan helpottuneita, että äiti pysyy kotinurkissa. Itse koen myös niin, että tilanne neljän vuoden päästä 2011, jolloin lapset ovat täyttämässä 17,15 ja 13, on huomattavasti suotuisampi.
Koko kampanjan ajan olen kokenut olevani oikealla paikalla. Olen saanut kohdata mielenkiintoisia ihmisiä ja opetella myös politiikan kenttäkuvioita. Ensi kerralla, jos Luoja suo, olemme vielä viisaampina ja tehokkaampina liikkeellä.
Nyt on levon aika - iloisena, tulevaan katsoen. Toivottavasti Sinä olet vielä silloin mukana ja toivottavasti koet silloin, että olen uskottava, luotettava ja äänen arvoinen ehdokas!

Siunausta toivottaen,
Marjo

Vaalityö on päätöksessä

Työ on nyt tehty. Olo on iloinen ja tyytyväinen riippumatta siitä, mikä on tulos. Tilanne olisi aivan toinen, elleivät ystäväni olisi monella tavoin innostuneet tukemaan kampanjaa. Moneen kertaan olen kokenut hämmentävänä sen luottamuksen, jota olen saanut kokea tukijoukoilta, viestiä lähettäneiltä tuntemattomilta minut vaalikoneelta löytäneiltä, ihmisiltä toreilla ja monilta ystäviltä. Kiitos kaikille teille!

Vammalan torilla kävi tänään noin 150 kahvittelijaa. Kampanjapäällikköni leipomat herkulliset pullat tekivät kauppansa. Tampereella oli vähän hiljaisempaa. Kävin toimimassa rautatieaseman vitriiniin pariskunnalla kätilönä. Nyt on tiukkapiporouvan sylissä vauva. "Toivottavasti pieniin päin taas 2011."

Tänään oli kylmä ja pitkästä aikaa lauantaisauna tuntui hyvältä. Huomenna on lepopäivä ja illalla seurataan tuloksia. Vielä ei jännitä. Kummipoika soitti tänään ja kysyi, miksi heidän kylällään ei ole minun kuvaani. Lapset ovat ihmetelleet, miksi Marjon kuvia on Vammalassa niin paljon.

Kuuntelemalla rikastuu

Koen itseni etuoikeutetuksi. Ehdokkaana on ollut tilaisuus kuulla ajatuksia ja elämäntarinoita sellaisilta ihmisiltä, joita en muuten varmaan koskaan olisi kohdannut. Tänään esimerkiksi kuuntelin konkurssiin menneen yrittäjäperheen tarinaa. Itketti niin, että oli mentävä välillä hetkeksi tauolle. Vanha huippuravureita valmentanut mies kertoi elämästään. Eläkeiässä oleva alkoholisti sanoi äänestävänsä aina kommunisteja, mutta jäi sitten turinoimaan. Entinen nyrkkeilyn suomenmestari, rikosrekisterin saanut oman alansa huippuosaajana työskennellyt mies.

Kaikki tänään kuulemani nosti pintaan ajatuksen, että jokaisen eduskunnan päätöksen kohteena on ihminen. Jokainen laki koskee jollain tavalla jonkun persoonan elämää. Jokainen viranomaispäätös vaikuttaa, ja yksi ymmärtäväinen viranhaltija saattaa auttaa jotakuta ahdingossa olevaa jaksamaan päivän eteenpäin. Tarvitsemme inhimillisyyttä, todellista välittämistä.

Ihmisen elämä on merkillisen rikasta. Olen saanut rikastua kuuntelemalla.

Kalkkiviivoilla

Paikallisradio Mantan haastattelu oli mukava juttuhetki. Sieltä suuntasin jälleen Tampereelle. Keskustorilla oli väkeä liikkeellä ja sää suosi. Mielenterveysalan ammattilaiset pysähtyivät kysymään, mitä ajattelen avohoidossa olevien potilaiden tilanteesta. Heistä ei vaalienkaan aikaan juuri puhuta. Auttavia käsiä tarvitaan lisää, jotta avohoito on todella hoitoa ja että henkilökunta jaksaa.

Kotimatkalla jaoin mainoksia Mouhijärvellä. Kaksi isäntämiestä seisoskeli pihalla praataamassa ja halusi esitteen käteen asti. Kävimme siinä sitten pitkän poliittisen keskustelun ja herrat saivat toivomansa tiukkapipot! Ja sillä ehdolla, että ne ovat päässä äänestämään mennessä.

Vielä kaksi päivää. Sunnuntaina en enää tee vaalityötä. Tervetuloa tapaamaan Keskustorille huomenna klo 10-17 välillä. Lounaalla pistäydyn välissä, mutta muuten vastaan mielelläni kysymyksiin ja kerron ajatuksiani.

Viimeinen paneeli

Tulin juuri paikallislehden vaalipaneelista. Siinä käsiteltiin aika suurelta osin paikallisia asioita. Ehdokasjoukko oli yhtä lukuunottamatta Vammalan valtuutettuja ja sillä joukolla olemme tottuneet etsimään yhteistä näkemystä mahdollisuuksien mukaan. Mielestäni keskustelussa ei välillemme syntynyt suuria eroja. Monet kysymykset olivat sellaisia, että niihin oli mahdoton sanoa kyllä tai ei. Mielestäni todella monella asialla on puolensa ja puolensa. En vastaa kahdella värillä, kyllä ja ei, siksi, että pelkäisin antaa yksiselitteistä vastausta.

Ajatellaan vaikka omarantaisten tonttien kaavoittamista. Pyrkisin siihen, että taajaman läheisyydessä rannan käyttömahdollisuus jää kakille asukkaille. Taajaman ulkopuolella asuisin todella mielelläni itse veden äärellä - ottaen silti luonnon huomioon.

Tänään oli muulta osin vähän välipäivä. Pojat olivat edelleen toipilaina kotosalla. Omakin olo oli sellainen, että varminta löysätä hiukan päivä välissä. Siivoilin vähän ja tutkailin sähköposteja.

Huomenna olen paikallisradiossamme Mantassa kahdentoista jälkeen tunnin verran jutustelemassa. Sitten matkustetaan taas Tampereelle. Löydät minut Keskustorilta 13.30 ja 17.30 välillä.

Murteita auringonpaisteessa

Aurinko sulatti lumet tänään niin vauhdilla, että viimeiset hiihtokilpailut oli pakko peruuttaa. Tampereen Keskustorilla oli kymmenisen astetta lämmintä ja totuttu kampanjapukeutuminen oli kerrankin liian lämmin. Ihmiset istuskelivat paistattamassa päivää.

Opin eräältä vanhalta herralta, mitkä ovat hippulit - nilkkasukat. Kun muutin 16-vuotiaana Helsinkiin, yksi kulttuurishokki oli se, etteivät ihmiset tienneet, mikä on rotvalli. Kinaamme kotona leikkimielisesti porilaisen mieheni kanssa siitä, laitetaanko päähän pipo vai pipa. On mukava kuunnella ihmisten murteita.

Monessa tärkeässä asiassa olisi opittava puhumaan asioista sellaista kieltä, että ihmiset ymmärtävät. Sanoihin on helppo piilottaa paljon, ja ihmiset ovat arkoja kysymään, jos eivät ymmärrä. Poliitikon yksi taktiikka vastata vaikeaan kysymykseen on kääntää asia aina omiin keskeisiin teemoihin.
- Mitä mieltä olette Natosta?
- Meidän puolueessa pidetään asian selvittämistä tärkeänä ja kyllä perheiden tukia on syytä lisätä, jos halutaan taata uskottava puolustuskyky.

Aika kiitää

Voikohan sitä sanoa johdatukseksi, että toinenkin lapsi tulee kuumeeseen. Joka tapauksessa oli hyvä, että vain vähän kipeistä pojista oli toisilleen seuraa, kun äiti huitoi vaalityössä Tampereella. Molemmat ovat jo niin isoja, ettei lain mukaan töistä saisi edes vapaata hoitamiseen. Jos kymmenvuotias on kovassa kuumeessa tai vatsataudissa, pitäisi kyllä olla mahdollisuus poloista potilasta hoivailla.

Paluumatkalla jaoin Siuroon Nokialle jonkin verran omia mainoksiani ja jätin niitä myös huoltikselle tarjolle. Viimeisiä ilmoitusasioita vielä lehtiin. Onneksi päivät kuluvat nopeasti. Kaupunginvaltuuston kokouksessa huomasin, että paikallaan istuessa alkaa yllättävästi haukotuttaa.

Huomenna taas Tampereelle. Keskustorille täytyy varata lämpimästi päälle, sillä tänään paleli. Harmittaa, kun alkaa kesken hyvän keskustelun hampaat kalista.

Terveyskeskustelua nuotiolla

En ehtinyt paljuun, avantoon enkä savusaunaan tänään. Moni muu pääsi ja iloitsin siitä. Koko perheelle järjestämässämme vaalitapahtumassa paistoi aurinkokin. Letut maistuivat ja Tiukkapipoblondit pitivät upean shown.

Keskustelimme nuotion äärellä siitä, kuinka terveyskeskusten lääkäripula voitaisiin ratkaista. Meidän alueellamme ei kuulemma ole nyt omalääkäriä lainkaan, ja vaihtuvuus on ollut todella nopeaa ennenkin. En usko, että kyse on palkan riittämättömyydestä tai ei ainakaan pitäisi olla.

Lääkäriliiton mukaan omalääkäreillä on liikaa potilaita. Määrä on kaksinkertainen verrattuna Norjan lääkärikohtaiseen vastuuväestöön. Suurikaan raha ei pidä työssä, jossa tehtävien hoitaminen hyvin ei ole mahdollista. Omalääkärit lähtevät sinne, missä niskassa ei ole jatkuva paine hoitamattomista potilaista.

Vammalan torilla oli tänään taas niin mukavaa, että aloin pohtia, missä ammatissa voisi tehdä juuri tätä. Keskustella ihmisten kanssa siellä täällä, jakaa ilmaista kahvia ja donitseja.

Oikeastaan eduskuntatyössä on jotain samaa. Voi pyrkiä tekemään ihmisten arjen mukavammaksi. Mitään muuta motiivia en siihen työhön oikeastaan ymmärrä kuin sen, että haluaa luottamuksen saatuaan käyttää taitonsa yhteiseksi hyväksi. Kahvin ja munkin tarjoaminen on vain paljon, paljon helpompaa, koska lähes kaikki ovat samaa mieltä, että ne ovat hyvää.

Viikko tästä eteenpäin ja urakka on tehty. Sen jälkeiset haasteet katsotaan sitten.

Olen kuullut jo kahden henkilön sanovan, että he kävivät äänestämässä ennakkoon, jos vaikka kuolevat ennen vaalipäivää. Siinä on äänioikeuden arvostaminen huipussaan. Moni kertoo ehdokkaan olevan vielä haussa. Pitäisi varmaan rohkeammin sanoa, että tässä olisi yksi hyvä vaihtoehto. Arvostan kuitenkin ihmisten omaa harkintaa ja rauhaa pohdiskella, millaisen edustajan haluaisi. Sillä periaatteella en ehkä kovin montaa epäröivää äänestäjää poimi, mutta säilytän hyvän mielen.

Tulin hyvissä ajoin Tampereelta kotiin, kun hiihtokilpailut olivat taas vuorossa. Muutama aurinkoinen ja lämmin päivä on sulattanut lumia sitä vauhtia, että yhdet kisat saattavat nipinnapin vielä onnistua.

Huomenna olen Vammalan torilla 10-11 ja sitten ajattelin kiertää ihan lähiseutua Äetsä, Suodenniemi, Mouhijärvi. Sunnuntaina 12-16 Rudolfin Keitaalla vaalisauna kuumana ja avanto kylmänä. Pääsen kylpypaljuun! Jos ehdin.

Iloa tänään:lounas veljen kanssa, ystävän tuki mainosta varten, siivous- ja karkkipäivä.

Iloa, iloa

Hauska päivä! Tapasin kahdenkymmenen vuoden jälkeen äidinkielenopettajani, yleisurheiluvalmentajani ja naapurini. Tapasin eläkeläisen, jonka mielestä suomalaisista eläkeläisistä suurimmalla osalla menee hyvin. Tukijoukkoni jakoivat esitteitäni ja karkkeja rohkeammin kuin minä itse - lastenvaunuistakin.

Sain postissa ensimmäisen kirjan, jonka olen suomentanut. Kirjassa on lasten lauluja, joihin löytyi valmiit kohdat ja Raamatun kohtia, joita oli kohdeltava hellävaroen. Osa oli kuitenkin runoja tai loruja, joihin piti kehittää luovasti jotain ihan uutta.Ei tästä "Minun kastekirjastani" mitään klassikkoa tule, mutta olenpahan itse iloinen.

Saisinpa taivaan tähtenä loistaa,
valoa, iloa Jumalan toistaa.
Rakkautta, jota hän minulle antaa,
muille jakaa, sylissä kantaa.

Äidin töissä

Niinhän siinä kävi, että viime yönä sain pestä seinää ja lattiaa ja lopulta olin itsekin kipeä. Päivä on mennyt torkkuessa, mutta huomenna luulen olevani iskussa jälleen. Oma väsymys täytyy silloin unohtaa, kun lapsi on kipeydestä surkeana.

Olin mukana toimittamassa Päivi Räsäsen kirjaa Päivien ketjusta. Tuli mieleeni öisen palvelustehtävän äärellä kirjasta vastaava tilanne, jossa vanhempien tehtävänä oli siivota tautisia jälkiä. Lutherin äidin ja isän kutsumuksesta lausumat sanat mielessä luutusin minäkin: "Miten olenkaan ansiottani päässyt tähän arvoon, että tiedän varmasti palvelevani sinun luomuksiasi ja sinun rakasta tahtoasi?"

Työ on meillä ihmisen arvottamisessa niin tärkeä asia, että unohdan arvostaa itsekin sitä, että olen saanut olla osa-aikainen kotiäiti tähän asti. Muut hommat voi hoitaa joku muukin, mutta minä olen lasteni äiti. Äitejä ja isiä tarvitaan silti myös politiikassa, kun muistissa on vielä perheiden kipukohdat.

Suojaako sananvapaus törkyä?

Hoitelin aamupäivän erilaisia vaaleihin liittyviä rästihommia kotona, kunnes keskimmäinen soitti kipeänä koulusta. Ensimmäinen on jo terve, nyt siis toinen menossa. Oma olo kohtuullisen kurja. Saa nähdä, kuinka huomenna käy. Pitäisi olla Koskikeskuksessa 15-18.

Ystävä pirautti videokuvauksiin, ja sain vielä viime metreille esittelyvideon nettiä varten. Toivottavasti saamme sen julkaistua tautivuoteiden keskeltä. Kameran edessä oleminen ei ole helppoa. Aamulehden yhteismainos oli erinomaisella paikalla ja näkyi hyvin.

Upea ilta! Vammalan seurakunta ja kaupunginkirjasto järjestivät illan aiheesta lapset ja media, jossa luennoi lastenpsykologi Riitta Martsola. Väkeä olisi saanut olla enemmänkin, sillä aihe ja esitys olivat todella mielenkiintoisia. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että sananvapauden nimissä ei tule polkea lapsen oikeutta kasvaa lapsena kohtaamatta kaikkea mielen saastaa.

Vatsatautia

Kuopukseni alkoi eilen illalla potea vatsatautia ja jäi kotiin täksi päiväksi. Koska olo oli jo hyvä, uskallan sanoa, että minulle tästä oli iloa. Sain aamupäivällä kirjoiteltua muutamia yleisönosastokirjoituksia ja suunniteltua viime päivien mainostusta. Ehdin vastata myös muutamiin mukaviin viesteihin, joita sain eilisen viikkoviestini seurauksena. Kävin myös hiihtämässä ihanassa auringonpaisteessa. Lumi sulaa jo liiankin kovaa vauhtia.

Olin Immosen Anna-Kaisan kanssa Suodenniemellä ja Mouhijärvellä tapaamassa äänestäjiä. Ilta kului sitten hallituksen kokouksessa. Viides maanantai-ilta peräkkäin. Oppia jokainen kerta.

Nyt toivon, että muu perhe ja minä myös pysymme terveinä. Hatara talo ja runsas liikunta suojaa flunssilta, mutta vatsatauti tulee jos on tullakseen.

Uusilla urilla

Loin tänään uutta uraa - meinaan latu-uraa. VSV:n alla toimivan pienen kyläseuramme Kallialan Vesan hiihtokisat pidetään meidän pellolla ja mieheni on hiihtovastaava. Lumi oli niin tiivistä, ettei latuhöylällä oikein saanut jälkeä syntymään tiiliskivet painona. Mieheni totesi, ettei hän omista mitään niin painavaa kuin minut, ja sain kunnian istua kolmisen kilometriä höylän päällä moottorikelkan perässä. Kisat sujuivat hyvin niissä urissa.

Moni nainen ja mies, nuori ja vanha kamppailee painoindeksinsä kanssa. Olen vakuuttunut siitä, ettei tässä kamppailussa auta se, että terveydenhuollon maksuja korotetaan. Siitä olisi seurauksena lähinnä viivyttely hoitoon hakeutumisessa ja kalliimmat kustannukset yhteiskunnalle.

Raha kannustimenakin toimii heikosti. Olen kokeillut sitä isäni sponsoroimana. Hän maksoi minulle parikymppisenä 500 markkaa jokaiselta laihdutetulta kilolta. Oli se kallista rasvaa! Tienasin hyvin, mutta samat kilot tulivat takaisin. Onneksi säästyin takaisinmaksulta.

Liikuntaan kannustaminen lapsesta lähtien on tärkeimpiä konsteja terveenä pysymiseen. Kansanterveyden vuoksi olisi harkittava myös epäterveellisen ruoan, kuten sipsien, makeisten ja virvoitusjuomien korkeampaa veroa ja kasvisten ja hedelmien kevyempää verotusta.

Tasa-arvo on taitolaji

Naisten äänioikeuden juhlanäyttely Vapriikissa ei kerännyt avajaisiin juurikaan väkeä. Ehdokkaan kannalta tilaisuus oli valitettavasti - voipi sanoa - hukkareissu. Nykyisin naisten äänioikeuskin tuntuu itsestäänselvältä, mutta vilkaus historiaan tuo kyllä juhlamielen.

Pitääkö naisilla olla kiintiöt yhtiöiden hallituksiin? On monia kysymyksiä, joissa haetaan tasavertaisuutta ja se on sinänsä hyvä ja oikein. Onko tasavertaisuutta kuitenkaan se, että sukupuolen perusteella tehdään valintoja? Naisilla tulee olla samat mahdollisuudet kuin miehillä edetä ja olla päättäjinä, mutta saamansa luottamuksen ja osoittamansa taidon perusteella.

Kylästymiseen asti on nyt vatvottu varusmiesten tukan pituutta. Pakko on silti ottaa vielä kantaa. Jos hiusten pituus on hygieniakysymys, eikö sama ongelma koske naisia ja miehiä? Jos hiusten leikkaamisella pyritään yksilöllisyyden viemiseen, jotta muodostuu käskyjä noudattava yhtenäinen joukkue, eikö sama koske naisia ja miehiä?

Toriviisautta tarjolla

Tie Punkalaitumen kautta Urjalaan oli liukas. Selvisin perille ja ihme - Urjalassa oli valtavasti väkeä. Toriparlamentin mukaan kansaa on yleensäkin, mutta nyt eri puolueiden ehdokkaat olivat osuneet yhtäaikaa paikalle. Torilla on muuten hauska lyöttäytyä juttusille etenkin vanhempien miehenkilöiden kanssa. Normaalisti se olisi vähän väkinäistä, mutta vaalikarkkien ja esitteiden kanssa pääsee kuuntelemaan mielenkiintoisia juttuja. Vaalikoneet tuovat muuten näihin torihetkiin sellaisia, jotka haluavat tavata ykköseksi rankatun ehdokkaansa.

Lempäälässä ja Vesilahdella oli vähän vähemmän juttuseuraa. Hakametsän Halpahallissakaan ei sattunut juuri olemaan vilkkain hetki, mutta Tampereen rokkipappi Tarvo Laakson musisointi virvoitti vaaliväsymyksen keskellä. Huomenna Tampereelle Vapriikkiin, jossa aukeaa poliittisten aamukahvien jälkeen näyttely Piiasta päättäjäksi.

Ilonaiheita: hyvä ropposellinen muikkuja, puhelu ystävän kanssa, uskova mummu torilla, väsymyksen keskellä tunne, että tekee juuri sitä, mitä nyt pitääkin.

Klusterbomber eller inte

Pälkäne, Luopioinen, Kuhmalahti, Orivesi ja Kangasala. Lumisadetta ja vähän liukasta. Kuuntelin matkalla Bjarne Kallista sekä Radio Deistä että Radio Vegasta. Mielenkiintoisia vaalikeskusteluja. Piipahdin mehulasillisella mieheni tädillä.

Taas mietin omalta osaltani sitä edellyttääkö äänien saaminen todella sitä, että mahdollisimman tehokkaasti työntää mahdollisimman monelle esitteensä. Olisin vakuuttavampi, jos saisin keskustella hetkisen tai pitää puheita siitä, mitä ajattelen. Itsensä "myyminen" on vaikeaa, vaikka tietäisi olevansa hyvä vaihtoehto.

Pääsin pitkästä aikaa raamattupiiriin. Rukoilemme yhdessä, luemme Raamattua ja jaamme ajatuksia. Hoitavaa ja rentouttavaa. Hupaisaa myös.

Kultaa ja pronssia

Tänään: Lapsilla hiihtokilpailut koulussa eli suksineen matkaan kaikki kolme. Kuulin aamulla, että pääsenTampereen teknillisen yliopiston vaalipaneeliin. Ensin Ikaalisiin Mouhijärven kautta, jonne vein vaalijulisteita. Ikaalisten torilla muutama mukava juttuhetki. Kyröskoskella Immosen Anna-Kaisan vaalikahvilassa virkistäytyminen ja sitten Tampereelle. Paneeli meni mielestäni hyvin, mutta esitteiden tyrkyttämisestä en pidä. Haluaisin mieluummin kohdata ihmisen kuin työntää paperia käteen.

Kotona odotti yksi nimipäiväsankari, joka oli saanut kultamitalin, toinen, jolla pronssimitali ja yksi, joka piti viedä kaverisynttäreille. Puolisen tuntia kotona. Päivän postit ja lounas klo 17.45. Kaksi lasta salibandyharjoituksiin ja yhdessä mieheni kanssa Vammalan vaalijulisteet telineisiin. Sitten yksi synttäreiltä ja kaksi harjoituksista. Kaupasta nimpparikarkit. Lapset kotiin valmistautumaan yöpuulle.

Haimme vielä kaksi julistetaulua ja tankkasimme auton huomista vaaliajelua varten. Kotona lasten kanssa iltarukous, yösuukot ja tietsikan kautta nukkumaan.

Apujoukot liisterissä

Sain tänään puhelun pienyrittäjältä, joka tekee mielestäni hienoa sosiaalista työtä työnantajana. Yrityksen työntekijät ovat kulkeneet elämässään vähän ylimääräisiä mutkia, mutta sitä ei pidetä esteenä työhönotossa. Ennemminkin päinvastoin. Yrittäjä siirtää osan yrityksen kasvusta palkkoihin, kouluttaa ja tarjoaa parempaa terveydenhoitoa kuin työnantajat yleensä. Verottaja ei tällaiseen kannusta. Yrittäminen voi olla tällaistakin näinä irtisanomisen aikoina.

Kävin puhumassa palokuntanaisille maanpuolustuskoulutuksesta. Kuulun vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukuntaan ja pääsen kokousten merkeissä istumaan Helsinkiin muutamia kertoja vuodessa asiantuntevassa seurassa. Nämä naiset olivat kyllä varmaan minua enemmän varautuneita arjen vaaratilanteisiin ja poikkeusoloihin. Olen ajatellut osallistua toukokuussa naisten Nasta koulutukseen Kankaanpäässä. Viestintäkoulutuksesta olisi hyötyä kuten ajokoulutuksestakin.

Huomenna klo 18 saa laittaa vaalijulisteet telineisiin. Nyt ne on liisteröity taustalevyihin ahkerien, ihanien talkoolaisten ja joustavien perheidensä ansiosta. Pääsin käväisemään kuntosalilla parin viikon tauon jälkeen. Sunnuntaisen hiihtolenkin lisäksi liikunta on ollut lähinnä pakkasessa seisoskelua lähipäivinä.

Lupa-asiat OK

Odotin aamulla kuumeisesti virka-ajan alkamista. Pelotti vähän, olenko ymmärtänyt oikein vaalimainonnan ohjeet. Tienvarsimainokseni on tiepiirin mukaan kyllä poikkeuksellisen iso, mutta kyllä se saa olla paikallaan. Ja kun se saa olla paikallaan, sen saa myös valaista.

Teoston puhelu ei ollut niin mukava. Tiukkapipo blondi -kvartettini on tehnyt harmittavasti osin turhaa työtä. Dancing queen omilla sanoituksilla olisi tekijänoikeuksien vastainen eli julkista esitystä tai videon levitystä emme voi toteuttaa. Pikku Marttakin jo alkoi laulaa: "Kannattaa äänestää". Ja lauloipa joku jo unissaankin niin, että vaimo heräsi.

MTV 3:n puheenjohtajatenttiä oli tänään ilo katsoa. Etsin sen netistä, kun palasin hallituksen kokouksesta. Päivi veti rohkeasti linjaa!

Miten päädyin eduskuntaan

Olen tässä vaalikampanjan aikana miettinyt sitä, kuinka olen päätynyt ehdokkaaksi ja työhön eduskuntaan. Kadehdin niitä, joilla on ollut päämäärä tiedossa jo kouluaikoina tai viimeistään opiskeluaikoina. Itse en kuulu niihin.

Kahden yliopistotutkinnon suorittaminen vei yhteensä 12 vuotta eli aika lailla keskimääräisen ajan. Siinä samalla sain kolme lasta. Perhetilanteen vuoksi en voinut samoin kuin moni muu tehdä töitä opiskelun ohessa tai lähteä ulkomaille opiskelemaan. Puolisonikin opiskeli. Se oli ahdistavaa aikaa siitä syystä, että olisin kaivannut kirjatiedon kiinnittymistä käytäntöön. Ajattelin, ettei kukaan koskaan ota minua töihin, kun olen valmistuessani yli 30 v ja pienten lasten äiti.

En hakenut töihin eduskuntaan, en edes ajatellut sitä mahdollisena paikkana. Päivi Räsänen pyysi minua avustajakseen. Koin tilanteen vahvana johdatuksena ja myös muistutuksena itselleni turhasta tuskailusta. Se oli Taivaan Isän rakastava näpäys. Minä, joka olin varma siitä, etten pääse minnekään töihin, aloitin eduskunnasta.

Äitihän on vain kotona

Kyllä oli taas kylmä vierailla Toijalassa, Viialassa ja Valkeakoskella. Tänään puhuttiin muustakin kuin eläkkeistä. Eräs vanhempi rouva Toijalassa oli sitä mieltä, että suurituloisilta pitäisi poistaa lapsilisä.

Ensimmäisen lapseni ensimmäisellä lapsilisällä ostin Mauri Kunnaksen kirjoja. Koko rahalla! Ajattelin, että opiskelijaperheen budjetista huolimatta ostan jotain, joka tulee lapsen iloksi. Seuraavat lapsilisät ovatkin menneet sitten ihan elämisen kuluihin.

Lapsilisien tarkoitus on olla kulukorvaus lapsiperheille. On toki niin, että kaikille perheille lapsilisällä ei ole taloudellista merkitystä, mutta en silti tekisi siitä tulosidonnaista. Lapsista on lisäkulua kaikissa perheissä verrattuna lapsettomaan perheeseen ja lapsia täällä tarvitaan.

Suurempi epäkohta, joskin myös kalliimpi, on äitiyden epätasa-arvoinen taloudellinen arvostus. En voi sitä ymmärtää, että äidin "päiväraha" on minimissään päivää kohti 15,20 ja työttömän noin 20,30. Molemmat on tarkoitettu turvaamaan toimeentuloa - toinen äitiyden ja toinen työttömyyden aikana. Miksi äidin pitää tulla toimeen vähemmällä? En ihmettele, että on naisia, jotka ilmoittautuvat työttömäksi ilman tarkoitusta mennä töihin. Vain siksi, että raha riittäisi paremmin elämiseen.

Uskotko itseesi vai et?

Sain sähköpostia, jossa eläkkeellä oleva henkilö kertoi hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset: eläke nousi vuoden alussa, huonot: veroprosentti nousi niin, että käteen jää vähemmän kuin ennen korotusta. Voiko joku pitää tällaista veropolitiikkaa oikeudenmukaisena?

Aamulla mittarissa 25,3 pakkasta. Hyvin taas tarkeni, kun otti iloisen mielen avuksi. Ihmisten tapaaminen on mukavaa. Aika harvoin kohtaa sellaisia henkilöitä, jotka kohtelevat todella tylysti. Eilen sellaisia oli tavattavissa Ylen vaalitentissä.

Suututtaa, kun kd:stä halutaan ylläpitää stereotypioita. Toimittaja kysyi Israelista tyylillä, johon hän ilmiselvästi odotti vastaukseksi: "Kyllä me hyväksymme sen, että valittu kansa tappaa lapsia rypälepommeilla." Olisi erittäin virkistävää, jos media suostuisi antamaan meille samat mahdollisuudet kertoa poliittisesta ohjelmastamme kuin muillekin. Olisiko se liian vaarallista?

Samaan törmää vaalikoneissa tai oikeastaan keskustelupalstoilla, joissa keskustellaan vaalikoneista. Ihmiset ovat kummissaan, kun kymmenen joukkoon osuu niin monta kristillisdemokraattia. Voisikohan tuon ihmeen syynä olla yksinkertaisesti se, että me välitämme tarttua epäkohtiin! Meitä uskaltaa kyllä äänestää, jos huomaa ajattelevansa keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä samoin.

Olisikohan vaari ylpeä?

Tänään tuli kutsu Vapriikkiin Tampereelle äänioikeuskahveille. Museossa on näyttely, jolla juhlistetaan erityisesti naisten äänioikeutta. Olen ylpeä siitä, että omassa suvussani on vaikuttanut yksi Suomen tärkeistä naisista - Alli Wiherheimo, Kotilieden legendaarinen päätoimittaja. Hän oli vaarini serkku eli ei kovin läheistä sukua. Silti olen ylpeä. Asumme perheeni kanssa talossa, joka on ollut Allin mummula.

Poliittisiin juuriini liittyy muitakin itselleni tärkeitä piirteitä. Isovaarini oli ehdokkaana ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 ja vaarini puolestaan oli Kyösti Kallion renkinä nuorena miehenä. Muutakin löytyisi. Silti minä olen minä. En voi ratsastaa sillä, mitä muut ovat tehneet, mutta olen kiitollinen kaikesta edeltävien polvien työstä hyvinvointimme eteen.

Vaalikampanjassa tänään: Hyvän ystävän vanhemmat ovat luvanneet suulinsa seinän mainostilakseni. Turku-Tamperetien varteen tulee 5X7 m pressu, jossa on nimeni ja numeroni 4. Taiteilijaystäväni lupautui maalaamaan ammattilaisen vakaalla kädellä mainoksen. Maalikaupan miehet eivät olleet koskaan joutuneet miettimään, mikä maali pysyisi pressussa. Päätyivät lopulta jonkinlaiseen katon korjausmaaliin.

Maalisvaaleissa villahousupakko

Mittari näytti 23,5 miinusta, kun aamulla suuntasin Vammalan torille. Paikalla palelivat myös ehdokkaamme Anna-Kaisa Immonen, Timo Katto ja Leena Rauhala. Tai en minä palellut. Erityinen kiitos siitä kuuluu Moskovan lentokentältä 18 vuotta sitten ostetulle villapaidalle. Tein heräteostoksen matkalla Keniaan nuorten lähetyssafarille. Joskus heräteostokset kannattavat, vaikka tuolla kyseisellä matkalla neuleella ei ollut käyttöä.

Jalat piti lämpimänä urheiluliikkeen tarjouskorista ostetut sauvakävelysukat. Kyllä! Tuotteessa luki juuri niin. Mietimme, olisiko ensi vaalien alla menekkiä vaalikampanjasukilla. Ne voisivat olla sellaiset tukisukkien ja villasukkien yhdistelmät. Tiukkapipo lämmitti, kun korvaläpillä vähän täydensi. Kai se oli kohteliaisuus, kun taas sanottiin, etten näytä tiukkapipolta. Hymy saa ihmeitä aikaan.

Ihmisiä ei ollut liikkeellä juurikaan, niinpä liikuin itse. Oli mukavaa käydä ilahduttamassa yrittäjiä liikkeissään muutamalla vaalikarkilla. Toivottavasti hekin ilahtuivat - puolueesta riippumatta.

Kiikassa oli hauska pysäys, kun kampanjapäällikköni tunsi paikallisia ja suositteli minua reippaalla tyylillään. Keikyä oli aika hiljainen, mutta juuri ennen lähtöä oli sielläkin mukava juttutuokio. Punkalaidun vielä viimeiseksi todella hiljainen, mutta sielläkin sain asiantuntijatietoa juttutuokiossa pelastusalan ammattilaisen kanssa.

Kotimatkalla joku oli ajanut mutkaisella tiellä pehmeästi ojaan. Pysähdyin minäkin auttamaan. Näin vaalien alla ei oikeastaan tee mieli tehdä mitään hyvää. Inhoan ajatusta, että auttamisen halu leimataan äänien kalasteluksi. No, tuossa tilanteessa taisi onneksi vain yksi henkilö huomata mainokset auton ikkunassa.

Opintoraha riitti vikoksi

"Clean desk is a sign of sick mind." Olen varsin tervehenkinen ihminen tämän sananparren mukaan. Tänään oli silti nautinto saada järjestettyä kotia parempaan kuntoon. Joku ehkä pitäisi tärkeämpänä olla tapaamassa äänestäjiä jokaisena liikenevänä minuuttina. Tänäänpä oli ns. rokulipäivä, sillä pakkastakin oli koko päivän yli 15. Muulla perheellä hiihtoloma.

Lapset leipoivat laskiaispullia. Pullataikinasta tuli hyvin alustettu, kun 8-vuotias tyttäreni innostui veivaamaan. Sama neiti teki eilen juuri lihapullia ja kuori perunoita muusiin. Pojatkin tarttuvat ennakkoluulottomasti keittokirjaan, vaikka meidän perheessä ollaan tyypillisiä "mitenkäs tänään laitettaisiin jauhelihaa" -kokkeja.

Olen ollut mukana Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan opintorahahaasteessa, ja tänään tuli matti kukkaroon, kun kävimme urheiluliikkeessä. Opintoraha olisi riittänyt minulla vain viikoksi, vaikka käytössä olisi ollut kristillisdemokraattien ehdottama 50 euron lapsikorotuskin.

Esikoisella hajosi eilen rinteessä laskettelumono. 12-vuotias sai tänään ensimmäiset uudet mononsa iänikuisten käytettyjen sijaan. Samalla löytyi kengät 50 % alesta ja ulkoilupuku vielä halvemmalla. Lapsen jalan kasvaessa tai ainakin seuraavankin lapsen jalan venyttyä voin vaihtaa teini-iässä hankitut omat mononi ja vähän tuoreemmat "goretexini"näihin uudempiin. Teemme yleensä hankinnat seuraavaksi talveksi tähän aikaan vuodesta, kun hinnat ovat alimmillaan. Lapsiperheen iloja nykyhetken Suomessa.