Uskotko itseesi vai et?

Sain sähköpostia, jossa eläkkeellä oleva henkilö kertoi hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset: eläke nousi vuoden alussa, huonot: veroprosentti nousi niin, että käteen jää vähemmän kuin ennen korotusta. Voiko joku pitää tällaista veropolitiikkaa oikeudenmukaisena?

Aamulla mittarissa 25,3 pakkasta. Hyvin taas tarkeni, kun otti iloisen mielen avuksi. Ihmisten tapaaminen on mukavaa. Aika harvoin kohtaa sellaisia henkilöitä, jotka kohtelevat todella tylysti. Eilen sellaisia oli tavattavissa Ylen vaalitentissä.

Suututtaa, kun kd:stä halutaan ylläpitää stereotypioita. Toimittaja kysyi Israelista tyylillä, johon hän ilmiselvästi odotti vastaukseksi: "Kyllä me hyväksymme sen, että valittu kansa tappaa lapsia rypälepommeilla." Olisi erittäin virkistävää, jos media suostuisi antamaan meille samat mahdollisuudet kertoa poliittisesta ohjelmastamme kuin muillekin. Olisiko se liian vaarallista?

Samaan törmää vaalikoneissa tai oikeastaan keskustelupalstoilla, joissa keskustellaan vaalikoneista. Ihmiset ovat kummissaan, kun kymmenen joukkoon osuu niin monta kristillisdemokraattia. Voisikohan tuon ihmeen syynä olla yksinkertaisesti se, että me välitämme tarttua epäkohtiin! Meitä uskaltaa kyllä äänestää, jos huomaa ajattelevansa keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä samoin.