Kaikilla kesä, yksillä loma

Kahden nuorimman lapseni koulussa on erityisoppilaita yhdeksänteen luokkaan asti. Kevätjuhlaan tuo oman juhlavan säväyksensä, kun nämä oppilaat saavat peruskoulun päättötodistuksen. On upea juttu, että meillä on panostettu siihen, että oppilailla on omien kykyjensä mukaan mahdollisuus suorittaa oppivelvollisuus. Rehtori puheessaan totesi, että juuri näistä oppilaista saadaan hyvää palautetta jatko-opinnoista. He ovat valmiita kysymään, kun ovat epätietoisia ja he ovat innostuneita opinnoistaan.

Toivoisin, että suomalaisessa koulussa onnistuttaisiin nykyistä paremmin osoittamaan erityishuomiota myös niille, joilla koulu sujuu helposti. Uskon, että moni motivoituisi yrittämään enemmän ja löytäisi helpommin paikkansa sekä peruskoulun jälkeen että työelämässä, jos koulussa olisi enemmän aikaa yhdessä miettiä, mikä on se "minun juttuni".

Nyt lapsilla on loman aika! Äiti yrittää myös olla kasvattaja vähemmän vaativassa hengessä. Peliaikaa rajoitetaan silti, tiskivuorot pyörivät ja ruoanlaittovuorokin tulee kuvioihin. Jotain on tehtävä, että monipuolinen kouluruoka ei vaihdu voileipälinjaan.

Tänään saimme onnitella ensimmäistä ylioppilaskummilasta. Onnea Jaakko ja kiitos mukavista juhlista!

Kevät aarteita täynnä

Omenapuut kukkivat runsaammin kuin muistan koskaan nähneeni. Kielotkin avaavat jo kellojaan. On merkillistä ajatella, kuinka tämä kasvun ihme on ollut sukupolvien ajan samanlainen ja varmaan aina ihastusta herättävä. Yöhallat tosin ovat ennen merkinneet nälkää - nyt ehkä pienempää harrastusta mehumaijan kanssa.

Siihen emme ole vielä kaiken ilmastokeskustelun keskellä todellisesti havahtuneet, että voi todella tulla aika, että maailma on toinen. Muuttaisimme toimintatapojamme, jos voisimme tunteenkin tasolla ymmärtää, mitä on elämä, kun luonto huutaa ihmisen virheitä. Entä jos kielot eivät enää kukikkaan?

Luistellen ja hiihdellen

Kokeilin ensimmäistä kertaa rullaluistelua sauvojen kanssa. Olipas hauskaa! Muistutti hiihtoa lintujen laululla ja tuomien tuoksulla maustettuna. Harmillista, ettei Vammalan seudulla ole enempää ja parempia pyöräteitä. Aloittelijalla lisävaatimuksena hyvän päällysteen lisäksi on tasainen maasto. Kovin jyrkkiin mäkiin ei tällä jarrutustaidolla uskalla mennä.

Kalavala

Nautin arjen komiikasta. Tänään otin vastaan kalastuksenvalvojien vakuutuksia. Tilanteen piti olla edes vähän juhlava ja vakava. No, olihan se. Meinasi silti väkisin ryhtyä hymyilyttämään, kun seitsemän miehenkörmyä toisteli perässäni vakuutuksen sanoja. Seitsemän veljestä ja lukarin tyttö. Yhdessä nauroimme lopuksi, mutta muistuttelin kyllä, että tästä huumorista huolimatta vakuutus velvoittaa toimimaan vastuullisesti tärkeässä tehtävässä.

Kasvun Sastamala

Tulevan Sastamalan muodostavien Mouhijärven, Äetsän ja Vammalan valtuutetut kokoontuivat tänään talousseminaariin. Ilmassa oli huomattavissa innostusta ja haasteita. Yhteistyö voi olla todella suuri voimavara tulevassa kunnassamme. Voimahukka sen sijaan voi muodostua siitä, että unohtuu, että olemme yksi, vaikka kolmesta osasta muodostunut. Jokaisen alueen omanarvontunto on tärkeä, mutta se ei saa ohittaa yhteyden ymmärtämistä.

Pidän ajatuksesta, että visiomme olisi Kasvun Sastamala. Kasvu, joka tapahtuu siinä, mitä jo on ja siitä, mitä tulee ulkoa. Kasvava Sastamala vivahtaa omaan korvaani suuruuden tavoittelulta. Myönteistä kun voi olla pienuuteenkin kasvu, jos se tapahtuu oikeassa kohdassa.

Lujaa mentiin

Vammalassa järjestettiin eilen onnistuneet Herra Hakkaraisen junnumaastot ja veteraanien SM-maastot, tänään SM-maastot. Juoksijat vaihtelivat siis noin 6-85 ikävuosien välillä.

On uskomatonta, kuinka kovaa joku voi juosta pitkää matkaa. Kyseessä ei ole enää vain hyvä kunto vaan vuosien työ nopeuskestävyyden ja päänupinkin treenaamisessa. Valmentajalla on tärkeä rooli onnistumisessa. Personal trainer auttaisi tavallisiakin talliaisia voittamaan ne vaikeat hetket kunnonkohotusoperaatiossa.

Joku talkoolaisista totesi, ettei ole koskaan nähnyt Vammalan keskustassa lauantai-iltana niin paljon lenkkeilijöitä. Olisi hienoa, jos sellainen vaikutus jatkuisi kisojen jälkeenkin. Lisää liikettä.

Rollaattorimarssilla

Aurinko paistaa ulkona ja mielessä. Sain käydä kävelyllä kahden pyörätuolissa istuvan rouvan kanssa. Vuorotellen. Kauniskevätpäivä ilahdutti molempia silmiinnähden ja niin runsasta oli heidän kiitollisuutensa, että lähdin itse paljon enemmän saaneena kuin antaneena kotiin. Suosittelen sinullekin. Etsi arjesta tai viikonlopusta aika, jolloin käyt sauvojen sijasta kävelyllä vanhuksen kanssa. Tehokasta on kumpikin, mutta seurassa ulkoilu on huomattavasti antoisampaa.

Rangaistuskäytännöstä

Kuuntelin tänään oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtajan Tapio Lappi-Seppälän erityisen mielenkiintoista luentoa rangaistuskäytännöstä. Tässä esimerkiksi muutama yllättävä, vaikkei enää ihan uusi tieto.

Vankien määrä ei korreloi rikosten määrän kanssa. Suomen vankiluku poikkesi merkittävästi muista Pohjoismaista viime vuosisadan alussa ollen moninkertainen. Nyt olemme lähellä samaa tasoa. Koko ajan rikosten määrä on kuitenkin ollut samansuuntaisilla käyrillä. Vankimäärän kasvu ei kerro rikosten määrän lisääntymisestä. Sen sijaan tuloerojen kasvulla ja sosiaalitukiin sijoitetulla summalla on suora yhteys vankimäärän kasvuun. Merkillinen yhtälö.

Vastaavasti teloitusten lukumäärä ei korreloi rikosten määrään. Toisin sanoen rikosten määrää ei kyetä vähentämään ottamalla käyttöön mahdollisimman kovia rangaistuksia. Rikoksia voidaan sen sijaan vähentää rangaistusten lieventämisestä huolimatta, jos samalla kiinnijäämisen riskiä lisätään. Tästä löytyy selvä näyttö rattijuopumusten osalta. Kun alkometrit otettiin käyttöön ja kuka tahansa oli lupa puhalluttaa, rattijuopumusten määrä putosi puoleen vaikka rangaistuksia lievenettiin selvästi. Kansainvälisesti vastaava puhallutusoikeus on vasta leviämässä.

Yhdysvalloissa tehdyllä laajalla tutkimuksella verrattiin, millainen tuotto saadaan sijoittamalla miljoona dollaria erilaisiin toimiin, joilla pyritään rikosten määrän laskuun. Paras tuotto saatiin estämällä koulupudokkuutta eli pyrkimällä peruskoulun todistuksen saamiseen jokaiselle. Näin vältyttiin noin 250:ltä rikokselta. Kuinka monessa kunnassa tullaan ajatelleksi, että esimerkiksi opinto-ohjaukseen ja koulupsykologiin sijoitettu raha on itse asiassa osa tehokasta rikoksentorjuntaohjelmaa. Yksi vankilavuosi maksaa muuten noin 50 000 euroa.

Tuomioharkinnan vaikeus

Ensimmäinen yhden tuomarin istunto on takana. Oikeudenkäynnin johtaminen ei sinänsä tuntunut hankalalta, mutta on todella vaikea miettiä tuomiota ja sen perusteluja. Tuomari joutuu harkitsemaan, mitä on tullut näytetyksi toteen. Ei pohdita sitä, mikä tuntuu todennäköisimmältä vaan sitä, mihin näyttö riittää.

Kun seurasin vuoden alussa ensimmäisiä istuntoja, keksin monessa asiassa neiti Marple -tyylisiä kysymyksiä asian selvittämiseksi. Tuomarin tehtävä ei kuitenkaan ole kyselemällä vakuuttua syyllisen syyllisyydestä. Totuutta etsitään puolueettomasti, eikä tuomarin tule toimia syytetyn vahingoksi.

Tuomitsemistoiminta on inhimillistä toimintaaa. Sen ymmärtää entistä paremmin, kun itse on totuuden etsijän ja arvioijan paikalla.

Lue lakia

Uusi työ ja uuden oppiminen vie selvästi voimia. Sen huomaa vadelmapuskista. Normaalisti nautin siitä, kun kerran vuodessa saan raivattua vatut kuriin käsivarret naarmuilla. Yleensä nimittäin ehtii tulla jo niin lämpimät säät, ettei voi pitää paksua takkia yllä. Rehevällä pihamaalla muutenkin kevät on otollista viherporopeukalon aikaa, kun kaikki alkaa kiitollisena joka tapauksessa kasvaa, ja kasvaa ja kasvaa eli villiintyä reippaan ruopsuttelunkin jälkeen.

Nyt ajatukset ovat pykälissä ja oikeudenkäynnissä. Toivoa sopii, että ruohottuneella opintielläkin alkaa kasvaa jaloja perennoja juolavehnän sijaan tämän harjoitteluvuoden jäljiltä. Se on todettava, että juridiikka on niin mielenkiintoista, että jokaisen kannattaisi käydä seikkailemassa Vihreän kirjan viidakoissa (Suomen laki). Itse asiassa moni asia selkiää lukemalla lakia.