Mittari näytti 23,5 miinusta, kun aamulla suuntasin Vammalan torille. Paikalla palelivat myös ehdokkaamme Anna-Kaisa Immonen, Timo Katto ja Leena Rauhala. Tai en minä palellut. Erityinen kiitos siitä kuuluu Moskovan lentokentältä 18 vuotta sitten ostetulle villapaidalle. Tein heräteostoksen matkalla Keniaan nuorten lähetyssafarille. Joskus heräteostokset kannattavat, vaikka tuolla kyseisellä matkalla neuleella ei ollut käyttöä.
Jalat piti lämpimänä urheiluliikkeen tarjouskorista ostetut sauvakävelysukat. Kyllä! Tuotteessa luki juuri niin. Mietimme, olisiko ensi vaalien alla menekkiä vaalikampanjasukilla. Ne voisivat olla sellaiset tukisukkien ja villasukkien yhdistelmät. Tiukkapipo lämmitti, kun korvaläpillä vähän täydensi. Kai se oli kohteliaisuus, kun taas sanottiin, etten näytä tiukkapipolta. Hymy saa ihmeitä aikaan.
Ihmisiä ei ollut liikkeellä juurikaan, niinpä liikuin itse. Oli mukavaa käydä ilahduttamassa yrittäjiä liikkeissään muutamalla vaalikarkilla. Toivottavasti hekin ilahtuivat - puolueesta riippumatta.
Kiikassa oli hauska pysäys, kun kampanjapäällikköni tunsi paikallisia ja suositteli minua reippaalla tyylillään. Keikyä oli aika hiljainen, mutta juuri ennen lähtöä oli sielläkin mukava juttutuokio. Punkalaidun vielä viimeiseksi todella hiljainen, mutta sielläkin sain asiantuntijatietoa juttutuokiossa pelastusalan ammattilaisen kanssa.
Kotimatkalla joku oli ajanut mutkaisella tiellä pehmeästi ojaan. Pysähdyin minäkin auttamaan. Näin vaalien alla ei oikeastaan tee mieli tehdä mitään hyvää. Inhoan ajatusta, että auttamisen halu leimataan äänien kalasteluksi. No, tuossa tilanteessa taisi onneksi vain yksi henkilö huomata mainokset auton ikkunassa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment