Takana rikas ja opettavainen vuosi

Tuntuu siltä, että takana on elämäni nopein vuosi. Sain tutustua käräjäoikeuden työskentelyyn itse tehden kannustavassa ja hauskassakin työyhteisössä. Monenlaista elämän kirjoa tuli vastaan. Myös oman tiedon rajat, mutta sekin, kuinka jossain passiivimuistissa oli paljon asiaa ja uusi painui mieleen.

Olen kiitollinen tästä vuodesta. Viimeisenä työnä kirjoitin Turun hovioikeudelle hakemuksen varatuomarin arvonimen saamiseksi.

Rauhallista Vapahtajan syntymäjuhlaa sinulle. Nyt alkaa loma, jonka aikana pyrin antamaan perheelle siltä varastettua aikaa. Ensi vuonna uusin voimin.

Paperinukkeleikkejä

Olin ennen kouluikää Siurossa rehtorin rouvan hoidossa. Paikka oli lapselle unelma. Eero Järventausta, myöhemmin kotiseutuneuvos, kertoi mielenkiintoisia tarinoita ja kirjahyllyt olivat täynnä arvosteltavaksi lähetettyjä satukirjoja. Kaija antoi rakkautta ja laittoi rajoja.

Nyt juuri mielessäni ovat paperinuket, joita sain leikata ja joita minulle leikattiin Seura- ja Apu-lehdistä. Nukeista on muuten julkaistu aivan tuore kirja.
Eero, joka oli taiteellisesti monipuolinen, piirsi nukeille lisää vaatteita. Ihme kyllä, jotain on vielä leikkien jälkeenkin tallessa lapsuusaikojen muistoksi.

Linnanjuhlat ovat monelle kuin paperinukkeleikkien jatke - samoin kuin missikisatkin. Kauniit puvut ja kokonaisuuksien arviointi ovat itsenäisyyspäivän ajakulua. Ihan kiva, mutta valitettavasti on käynyt niin, että arvokas juhla on pukukavalkadin myötä menettänyt osan arvokkuudestaan ja arvostaan. Paljon paljon muuta ja tärkeämpää kuin koreat pukujuhlat puuttuisivat, jos meillä ei olisi itsenäisyyttä. Valitettavasti välillä mieleen tulee häivähdyksenä ajatus, että jotain olemme jo menettäneet globalisaation ja EU:n myötä. Emme saa enää ajaa oman maamme parasta. Terveen itsekkyyden ja rakkauden omaa isänmaata kohtaan soisi silti aikojen vaihtuessakin säilyvän.