Nostalginen viikonloppu

Takana on nostalginen viikonloppu ja monta isoa iloa! Perjantaina tapasin nuorimman kummityttäremme, joka on pian jo viisi kuukautta katsellut sirkeillä sinisillä silmillään maailmaa. Samalla vierailulla äidin sydämeltä putosi yhden sortin taakka, kun pojilta saatiin liehuvat kutrit siistittyä.

Lauantaina vietettiin KD:n 50-vuotisjuhlia. Ensin aamusta puoluevaltuusto, sitten päiväjuhla ja vielä illallinen kruunajaisiksi. Sain olla mukana ottamassa tervedyksiä ja toivottamassa vieraita tervetulleeksi varapuheenjohtajan roolissa. Kovin pieneksi siinä itsensä tunsi, kun onnittelijoina oli niitä, jotka ovat vuosikymmeniä tehneet työtä puolueen hyväksi. Luulenpa, että oli useampi kättelijöissä, jotka tiesivät kyllä, keitä ovat nämä kaksi ensimmäistä jonossa - Päivi Räsänen ja Peter Östman - mutta mikä lie kukkaistyttö tämä kolmas.

Juhla oli hieno ja varmasti 50 vuoden veroinen. Itselleni päivän parasta antia oli kuitenkin iltajuhlan viulumusiikki. Se kävi sieluun.

Sunnuntaina nostalgisoimme koko perheellä Kallion kotikulmilla monen vuoden tauon jälkeen. Pyhän Sydämen Kappelin messussa mieleen tulvivat lasten vauva-ajan muistot. Toisen linjan puistossa tuli aikanaan myös istuttua toinenkin tunti ja päivä muiden mammojen kanssa. Lapset ihmettelivät, kuinka kiipeilyteline on niin matala. Viikonlopun kruunasi vielä kaikkien muiden rakkaiden ihmisten tapaamisten lisäksi toisen kummitytön tapaaminen.

Lääkäripulalla kiristetään

Vuokrafirmojen kautta tulevat nuoret lääkärit saavat kokemukseensa nähden varsin runsasta palkkaa. Monissa kunnissa on pakko käyttää näitä repputyöntekijöitä, jotta hoito voidaan järjestää.

Terveyskeskuksissa tehdään aktiivista kehitystyötä, että työyhteisöstä saataisiin houkutteleva ja määräaikaiset työntekijät jäämään. Monin paikoin ollaan pakkoraossa ja vanhat työntekijät saavat kateellisina katsella sivusta tuoreille tulokkaille tarjottuja etuuksia.

Kuntien vaivannäkö menee vuokrafirmojen erikoisen sopimuskäytännön vuoksi pahasti harakoille. Jos lääkäri kiintyy kuntaan tai ainakin viihtyy työssään niin, että jääkin työhönsä, kunta joutuu maksamaan vuokrafirmalle eräänlaisen "välitysmaksun". Tämä summa saattaa olla lääkärin kahden kuukauden palkka. Kuinka tällaisen maksun periminen sallitaan? Terveydenhoito on välttämätöntä ja on vaikea ymmärtää, että henkilöstöpulalla rahastamisen annetaan jatkua!

Lunta maassa

Heräsin aamulla sateen ropinaan, mutta maa olikin valkoisena lumesta. Illansuussa lunta pyrytti lisää ilma sakeana. Tammikuussa kasvamaan alkaneet raparperit saivat taas kylmän kylvyn. Mietin, miten viihtyvät kurjet, joiden ensimmäiset huudot kuulin lauantaina.

Luonto on Jumalan ihmeellinen lahja meille. Ihmisellä on kyky tuhota saamansa lahjat - tämäkin. Valitettavasti taitaa olla niin, että ilman pakkoa emme kykene muuttamaan tapojamme ympäristöystävällisemmiksi. Pakkoa kannatan vain hyvin rajallisessa määrin. Erityisesti siksi, että vaikuttaa siltä, että rahalla saa saastuttaa enemmän.

Kyläyhdistyksen lauantai

Kevätkirppis tuli pidettyä. Myyjiä oli ja hyvää tavaraa, mutta asiakkaat eivät löytäneet meitä radiomainonnasta huolimatta. Silti ei tarvinnut turvautua roskikseen päätepisteenä. Soitin Vaaka ry:ssä toimivalle Katjalle, joka ystävällisesti lupasi toimittaa lastenvaatteet eteenpäin. Kiitos! Hienoa, että joku jaksaa nähdä vaivaa avun perille saamiseksi.

Hoitelin itse lähinnä kanttiinia, jonne Arja, Liisa ja Heikki leipoivat pullaa, munkkeja ja sämpylöitä. Maistuivat monille eli iso kiitos siitäkin.

Kyläyhdistyksen vuosikokouksessa ideoimme yhteistä pyöräretkeä makkaranpaistojatkoilla, uutta kirppistä syyspuolelle, keilailuretkeä ja mahdollista golfkokeilua. Pienimuotoista tämä on koulun lopettamisen jälkeen, mutta pienikin toiminta yhdistää ja virkistää.

Yltäkylläisyys on ongelma

Olen siivoillut lasten kaappeja ja kerännyt tavaraa kyläyhdistyksen kevätkirppikselle. Kasseihin on kertynyt lähinnä vaatteita - ehyitä, mutta käytettyjä. Suurin osa ei tule kelpaamaan kenellekään, vaikka laitan ne ilmaiselle kierrätyspöydälle. Harva leikkaa enää edes matonkuteita.

Maailmassa on monia, joille vaatteet olisivat tervetulleita. Silloin tällöin olen saanut ilolla täyttää kassillisen vanhempieni mukaan Keniaan. Tuntuu hyvältä antaa siistiäkin ilmaiseksi pois, jos tietää niiden menevän tarpeeseen ja käyttöön. Uskon, että moni meistä luopuisi paljosta, jos puutetta kärsivät olisivat lähempänä. Jos voisimme konkreettisesti nähdä luopumisen olevan jakamista, toisen puutteen huojentamista.

Huomenna olen päättänyt ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa roskiin sinänsä kelvollista, joka ei kenellekään kelpaa. Ei kivaa!

Rahat oikeaan paikkaan

Alle 18-vuotias henkilö voidaan jättää nuoruuden perusteella rangaistukseen tuomitsematta. Ajatuksena on, että joissain tilanteissa toiminta ei osoita piittaamattomuutta lakia kohtaan vaan jonkinlaista nuoruuden harkitsemattomuutta.

Nuoruuden harkitsemattomuus johtuu varsin usein siitä, ettei ole hyödyllisempää harrastettavaa kuin maleksia nurkissa ja siinä kaveriporukassa juolahtaa mieleen jotain hölmöä. Kun tällainen nuori käy tuomioistuimessa oikeusapupäätöksen kanssa katumassa tekosiaan ja jää rangaistukseen tuomitsematta, valtion vahingoksi jää avustajan palkkio, joka on asetuksen mukaan tavallisessa tapauksessa valmistautumisesta 272 ja istunnosta 327 euroa.

Tänäänkin mietin, kuinka monta tällaista tekoa ja oikeudenkäyntiä vältettäisiin jo sillä, että valtio suuntaisi kunnille 599 euroa/nuori lisää harrastustoiminnan järjestämiseen.

Liikettä kinttuihin

Suuri osa vähän liikkuvista aikuisista on lapsena ja nuorena harrastanut liikuntaa. Monet ovat olleet seurojen ohjauksessa yksilö- tai joukkuelajeissa. Perustaidot erilaisista lajeista ovat selkäytimessä. Miksi liikunta on jäänyt?

Yksi syy on siinä, että liikuntaseurojen toiminnassa on kymmeniä vuosia korostunut menestyksen tavoittelu. Lapsi tai viimeistään nuori, joka ei ole lajissa lahjakas, on saanut sen kuulla ja huomata. Ei ole kannattanut tuhlata ohjaustunteja yksilöön, joka ei ole tuomassa mestaruuksia. Liikunta hauskuuden ja terveyden vuoksi ei ole valitettavasti kuulunut seurojen tavoitteisiin eikä ole pienillä resursseilla ollut ehkä mahdollisuuksien rajoissakaan.

Seuroille kuuluu toki huippujen kasvattaminen. Eikö olisi kuitenkin järkevää ottaa seurat mukaan nykyistä tehokkaammin liikuttamaan laiskaa kansaa - aikuisenakin. Toiminta tarvitsee rahoitusta, jonka oikea lähde olisi valtio. Kansallinen katastrofi ei ratkea muuten kuin ratkaisemalla. Korttelijoukkueet kasaan ja kansa kävelemään. Miten olisi maaottelumarssin uusinta Ruotsia vastaan?

Kiinteistöasiat siirtyvät Maanmittauslaitokselle

Nyt käräjäoikeuksissa hoidettavat kiinteistöasiat tullaan siirtämään Maanmittauslaitoksen alaisuuteen parin vuoden päästä. Oikeusvarmuus kirjaamisasioissa edellyttää oikeusministeriön mukaan, että nykyiset työntekijät siirtyvät myös.

Varmaan on näinkin. Silti en pidä työntekijöiden oikeudenmukaisena kohteluna sitä, jos heillä ei ole erityisosaamisensa vuoksi mahdollisuuksia tulla valituksi käräjäoikeuksissa auki oleviin muihin tehtäviin. Sekä siirtoa odoteltaessa että lähijaksona sen tapahduttuakin on kiinteistöosastojen työntekijät otettava henkilöstövalinnoissa huomioon samoin kriteerein kuin muut hakijat. Oikeusvarmuus on toteutettava muulla tavoin kuin velvoittamalla tai jopa pakottamalla työntekijä siirtymään toisen työnantajan alaisuuteen.

Muutos tuo varmasti mukanaan hyvää. Olipa se lopulta millainen tahansa, valinnanvapaus antaa motivoivimmat lähtökohdat muutokseen. Toinen kannustin olisi palkan maksaminen asiantuntemuksen mukaan. Kiinteistöasioita hoitavat sihteerit tuntevat maakaaren paremmin kuin suurin osa juristeista. Näin uskallan väittää!