Ollaan yhdessä jouluihmisiä!

Suomalaiset miehet ovat jouluihmisiä. Lähes 90 prosenttia miehistä tunnustautui Suomalaisen Työn Liiton nettikyselyssä jouluihmisiksi. Kyselyssä viitattiin haluun noudattaa jouluperinteitä. Todettiin, että mies haluaa joululta rauhaa, perinteitä ja hyvää mieltä.

Jouluihminen lienee siis sellainen, jolle joulu on mieluinen ja joka haluaa viettää perinteistä juhlaa hyvällä mielellä. Mielestäni tutkimuksen tulos oli ennakoitavissa, vaikka tekijöiden oletus oli, että Suomen miehet olisivat välinpitämättömiä joulun suhteen. Kukapa ei tuollaista juhlaa toivoisi? Se oli yllättävää, että moni mies toivoo joululahjaksi tavaran sijaan tunteita, kuten halauksia ja rauhallista mieltä. Hyvä lahjavihje myös naisille! Kiirettä ja hössöttämistä miehet eivät halunneet. Oletko muuten tavannut jonkun, joka niitä kaipaa?

Jäin miettimään, minkälainen lopulta on todellinen jouluihminen. Edellyttääkö se halua ostaa lahjat jo kesäkuumilla, halua siivota komerot, joissa ei pyhiään kuitenkaan aio viettää ja halua tuntea, haistaa ja maistaa ympärillään juhlan? Jos näin ajattelisimme, vain hyvinvoinnin keskeltä löytyisi joulu. Hyvä mieli ja rauha siis riittää, mutta mistä niitä saa.

Jouluihminen löytyy seimen vierestä. Vähän hämillään hän siinä ehkä seisoo ja miettii, miten siihen löysi. Heinissä makaa lapsi, jonka syntymäpäivää vietetään. Häntä kutsutaan Rauhan ruhtinaaksi, Vapahtajaksi ja maailman valkeudeksikin. Siinä on ensin hankala olla, koska lapsesta hohtava valo pakottaa näkemään oman itsensäkin kovin tarkkaan. Edellisen joulun jälkeen on mielessä ollut niin monenlaista, sanat ovat satuttaneet läheisiä eikä teoissakaan ole paljon kehumista. Rauhattomuus kuvaa paremminkin seimelle tulijan ensituntoja. Ajatuksissa käy sekin, että jos muut huomaavat, mitä valo paljastaa. Moni käväisee lapsen luona vain jouluna ja niin pikaisesti, että rauhattomuus jää ainoaksi huomioksi.

Kun tarkkaan kuuntelee, jouluyössä kuuluu laulua: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Jeesus-lapsi on tullut tuomaan rauhan, ei rauhattomuutta. Oma syyllisyys ja epävarmuus siitä, onko lainkaan tullut oikeaan paikkaan, tekevät levottomaksi. Jumala ei kuitenkaan rakasta ihmisiä siksi, että he ovat hyviä vaan siitä huolimatta, että he ovat pahoja. Lapsi syntyi vastaamaan Isän edessä ihmisten pahuudesta ja kärsimään sen rangaistuksen, joka pahantekijälle kuuluu. Jouluihminen uskoo tämän ja saa rauhan, joka tekee hyvän mielen ja juhlan. Ethän sinä ole välinpitämätön joulun suhteen?

Uudet tuulet

Olen työskennellyt sisäasiainministeriössä ministeri Päivi Räsäsen valtiosihteerinä nyt neljä ja puoli kuuta. Työ on kiireistä ja erittäin mielenkiintoista. Koen jo nyt saaneeni paljon, mutta kyllä minulta vaaditaankin. Elämässä oppii eniten silloin, kun on pakko.
Liikuntaharrastus on jäänyt vähemmälle, mutta tänäänkin kipaisin puolen tunnin lenkin, samoin kuin eilen. Jos viimeinen vuosi ei olisi ollut niin liikunnallinen, en varmasti olisi jaksanut tätä tiivistä alkurupeamaa.
Viime aikojen mielenkiintoisin työkokemus oli Puolassa Prahan prosessin Immigration and development -konferenssi. Iltaohjelmassa oli Poznanin satakielten, poika ja mieskuoron konsertti. laulu oli kaunista, mutta pakahduttavaa oli alkaa miettiä, kuinka erilaisia ihmiskohtaloita oli siinä kasvojen edessä. Pieniä kasvavia pojankoltiaisia, joita hymyilytti virallisen yleisön edessä. Harmaapäitä herrasmiehiä, jotka ovat eläneet lapsuuttaan sodanjälkeisissä vaatimattomissa oloissa. Ihmiset ovat tavattoman mielenkiintoisia.

Harmittaa

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän työntekijänä avustan edustajia valtiopäivätoimiin liittyvissä tehtävissä. Niissä työtehtävissäni en tarvitse Raamattua.

Elämäni arvopohja perustuu kuitenkin Jumalan sanaan ja toivon, että sen vaikutus läpäisee toimintaani myös työntekijänä. Koen, että tämän arvopohjan vuoksi en tule kohdelluksi yhdenvertaisesti mediassa.

Kristillisdemokraattien arvopohja on sama kuin itselläni. Jotta toimisimme rehellisesti meidän on puhuttava asioista, joista olemme eri mieltä. Nyt systeemi toimii niin, että kun puhumme, väitetään, että emme puhu mistään muusta. Väitetään, että lyömme Raamatulla päähän.

Suurin osa työstäni koskee niiden valiokuntien asioita, joissa edustajiamme istuu. Kyse on aivan samoista asioista kuin muissa puolueissa. Työn sisältö on politiikkaa, joka kaikilla puolueilla ja kaikilla poliitikoilla perustuu johonkin arvopohjaan.

Koen, että myös henkilökohtainen työpanokseni, esimerkiksi poliittisten ohjelmien kirjoittaminen, mitätöidään tällä hetkellä tyystin. Tämä ei ole kivaa! Mutta elämä on.

Hyvää ystävänpäivää!

Työelämä tekee meidät kiireisiksi ja se, mitä työltä jää aikaa, kuluu harrastusten tai lasten harrastusten parissa. Koti on siirtymässä japanilaiseen tyyliin tiukan intimiteetin piiriin eli ystäviä sinne ei kutsuta. Kuinka käy ystävyyden?

Ystävyys eri ikäluokkien, sosiaaliluokkien (on niitä!) ja ammattikuntien välillä harvinaistuu. Aikaa ja mahdollisuuksia kohtaamisiin on yhä vähemmän. Kaksi poikkeusta löytyy. Lasten harrastuksien parissa tutustuu uusiin vanhempiin - mutta vapaaehtoisten vähyyden vuoksi on parasta pysytellä ydisjoukon ulkopuolella, etenkin jos on jees-mies. Töitä on tarjolla enemmän kuin voimat sallivat.

Seurakunnassa on vielä mahdollisuus kohtaamisiin, mutta sielläkin on menty huonompaan suuntaan. Jumalanpalveluksen merkitys koko perheen juhlana on unohtumassa kasvatuksen puuttuessa. Pingiskerhoissa ei näe mummoja eikä ompelupiirissä nuoria kundeja.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Itsekkyyden kasvua. Tärkeintä on, että minulla ja minun perheelläni menee hyvin. Yhteisöllisyyden kadotessa vahvistuu myös ajatus - yhteiskunnan tehtävä on huolehtia lähimmäisistäni ja itse asiassa myös minusta!

Hyvää ystävänpäivää! Ystävyys on retroa ja trendikästä, jos me niin päätämme!