Evankeliumijuhlilla

Palasimme hetki sitten Kankaanpään evankeliumijuhlilta. Siunattu virkistävä juhla! Sain tänään olla avustamassa lähettien matkaansiunaamisessa. Matkaanlähtijät eivät starttaa ulkomaankomennukselle suurten tienestien toivossa vaan toteuttamaan Vapahtajan antamaa tehtävää: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Läheteille valitsemani raamatunkohta sopii kaikkeen muuhunkin työhön kuin missionäärin matkaevääksi: "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta." (Kol 3:23-24)

Oli ihanaa nähdä paljon vanhoja ystäviä. Monen kanssa jäi kuulumiset vaihtamatta, mutta kaikkea ei ehdi yhdessä viikonlopussa.

Eilen tuli kymmenen vuotta Seinäjoen evankeliumijuhlista. Ne eivät unohdu. Juhlilta palattua maanantaiaamuna käynnistyi synnytys ja seuraavan vuorokauden puolella syntyi kuopuksemme, tyttöseni Fanni. Huomenna siis 10 vuotta.

Yhden hevosvoiman vauhti

Tänään töistä palatessa konduktööri kuulutti: "Hyvät matkustajat! Hidastuksemme johtuu hevosesta, joka kulkee junan edellä kohti Karkkua." En nähnyt hevosta, mutta vaikutti siltä, että se pääsi lopulta turvallisesti jatkamaan elämä toisilla raiteilla.

Vammalasta on juuri sopiva työmatka Tampereelle junalla kuljettavaksi. Ongelmana ovat lipun hinta ja aikataulut. Juna on perillä joko klo 7 tai klo 9. Takaisin pääsee lähtemään klo 16.15 tai 18.15. Sekä aamusta että illasta puuttuu juuri se oikea välivuoro. Toivottavasti uusi Sastamala on niin vahva, että se saa VR:n kuuntelemaan asiakkaiden ääntä.

Lippu puolestaan on niin arvokas, että yksin autolla ajaa 60 km lähes samaan hintaan. Ratissa ei vain voi nukkua eikä lukea, mutta vapautta piisaa niin kuin aitauksestaan karanneella hevosella.

Tehopäivä

Kun äiti keskittyy kodinhoidon sijaan työhönsä ja luottamustehtäviin, koti helposti repsahtaa, vaikka talossa olisi siivoustaitoinen isäntä. Yksi kun ei ehdi hoitaa kaikkia projekteja. Nyt oli aikaa siivota. Äidin tuloksekkaasta tehopäivästä on oikeastaan kiittäminen kissaa.

Eilen heräsin vartin yli viisi räkättirastaan säksätykseen ja olin töissä Tampereella klo 7 Kelloportin kellon soidessa. Tänään heräsin 5.20, kun sisälle yöksi unohtunut kissa pyysi päästä ulos. Kun uni ei tullut (minuutissa), päätin alkaa siivota. Klo 8.20 oli pirtti järjestetty, imuroitu ja pesty sekä viiden kilometrin lenkki juostuna! Nyt on vielä hommat vähän kesken, vaikka on jo ilta, mutta kyllä on pölypussissa tavaraa - oikea kennel.

Sunnuntaiaamuun on ihana herätä kodissa, jossa tuoksuu juhannusruusut ja ehkä vähän myös itseensä tyytyväisen, toimintapäivää viettäneen äidin omakehu.

Jotain rajaa elatustukiin

Törmäsin tänään lainsäädännölliseen hukkaputkeen, jota ei voi kuin hämmästellä.

Jokaisella lapsella on oikeus riittävään elatukseen, josta vanhemmat vastaavat kykynsä mukaan. Jos vanhemmalla ei ole elatuskykyä siten, että elatusavun määräksi voidaan vahvistaa laissa määritellyn elatustuen määrä 129,91 euroa/kk, lapselle maksetaan summien erotuksesta elatustuki. Tämä summa maksetaan kunnan varoista.

Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun vanhempien välillä on merkittävä tuloero. Tuomioistuin vahvistaa elatusavun määrän etävanhemman elatuskyvyn mukaan ja lähivanhemman elatuskyvyn huomioon ottamiseen on tuomarilla vain pieni harkintamahdollisuus. Käytännössä tästä seuraa tilanteita, joissa kunta maksaa elatustukea lapselle, jonka lähivanhemmalla voi olla reippaasti keskitasoa parempi palkka. Onko tässä mitään rotia?

Kunniakierroksella

Vammalassa juostiin ja käveltiin tänään Kunniakierros-tapahtuma, jolla kerätään rahaa nuorisourheilun tukemiseen. Jaksoin aika monta kierrosta osin hölkäten, osin kävellen. Kävelylle oli hyvä perustelu - Sari E oli yksi sponsoreistani. Kiitos kaikille tukijoille!

Vähän jäi kierroksia vielä uupumaan. Olen kaupunginhallituksen kokouksissa puheoikeudella ja koko hallitus oli haastettu mukaan. Muut kokoustivat ja minä yritin juosta muidenkin puolesta. Ainakin puheenjohtajan ja nuorisovaltuutetun kierros jäivät uupumaan. Onneksi muutkin olivat silti tärkeinä taloudellisina tukijoina ihan omilla listoillaan.

Tänään oli lehdissä taas hurjia lukuja varusmiespalvelun keskeyttämisistä. Ei kestä fysiikka, ei kestä pää. Mielestäni yksi syy on siinä, että olemme lakanneet arvostamasta kurinalaisuutta. Kurinalaisuus ei tarkoita simputtamista eikä rakkaudellisen koti- ja koulukasvatuksen unohtamista. Luulen, että me 60-luvun loppupuolella syntyneet olemme ensimmäisiä tässä helpotetun elämänasenteen linjassa. Minäkin ehdin olla kultaisella 60-luvulla kolme kuukautta.

Kesän lapset

Kesäloman alkua odotellessa monessa perheessä pohditaan päivittäin, kuinka lomalle päässeet lapset hoidetaan työpäivän aikana. Mummut ja vaarit ovat tässäkin kullan arvoisia, samoin kuntien ja seurakuntien sekä muiden tahojen järjestämä kesätoiminta. Moni lapsi on silti myös yksin.

Joku ratkaisu olisi keksittävä siihen, että hoitopulmista huolimatta perheen molemmilla vanhemmilla olisi mahdollisuus pitää lomansa samaan aikaan. Edellyttäen toki, että se sopii työnantajalle. Koko perheen kesälataus on tarpeellinen.