Kaamosmasennuksen oireisiin kuuluu halu tankata hiilihydraatteja iltaisin. Kaamosaikana on tavallista, että paino nousee pari kiloa. Kymmenen vuoden suklaakekkerit hämäränhyssyssä tuovat siis parikymmentä liikakiloa, ellei valon voittaminen kevään tullessa saa aikaan ryhdistäytymistä liikkumisessa ja syömisessä.
Markkinoille on tulossa uusi, keksijätkin yllättänyt kaamosmasennuksen häädin - korvavalo. Kyllä olisi mummu ihmetellyt aikanaan, jos olisi käsketty sytyttää valot korvaan, ettei syksyn hämäryys voita alakulollaan.
Minun logiikkani mukaan korvavalo on osaratkaisu ylipaino-ongelmaan. Toinen apu voi löytyä diabeteksen hoitoon valmistetuista inkretiinimimeeteistä. Lääke tuo kylläisyyden tunteen ilman sivuvaikutuksia.
24.10.10
16.10.10
Samaa mieltä
Asiasta, jossa toisen puolen argumentteja ei ymmärrä, on vaikea käydä rakentavaa keskustelua. Homoista, siitä nyt puhutaan.
Otan kantaa pariin asiaan. Itse homoudesta olen samaa mieltä kuin Päivi Räsänen. Jumala rakastaa jokaista ihmistä riippumatta hänen taipumuksistaan, mutta hän ei hyväksy kaikkea sitä, mitä me taipumustemme pohjalta toteutamme elämässämme.
Ensinnäkin - kristityt eivät luule olevansa parempia kuin muut ihmiset. Tai osa voi luulla olevansa, mutta se ei ole kristinuskon sisällöstä nouseva käsitys. Jokainen ihminen on Jumalan edessä samanarvoinen ja sen opetuksen mukaan kristityn tulee suhtautua lähimmäisiinsä. Se, että joku pääsee Taivaaseen ja joku toinen taas ei, ei ole mitenkään riippuvainen ihmisen hyvyydestä.
Toisekseen - tuomitseminen ei ole sitä, että kertoo lakien sisällöstä. Se ei ole edes syyttämistä. Jumala on antanut lain - meidän tehtämme on kertoa sen sisällöstä. Tähän lakiin sitoutunut omatunto syyttää, Jumala tuomitsee.
Kolmanneksi - Jumala myös armahtaa. Sekään ei ole meidän tehtävämme. Vaikka minä "armahtaisin" ja alkaisin hyväksyä omassa ja toisten elämässä sitä, mikä on Jumalan lain vastaista, se ei auta Tuomarin edessä. Onko siis parempi rakastaa lähimmäistään niin, että antaa hänen kulkea hyvällä mielellä kohti tuomiota ja rangaistusta vai pahoittaa hänen mielensä kertomalla, mihin hän on syyllistynyt ja syyllistymässä, jotta hänellä on mahdollisuus saada vapauttava tuomio?
Otan kantaa pariin asiaan. Itse homoudesta olen samaa mieltä kuin Päivi Räsänen. Jumala rakastaa jokaista ihmistä riippumatta hänen taipumuksistaan, mutta hän ei hyväksy kaikkea sitä, mitä me taipumustemme pohjalta toteutamme elämässämme.
Ensinnäkin - kristityt eivät luule olevansa parempia kuin muut ihmiset. Tai osa voi luulla olevansa, mutta se ei ole kristinuskon sisällöstä nouseva käsitys. Jokainen ihminen on Jumalan edessä samanarvoinen ja sen opetuksen mukaan kristityn tulee suhtautua lähimmäisiinsä. Se, että joku pääsee Taivaaseen ja joku toinen taas ei, ei ole mitenkään riippuvainen ihmisen hyvyydestä.
Toisekseen - tuomitseminen ei ole sitä, että kertoo lakien sisällöstä. Se ei ole edes syyttämistä. Jumala on antanut lain - meidän tehtämme on kertoa sen sisällöstä. Tähän lakiin sitoutunut omatunto syyttää, Jumala tuomitsee.
Kolmanneksi - Jumala myös armahtaa. Sekään ei ole meidän tehtävämme. Vaikka minä "armahtaisin" ja alkaisin hyväksyä omassa ja toisten elämässä sitä, mikä on Jumalan lain vastaista, se ei auta Tuomarin edessä. Onko siis parempi rakastaa lähimmäistään niin, että antaa hänen kulkea hyvällä mielellä kohti tuomiota ja rangaistusta vai pahoittaa hänen mielensä kertomalla, mihin hän on syyllistynyt ja syyllistymässä, jotta hänellä on mahdollisuus saada vapauttava tuomio?
Subscribe to:
Posts (Atom)
