Nuhapäivää

Olen viettänyt flunssaisena sairaslomapäivää kotona. Olo on siinä mielessä kiusallisen hyvä, että ei ole nukkumisen tarvetta, mutta on kuitenkin pysyttävä rauhassa. Muuten toki olisinkin töissä. Koti huutaa näin pääsiäisen alla huomiota joka nurkastaan. Jääkaapin tausta tuli imuroitua, kun sieltä vilahti aamupäivällä tänä talvena harvinainen vieras - harmaa hiirulainen. Pyry-kissa sen nappasi ja söi, enkä ollut yhtään pahoillani.

Olisi aika poistaa talviset kotoisat verhot ja päästää sisään kevään valo. Olisi aika vaihtaa multa kukille, kun jäi viime keväänä vaihtamatta. Annoin sitten vain vettä halkeilevaan multaan. Suihkuttelin myös vähän liuskalehtiaraliaa, jonka sain mieheltäni 17-vuotislahjaksi. Kasvi on kuin ihmeen kaupalla pysynyt siis 21 vuotta hengissä hoidossani.

Lusekelen jäämistöoikeutta, joka tulee työssä vastaan varsin monenlaisissa asioissa. Toisinaan lainhuudon hakijan on vaikea ymmärtää, miksi hakemuksen täydennyksenä saatetaan pyytää virkatodistuksia viime vuosisadan alkupuolelta. Jotta kiinteistön omistus tulee kirjatuksi oikealle henkilölle, on varmistuttava siitä, että esimerkiksi perinnönjaossa on varmasti otettu kaikki mahdolliset perilliset huomioon.

Onnea Pori 450 vuotta

Talo oli aamusta arkista tohinaa täynnä, kun lähdimme koko perheellä kohti Poria. Leveäharteisella esikoisella oli yleisurheilun leirityspäivä Karhuhallissa. Keihästä, kiekkoa, kuulaa - voimaa ja pian pituuttakin on enemmän kuin äidillä.
Kaksi nuorempaa menivät uimahalliin.

Vasta noin 15-vuotias astianpesukoneemme alkaa oireilla siihen malliin, että on ollut pakko katsella uutta tilalle. Vanhassa olisi vara parempi, sillä en usko, että tämän päivän kone kestää yhtä kauan. Lisäksi vanha koneemme on todella hiljainen ja nopea. Vielä emme uutta ostaneet, mutta hyviä vaihtoehtoja löytyi. Päätimme kuitenkin katsoa, saisimmeko Vammalasta samanlaisen koneen samaan hintaan. Paremmalta tuntuisi jättää raha kotikuntaan.

Pori juhli tänään 450 vuottaan. Tarja Halonenkin oli kuulemma kaupungissa, mutta emme tavanneet. Illalla kävimme oman äitini syntymäpäivillä pari päivää etukäteen. Ihanaa sienikeittoa, hedelmäsalaattia ja kakkua - puhumattakaan sämpylöistä ja peurapaistista. Kiitos ja onnea!

Tätä toivoisin omalle seurakunnalleni

Dietrich Bonhoefferin sanoin: "Kristitty yhteisö elää jäsentensä esirukouksista; ilman niitä se tuhoutuu. Veljeä, jonka puolesta rukoilen, en voi kaikesta siitä tuskasta huolimatta, mitä hän tuottaa minulle, enää tuomita tai vihata. Hänen kasvonsa, jotka olivat ehkä minulle vieraat ja sietämättömät, muuttuvat esirukouksessa veljeni kasvoiksi, veljen, jonka puolesta Kristus kuoli, armahdetun veljen kasvoiksi. Tämä on esirukousta harjoittavan kristityn ihana kokemus. Ei ole sitä vastenmielisyyttä, persoonallista jännitystä tai eripuraisuutta, jota en, mitä minuun tulee, voisi voittaa esirukouksessa. Esirukous on kuin puhdistuskylpy --."

"Lopuksi emme voi olla näkemättä, että esirukouspalvelu vie aikaa jokaiselta kristityltä, mutta eniten papilta, jonka hoitoon on uskottu kokonainen seurakunta."