21.7.10

Mopopojat

On murheellista huomata, kuinka nuorten keskuuteen on hiipinyt asenne, joka sallii laittoman toiminnan. Aina pojat ovat pitäneet vauhdista ja värkänneet mopojensa kanssa, mutta mielestäni toiminnan vaarallisuudesta oltiin jollain tasolla tietoisia paremmin takavuosina. Nyt kerskutaan siitä, kenen peli on parhaiten viritelty.

Kun viritetyllä mopolla ajaa kolarin, hymy happanee. Ongelmia tulee vakuutusyhtiön ja poliisin kanssa. On ikävä huomata, ettei aiheutettua vahinkoa korvatakaan vakuutuksesta - ja vahinko voi olla vaikka elinikäinen vamma.

Kaikki lait eivät ole onnistuneita, mutta kaikilla niillä on pyrkimys johonkin hyvänä pidettyyn. Turvallisuus on ehkä tylsää, mutta siitä on silti enemmän iloa kuin vuosista vaikka pyörätuolissa tai syyllisenä jonkun kuolemaan. Mielestäni voisi hyvin ottaa mopon poliisilaitoksen varastoon muutamaksi viikoksi heti, kun viritelmiä ilmenee. Sateessa ja paisteessa polkupyöräillessä voi sitten miettiä, pitääkö enemmän bensan vai ruisleivän voimalla kulkevasta pyörästä.

5.7.10

Kuka hoidetaan ensin?

Tuoreen tutkimuksen mukaan Etelä-Karjalassa viikonloppuisin sairaalapäivystykseen tulevista aikuisista 60–80 prosenttia on humalassa. Mitä tämä merkitsee hoitohenkilökunnan turvallisuudelle? Ja miten sen kokevat selväpäiset potilaat?

Olen itse istunut kerran Helsingissä Marian sairaalassa ikimuistoiset tunnit hirvittävästä päänsärystä kärsivän puolisoni kanssa. Olimme helppoja asiakkaita. Pyysin vastaanotosta välillä särkylääkettä, koska näin, että särky oli poikkeuksellista. Lääkettä ei voitu antaa, jottei se hankaloita tutkimista.

Välillä käytävällä vilahti tuttu lääkäri, jonka aikaa vei juovuksissa päänsä kolauttaneen miehen rauhoittaminen ja ompeleminen. Kun lopulta pääsimme toisen lääkärin luo ja päänsäryn aiheuttajaksi oli todettu aivokalvontulehdus, lääkäri totesi, että olisimme voineet yrittää päästä nopeammin sisään tuon tutun lääkärin avulla.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne oli vahva. Vastaanotolla on ammattilaisten osattava arvioida hoidon tarpeen järjestys. Se ei tapahdu tuttuuden perusteella eli suhteilla. Toki koin myös niin, että meillä olisi ollut kiireempi kuin itse onnettomuutensa aiheuttaneella juopuneella. Hoito hänellekin silti kuului.

Saman lääkärikäynnin johdosta opin arvokkaan asian romanikulttuurista. Lähdimme Meilahden sairaalaan, jonka pihalla oli runsaasti romaninuoria. Sairaalan aulassa istui vanhempia rouvia. Iltahämärässä olin vähän peloissani, mistä on kysymys, mutta vanhukset neuvoivat ystävällisesti oikealle ovelle. He istuivat muuten jo suljetussa aulassa poikkeusluvalla. Suku, heimo oli valvomassa - lähellä sitä, jonka aika oli lopuillaan. Kokemus yhteisöllisyydestä ja läheisten tuesta oli todella vahva!