Ekokonservatiivin kynttilänpätkät

Olen kerännyt talteen kynttilänpätkiä pitkään ja tänään vihdoin uskaltauduin kälyni ohjeella jatkojalostamaan niitä. Puuhaan tarvittiin pätkien lisäksi paksu, isosilmäinen neula, sydänlankaa, pahvimukeja, pitkiä tikkuja, sakset ja huono kattila.

Pistin neulalla mukin pohjaan reiän ja vedin neulalla sydänlangan läpi pohjasta. Lankaan tein solmun ja toisen pään solmin mukin päällä poikittain olleeseen tikkuun, joka piti langan suorana läpi mukin.

Kynttilänpätkät sulivat rauhallisesti kolmosella vanhassa kattilassa. Kun steariini alkoi sulaa, poimin vanhat sydänlangat pois keitoksesta. Sitten mukeihin kaadettiin ensin vähän steariinia pohjalle jähmettymään ja hetken päästä vähitelleen lisää melkein piripintaan saakka. Muutaman tunnin päästä kuorin mukin pois ja tuloksena on viisi kaunista hyvin ulkolyhtyyn sopivaa kynttilää.

Joulurauhaa

Riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Joulu on tässä. Nyt on aika nauttia kaikin aistein.

Jouluvalmisteluja

Joulusiivous saa välillä koomisia piirteitä. Oma tapani on sellainen, että pyrin samalla palauttamaan tavaroita niille tarkoitetuille paikoilleen ja kehittämään järjestystä. Valitettavasti tämä kaikki näkyy niin, että joudun levittämään tavaroita ensin sinne tänne, jotta sitten saan ne oikeille paikoilleen. Mieheni vain ihmettelee, miksi minun siivotessani tulee aina ensin niin hirveä sotku!

Laatkoita järjestellessä olen huomannut, että meillä on varauduttu kahteen juhlaan varman päälle. Laatikosta löytyy useampaa mallia ja monta pakkausta jouluvalojen varalamppuja. Toinen varautumissuunnitelma koskee pääsisäistä. Rairuohoja ja muuta kylvettävää on useita pusseja.

Olemme voiton puolella. Barbin- ja nukenvaatteet on pesty, kirjahyllyt imuroitu ja kohta jouluverhotkin ikkunoissa. Olen tehnyt lapsille aamulla työlistan, jonka tasapuolisuutta on tarkkaan puntaroitu. Varsinaisiin työsopimusneuvotteluihin ei ole tarvinnut ryhtyä, mutta lakkomielialaakin on havaittu. Silti tuntuu siltä, että työt ovat sujuneet loistavasti, kun tekijöitä on viisi.

Siunattua joulua

Eduskunnan syyskausi on paketissa. Nautin syksyn aikana todella työstäni lainsäädäntösihteerinä, vaikka välillä kaihertaa se, että käytännön juristin työhön harjaantuminen jäi. Vuosi käräjäoikeudessa sai silti ymmärtämään, että työssä oppii. On parasta elää nyt tätä hetkeä ja iloita siitä. Se, mitä on edessä, olkoon siellä!

Tällä hetkellä suurin haaste on toimia joukkueenjohtajana joulusiivouspartiolle. Välillä on kärsivällisyys koetuksella, kun lapsosten aikataulukäsitys on varsin toisenlainen kuin äidillä. Ehkä tästä silti tulee vielä valmista ja juhla alkaa.

Meille on syntynyt Vapahtaja. Siinä on juhlan syy. Jokaisella on lupa iloita siitä, että tie Taivaaseen on avoin. Miksi kulkea umpihangessa, kun polku on aurattu?

Kirje rintamalta

Täältä 13/12 39

Rakas Sisko

Tervehdys taas täältä jostain, sieltä missä olemme ja kiitokset kirjeestä, jonka sain eilen. Luin sen mielihyvällä ja siinä olikin montaalajia uutista. Ja kyllä se onkin nyt semmosta uutisten aikaa jokalailla siellä jos täälläkin. Elämä on vaihtelua ja sen pitääkin olla, kun se vaan päättyy kunnialla. Kerroit, että Jumala on linnamme ja kyllä se niin onkin. Kyllä sillon on suojattu pommeilta ja vihollistuleltakin, kun vaan tämän linnan omistaa täyssuojaksensa.

Meilläkin on tänään tällä joukkueella vapaata ja rupesin kirjoittaan vähäsen täälläkin, ettet luule että siellä kuollu ollaan. Ei tänne mitään erikoista kuulu, semmoista sotaista aikaa on niinkuin kuullaan. Mutta ei me oikeen vielä sorasta tieretä, että kovempaakin se voi olla, jos näin jatkuu. Kyllä aina sillä ollaan valmiit, mihin ja millä hetkellä vaan.

Näin alkaa veljesten - Eeron ja Väinön kirje kotiin sisarelleen Fanny Johannalle, minun Hanna-mummulleni. Kirje on allekirjoitettu: Muistelkaa Eero ja Väinö.

Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin 6.2.40 on päivätty Mannerheimin allekirjoittama painettu ilmoitus: Velvollisuutenani on ilmoittaa, että Eero Verner Nyblom on kaatunut taistelussa Isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne, mutta lohduttakoon Teitä tietoisuus, että olette saaneet antaa Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon Teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala.

Me muistelemme tänään Eeroa ja Väinöä sekä monia muita, jotka antoivat elämänsä, nuoruutensa, terveytensä. Kiitämme itsenäisestä Suomesta, jossa yhä on oikeus tunnustaa, että Jumala on linnamme.

Viikon varrelta

Osallistuin kuluneella viikolla kahteen seminaariin eduskunnan kansalaisinfossa. Toisessa käsiteltiin epäterveellisen ravinnon verotusta. Toinen tilaisuus koski lastensuojelua.

Veroseminaarissa sai kannatusta sokerivero virvoitusjuomaveron ja makeisveron sijaan. Niin saataisiin pois tietyt kummallisuudet ja teollisuutta kannustettaisiin vähentämään sokeria tuotteista.

Nyt esimerkiksi vichyvesi on virvoitusjuomaveron alainen. Miksi? Jos makeisvero tulee, ollaan ongelmissa xylitol-tuotteiden kanssa, joiden terveysvaikutukset on kiistattomasti osoitettu. Erikoista on sekin, jos sama tuote eri tavoin pakattuna ja kooltaan muutettuna on toisinaan makeinen ja toisinaan vaikkapa keksi. Näin olisi Suffeli - Fanipala -tapauksessa. Tuoreet marjat, hedelmät ja vihannekset olisivat selkeitä kevennettyyn verotukseen kuuluvia syötäviä. Valtiovarainministeriö ei kuulemma ehdi nyt sokeriveroon paneutua, sillä ensi syksynä on oltava valmista.

Toisessa seminaarissa jäi mietityttämään erityisesti se ilmiö, että huostaanotetuissa ja lastensuojeluasikkaiksi tulevissa on yhä enemmän teinejä. Lama-ajan lapset, voisi joukkoa kuvata. Olen kuullut kerrottavan myös, että moni nuori jää uusperheiden muodostuessa ylimääräiseksi. Uusiin perheisiin ei sovi yhtä aikaa murrosiän kapina ja vanhempien symbioosivaihe. Murheellista.

Vaikea maahanmuutto

Egyptiläinen isoäiti Eveline Fadayel saa KHO:n päätöksen mukaan jäädä Suomeen. Olen iloinen tästä inhimillisestä päätöksestä.

Maahanmuutto on vaikea asia. Odotamme siitä pelastusta työvoimapulaan, mutta samalla olemme kyvyttömiä kotouttamaan niitä, jotka tulevat tänne aloittamaan uutta elämää. Jos maahanmuutosta aiheutuviin ongelmiin suhtautuu kriittisesti ehdottaen tulijoiden määrän järkevää rajausta, leimautuu välittömästi rasistiksi. Kehitysapua emme ole valmiita nostamaan tasolle, jolla voitaisiin auttaa ihmisiä siellä, missä heidän juurensa ovat.

Kävelen Helsingissä ollessani päivittäin ainakin yhden kerjäläisen ohi. Sydäntä karvastaa, kun en auta heitä mitenkään. Ongelma on siinä, etten tiedä mikä on todellista apua. Rikollisjärjestöjen kerjäläisvärväystä en halua tukea.

Muistan, kuinka nuorena ensimmäisen kerran kohtasin Helsingissä nuoren naisen, joka pyysi markkaa. Hellyin ja annoin, tunsin itseni varmaan hyväntekijäksi. Kun sama nainen tuli hetken päästä vastaan, hänen katseensa oli välinpitämätön ja kylmä. Antaminen synnyttää iloa. Vastaanottaminen ei tuo aina samaa tunnetta, sillä pyytäminen johtuu pakosta, joskus orjuudestakin - ihmisten tai aineiden orjuudesta.

Lievää kyynisyyttä

On se nyt ihanaa! Suomalaiset on vapautettu ikävästä rajoitteesta, joka aiheutti kärsimystä ja ahdistusta, suoranaista turhautumistakin. Moni kärsi nälkää ja elinkeinonvapaus rajoittui rajusti.

Nyt ovat vapaita kaikki innokkaat tienaamaan tuplapalkkaa ja perheet viettämään designlaatuaikaa. Tuulipuvut häviävät katukuvasta ja Berlusconillekin alkaa kelvata suomalainen kehittyvä gourmet-ruoka. Autot eivät seiso turhaan tallissa, sillä käyttöönhän ne on ostettu. Sunnuntaina ei tarvitse miettiä, että huomenna on taas tylsä, arkinen maanantai.

Sillä - suomalaiset, pääsemme onneksi kauppaan yhä useammin myös sunnuntaisin. Vapaus - se maistuu tältä, jos saat iloa ostamisesta ja myymisestä.

Perjantaituumailu

Halusin pikkutyttönä otsahiukset, mutta äiti oli eri mieltä. Tein kuten niin moni ennen ja jälkeen. Lukittauduin saksien kanssa vessaan, kun äiti ei ollut kotona. Limpsaisin aimo loven etuhiuksiin ja vedin hiussuortuvat pytystä alas.

Suunnitelma ei toiminut, vaikka yritin tehdä kaiken salaa. Jotenkin äiti huomasi, että hiukset olivat lyhentyneet. Toisekseen pitkät suortuvat kelluivat pytyssä. Oli turha selittää.

Aikuisten maailmassa tapahtuu paljon vastaavaa. Vieläkään emme ole oppineet, että on parempi myöntää ilmiselvästi tapahtunut sen sijaan, että selitämme. Totuus tekee vapaaksi. Anteeksi on oiva sana isoille ja pienille. Pätee sekä suurissa yhteiskunnallisissa asioissa että ihan perhepiirissä.

Sain eilen uuden auton. Uusi tarkoittaa kymmenen vuotta vanhaa, puolet edellistä vähemmän ajettua ja ruosteetonta. Huolin mutisematta automerkin, joka on tällä hetkellä leimautunut sovinistisiin puheisiin.

Olisin mieluummin jatkanut vanhalla tutuksi tulleella ja ihan luotettavalla violetilla Kimilläni. Sen arvo tosin oli jo laskenut niin, että keskituloinen voisi ostaa niitä kuukaudessa kaksi. Nyt olisi pitänyt ostaa renkaat ja keväällä toiset, jolloin satsaus olisi jo ollut sama kuin auton arvo nyt.

Auto on liikkumista varten ja puhelin soittamista varten. Vanhassa vara parempi - kunnes vanha lakkaa toimimasta. Olen silti ihan tyytyväinen ajellessani vielä puhtoisella Aijullani ja lukiessani sähköpostia uudesta puhelimestani.

Eduskunnassa keskusteltiin vielä ilta kahdeksalta sunnuntaikaupasta. Olen todella pettynyt siihen, että raha näyttää jyräävän sunnuntain merkityksen päivänä, jolloin on helppoa olla kuluttamatta, ostamatta. Suomalaisesta maisemasta häviää pyhäpäivän levollisuus.

Mummot maksaa maltaita

Osallistuin eilen eduskunnan naisverkoston seminaariin Mummot maksaa maltaita - Mummoissa voimavara, vaareissa mahdollisuus. Alustajina olivat Sirkka-Liisa Kivelä, Alli Puirava ja Briitta Koskiaho. Kyllä oli karua kuultavaa. Kukaan ei voi sanoa laadukkaaksi hoidoksi tilannetta, jossa 70 % kaupungin laitoshoidossa olevista ikääntyneistä saa skitsofrenialääkitystä. Sairastavuus väestössä on noin prosentti.

Kun vanhusten tai nuorempienkin laitoshoidossa olevien henkilöiden ylilääkitys ja yhteensopimaton lääkitys on korjattu, on tapahtunut suoranaisia "ihmeparantumisia". Mykäksi heittäytynyt oppii puhumaan, tuskainen rauhoittuu, kävelytaito ja pidätyskyky löytyy uudelleen.

Vielä tulee päivä, jolloin tehdään elokuvia siitä, kuinka karmivaa oli toisinaan olla vanhus 2000-luvun alun Suomessa.

Eduskuntatyöstä nuorille

Kerroin tänään kansanopiston kymppiluokalle ja luokion ekaluokkalaisille eduskuntatyöstä. Lainsäädäntötyö ja politiikka ovat haastavia aiheita, sillä valitettavan usein nuoret kokevat, että kyse on jostain tylsästä ja kaukaisesta.

Lähdimme liikkeelle perusoikeuksista. Monet asiat, joita pidämme itsestäänselvinä, on turvattu laissa. Harvoin ajattelemme esimerkiksi vapautta valita asuinpaikka tai yhdistymisvapautta. Suomalaisilla nämä oikeudet ovat, mutta molemmissa on harmillisia puutteita. Laitoshoidossa olevat suomalaiset ovat sidottuja - ei vain vuoteeseen - vaan myös kotikuntaansa. Metsänomistaja joutuu pelkän omistuksensa perusteella jäseneksi metsänhoitoyhdistykseen ja vastaavaa pakkojäsenyyttä kaavaillaan niille, jotka haluavat jatkossakin pitää aseensa omanaan.

En pidä pahana sitä, jos kymppiluokkalainen ei muista hallituksen esityksen etenemistä laiksi. Sitä toivon, että jokainen nuori huomaisi ajatella, että he ovat osa sitä kansaa, jolle valta kuuluu ja että he käyttäisivät oikeuttaan valita edustajansa.

Pyhän Olavin maisemissa

Onneksi oma paikallinen Biomme otti uusintana esitykseen Klaus Härön Postia pappi Jaakobille. Pidän valtavasti Härön tavasta käsitellä kauniisti kipeitä asioita. Tässä elokuvassa plussana olivat kotoisat maisemat Vanhankirkonniemestä, kolmisen kilometriä pirtiltämme.

Eleettömin piirroin edessä olivat kysymykset tarpeettomuuden tunteesta, ennakkoluuloista ja oikeudenmukaisuudesta. Samalla armosta, uskollisuudesta ja uuden alun mahdollisuudesta.

Vaikka Anni Swanin teokset luokitellaan ehkä lähinnä lasten tai varhaisnuorten kirjoiksi, luulen että joku niistä - esimerkiksi Iiris-rukka - olisi vaikuttavaa nähtävää Härön ohjaamana. Gierzin Kalliopohjasta puhumattakaan!

Luottamushenkilönä seurakunnassa

Osallistuin tänään arkkihiippakunnan luottamushenkilöille järjestämään neuvottelupäivään. Alustin aiheesta Iloinen taakka, innostava vastuu, luottamushenkilön rooli, mahdollisuudet ja tehtävät. Otsikoltaan haastava aihe.

Tuntuu, että luottamushenkilöillä olisi hyvä olla tehtävässään käytössä sekä tulevaisuusselonteko että menneisyysselonteko. Seurakunnassa on mahdollisuus olla aktiivisesti ideoimassa uutta, luomassa hyviä käytäntöjä, rikkomassa vääriä perinteitä ja arvioimassa, mikä toimii tulevaisuudessa.

Samalla on tärkeä muistaa, että kirkko seisoo sellaisella kauan sitten asetetulla pohjalla, jonka erityisluonnetta ei poista esimerkiksi verotusoikeus. Kirkkojärjestys ei sido kirkkoa eikä luottamushenkilöitä ”yleiseen mielipiteeseen” vaan Jumalan ilmoitukseen Raamatussa ja luterilaiseen tunnustukseen. Harri Raitis toteaa Luottamushenkilön selviytymisoppaassa: ”Kristilliseen uskoon perustuva demokratia lähtee siitä, että perimmäinen totuus on olemassa ja riippumaton meidän äänestyksistämme.”

Uudet prillit

Sain tai paremminkin jouduin ostamaan uudet silmälasit. Vanhat hajonneet olivat onneksi oikeasti vanhat. Se harmitti vähän, että lasit hajosivat tilanteessa, josta olisi saattanut saada vakuutuskorvausta, ellemme olisi nostaneet omavastuun rajaa vakuutusmaksun alentamiseksi.

En voi silti valittaa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen saanut kolmet silmälasit vakuutuksesta. Ensin sain jalkapallon naamaan, toiset vääntyivät pienten lasten käsiin ja kolmannet linssit tärveltyivät seurakunnan lastenleiriä vetäessä. Yhdet maksoi vielä periaatteessa yliopisto tutkielmapalkinnon muodossa.

Silmälasit ovat silti järkyttävän hintaiset. Ihmettelen, miksi ei arjen selviämiselle välttämättömään tuotteeseen saa tukea.
Pohdin asiaa joku vuosi sitten köyhänä opiskelijana seuraavasti:

Arvonlisäverotusta pitäisi pohtia uudelleen. Hammasproteesit ovat verottomat, mutta silmälasit eivät. Ymmärrän hyvin, että ilman hampaita ei voi kuin imeskellä ruokaansa, mutta ilman silmälaseja ei löydä edes imeskeltävää!

Yhtä omituinen on käytäntö, että silikonien alettua vaivata rinnuksisssa Kela korvaa tarvittavan hoidon. Jos sen sijaan silmien laser-leikkaus epäonnistuu, kysymys on kosmeettisella perusteella tehdystä leikkauksesta, jonka korjailu ei kuulu korvauksen piiriin.

Kaikkea ei voi verovaroilla maksaa, mutta jonkinlaista tasausta voisi harkita meille heikkonäköisille - eikä vain heikon näköisille.

Kummallinen kiinteistövero

Tutustuin tällä viikolla työtehtävässä erääseen merkilliseen verotuksen epäkohtaan. Tarinan muodossa se menee näin:
Kaverukset Lasse ja Pauli päättivät perustaa asunto-osakeyhtiön ja rakennuttivat perheilleen paritalon golfkentän ja laskettelurinteen läheisyyteen. Lassen puolikkaasta tehtiin vähän isompi, koska lapsiakin oli enemmän. Elo oli sopuisaa, mutta Lasse ja hänen puolisonsa jäivät työttömiksi ja muuttivat työn perässä pois. Heidän asuntoonsa oikeuttavat osakkeet osti vapaa-ajanasunnokseen mukava eläkeläispariskunta.
Tuli kiinteistöveron maksun aika. Yllätys, yllätys! Koska yli puolet yhtiön pinta-alasta oli vapaa-ajankäytössä, kiinteistöveroprosentti oli kolminkertaistunut. Yksi rakennus, yksi veroprosentti. Niin sanoo laki!

Rullilla

Syksyisen kuulaassa värikylläisessä säässä oli nautinto päästä vielä luistelemaan. Märkiä lehtiä oli rullien alla vain muutamassa kohdassa niin, että piti varoa sivuluisua. Suosittelen taas kerran rullaluistelua kaikille, joiden jalat eivät tahdo kestää juoksua. Suojukset polviin, kypärä päähän ja sauvat käsiin.

Etätyössä

Ensimmäinen kuukausi etä-lähityön vaihtelua on nyt reilustikin takana. Olen työskennellyt pääsääntöisesti kolme päivää Helsingissä ja kaksi päivää etänä kotoa. Hyviä ja huonoja puolia on jo tullut esiin.

Tuntuu hyvältä saada keskittyä työhön Helsingissä ilman kiirettä kodin touhuihin. Olen voinut silti iltaisin kävellä, aamulla käydä kuntosalilla ja eilen pääsin vuosien jälkeen pelaamaan lapsena ja nuorena harrastamaani koripalloa.

Se, että minulla on tämä mahdollisuus, merkitsee että kotona puolisoni huolehtii lasten arjesta harrastuskuljetuksineen. Vaikka siivoan ja pyykkään kotiin saavuttuani, tuntuu siltä että vapautta ja vastuuta ei ole helppo jakaa tasapuolisesti.

Ihailen kansanedustajien puolisoita! He muodostavat tärkeän voimavaran maamme päätöksenteolle. Tosiasiassa tilanne on se, että jos he sanoisivat jyrkän ein, moni 200:sta vastuunkantajastamme jättäytyisi tehtävästään

Minne kotiäidit ovat kadonneet?

Tänään uutisoitiin, että Suomesta ei enää löydä tilastojen perusteella kotiäitejä. Vaikutti siltä, että asiaa pidettiin positiivisena. Uutinen kertoi, että päivähoidon ja vanhempainvapaiden kehittyminen on vaikuttanut siihen, että naisten ei enää tarvitse valita joko uraa tai perhettä.

Tätä on suomalainen asenneilmasto. Naisen, joka jää kotiin hoitamaan lapsiaan on siis tarvinnut valita perhe uran sijaan. Entä jos faktaa onkin se, etteivät meidän verotuksemme ja tulonsiirtomme tee mahdolliseksi perheen valitsemista. On tehtävä myös uraa.

Osa naisista onnistuu siinä, että hoitaa kodin, tekee väitöskirjaa ja juoksee maratonin kaksi kertaa vuodessa. Osa käy töissä ja miettii, kuinka hyvä koko perheelle olisikaan se, jos äiti olisi kotona. Sitten on vielä joukko niitä naisia, jotka hoitavat lapset kotona. Miksi heitä ei näy tilastoissa, on arvoitus. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat ”vain kotona” ja saavat ”kodinhoitotukea”.

Kotiäitiyden työvoimaa uusintava vaikutus pitäisi vihdoin tunnustaa. On varmaa, että perheen toinen vanhempi jaksaa paremmin antaa panoksensa työelämässä, jos toinen kantaa isomman vastuun lapsista ja kodista. Luonnollisesti on mahdollista, että kotona oleva vanhempi on isä, mutta nainen tuntee useammin kotivanhemmuuden omakseen. Verotusta on muutettava niin, että yhden työssäkäyvän vanhemman talous saa tasa-arvoisen kohtelun.

Hyvä hoito on velanmaksua

Olin viime viikolla kuuntelemassa tiedotustilaisuutta egyptiläisen Eveline Fadayelin oleskelulupahakemuksen hylkäämisestä. Tilanteessa Fadayelin poika kertoi, kuinka he Suomessa asuvien veljesten kesken näkevät tilanteen. Äiti on pitänyt heistä huolen, kun he olivat lapsia. Nyt on heidän aikansa pitää huolta äidistä, joka on sairas ja jolla ei ole omaisia Egyptissä.

Tilaisuus oli koskettava ja se on mielessäni nyt, kun edessä on vanhustenhoitoa koskeva välikysymyskeskustelu. Me olemme velkaa niille, jotka ovat rakentaneet tätä maata sodan jälkeen. Olemme velkaa hyvän hoidon verran isille, äideille, sedille ja tädeille, isovanhemmillemme. Meidän hyvästämme on suurin osa heidän ahkeruutensa ansiota.

Maailmalla kulkee sananlasku – Tärkeämpää kuin olla tärkeä on olla ihminen. Toisinaan tuntuu, että hallitusohjelma on tärkeiden ihmisten kirjoittamaa tärkeää tekstiä. Se, mitä on sanottu vanhustenhoidon tavoitteista, on kirjoitettu, koska on jotain siitäkin osa-alueesta kirjoitettava. Vaalilupaukset ovat unohtuneet.

Ei lentäjäksi syntynyt

Pääsin perjantaina ja lauantaina Fokker kuljetuskoneen kyydissä seuraamaaan Naisten valmiusliiton Nasta-harjoitus Tikkaa Tikkakoskelle ja takaisin. Mennessä olin iloisesti yllättynyt. En muista lomalennoilla istuneeni niin mukavassa ja tasaisessa kyydissä. Olisin suorastaan toivonut, että kone olisi vähän enemmän kaarrellut.

Palatessa istuin peräosassa ja sää oli ilmeisesti aika tuulinen. Tiedänpä nyt, että ilmassa voi tulla merisairaaksi. Siltä se ainakin tuntui. Jouduin vielä parin tunnin jälkeenkin käymään pitkäkseni, kun pyörrytti. Se siitä sankarillisesta matkustajasta.

Luottamus on vaarantunut

Kolme suurinta puoluetta on saanut vaalirahoitusta sellaisilta tahoilta, joissa tuen todellisia rahoittajia ovat olleet kansalaiset riippumatta heidän poliittisista näkemyksistään ja myös niiden vastaisesti. Ay-liikkeen, Raha-automaattiyhdistyksen ja valtionyhtiöiden kautta tullut rahoitus ovat esimerkkejä tästä. Useissa rahoituspäätöksissä päätöksentekijät näyttävät käyttäneen asemaansa väärin omaksi tai puolueensa hyväksi.

On pakko todeta, että eduskunnan ja hallituksen toimintakykyyn ja kokoonpanoon kohdistuu epäluottamusta. Vaalirahakohu on jo nyt vienyt taloudellisen taantuman aikana tärkeitä voimavaroja päätöksenteosta poliittisen sopan keittoon.

Vaalirahakohun vuoksi on väistämättä menetetty tulokset siitä työstä, jota on tehty kansalaisten mielenkiinnon herättämiseksi politiikkaan ja äänestysinnon kohottamiseksi. Kansalaisten luottamus poliitikkoihin ei palaudu sillä, että odotetaan julkisen kohun vaientumista.

Kuopiossa

Eduskunnassa on kiireiset ajat. Vielä on ensi viikko aikaa jättää budjettiin liittyvät talousarvioaloitteet ja lakialoitteet. Nautin kiireisestä työskentelystä, jos on selvää, mitä on tekemässä. Nyt on käsissä myös vaikeita asioita, joissa on vaikea ratkaista oikea toteutustapa. Juristina lakialoitteisiin suhtautuu välillä ehkä liiankin vakavasti. Haluaisi, että ne ovat täydellisiä ja sellaisenaan toteutuskelpoisia. Kiire ei tue tätä tavoitetta.

Palasin tänään mielenkiintoiselta seminaarimatkalta. Kuntien eläkevakuutuksen valtuuskunta ja hallitus kokoontuivat Kuopiossa miettimään visiota ja strategiaa. Puolen vuoden kokemuksella pidän työskentelyilmapiiriä kaikesta kohusta huolimatta hyvänä. Myös luvut näyttävät, että Kevassa eläkeratkaisut käsitellään nopeasti ja luotettavasti.

Suosittelen Kuopiossa kävijöille tutustumista Koivumäen kartanoon. Jugend-tyylin ihailijana nautin talon tunnelmasta, jota ei ole pilattu 70-luvun remontein.

Oikaisu Tarastille

Vaalirahoitusta pohtivan toimikunnan puheenjohtaja Lauri Tarasti on todennut, että suhtautuminen puolueen järjestöjen ulkopuolisiin sivujärjestöihin ja säätiöihin on kysymyksiä herättävä. Tähän liittyen hän on heittänyt kevyesti ilmaan kysymyksen, ovatko kristilliset yhdistykset kristillisdemokraattien sivujärjestöjä.

Kysymys on mielestäni loukkaava sekä kristillisissä yhdistyksissä toimivia kohtaan että kristillisdemokraatteja kohtaan. Yhtä hyvin olisi voinut kysyä, ovatko suomalaiset yritykset olemassa kokoomuksen kannatuksen takaamiseksi.

Kristillisillä yhdistyksillä ja kristillisdemokraateilla on varmasti samoja jäseniä ja toiminnassa on sama arvopohja. Yhdistysten toiminnan tavoite on kuitenkin aivan jossain muualla, sanoisinko korkeammalla, kuin kd:n rahoituksen keräämisessä tai kannatuksen lisäämisessä.

Vihdoin valoa FASD-lapsille

Ministeri Risikko on luvannut, että päihdeäitien pakkohoidosta annetaan tällä vaalikaudella hallituksen esitys. Tänään vielä elämme tilanteessa, jossa raskaana olevalla naisella on vapaus juoda lapsensa terveys. Samalla hänet jätetään vaille tukea, jota riippuvuudesta kärsivä tarvitsisi.

Pakkohoito vaarantaa aina yksilön oikeudet. Sikiön pakolla nauttima alkoholi tekee saman. En usko, että lopulta yksikään hoidon ansiosta terveen lapsen synnyttänyt äiti on vihainen siitä, ettei hän saanut rauhassa jatkaa viinan ja huumeiden värittämää elämää.

Luonnollisesti oikeusvaltiossa pakkohoidon edellytysten tulee olla korkealla. Yksi malli olisi vapaaehtoinen pakkohoito, jossa nainen voisi etukäteen ilmoittaa suostumuksensa hoitoon hakeutuessaan, että häntä saadaan raskauden ajan pitää sikiön terveyden kannalta välttämättömässä hoidossa.

Nyky-yhteisöllisyyttä

Yhä useampi kadulla vastaantuleva puhuu puhelimeen. Osa hoitaa asioitaan, mutta monelle puhelin on kuin tupakka ennen. Puhelimesta saa itsevarmuutta luomalla yhteyden ihmiseen toisaalla.

Luin suomalaisen yrityksen tuoteyhteisön mainosta. Liittymällä yhteisöön voi tutustua yrityksen filosofiaan ja sen tuotteiden syvimpään olemukseen. Lisäksi voi seurata oman tuotekokoelmansa karttumista. Samanhenkisten ihmisten yhteisö muodostuu desing-tuotteiden omistajuudesta tai ihailusta. Yritys houkuttelee asiakkaaksi lupaamalla yhteisöllisyyttä, mutta varaa oikeuden lakkauttaa yhteisöohjelman.

Tupakka on epäterveellistä, mutta sen ympärille muodostuvassa yhteisöllisyydessä on vielä jotain tervettä. Ihmiset kohtaavat toisensa face to face, ei vain naamakirjan tai muun materiattoman materialistisen näennäisyhteisöllisyyden kautta. Profiili luodaan ottamalla kontakti ihmiseen, ei valitsemalla kiiltokuvia itsestä tai luomalla laadukasta imagoa.

Vaan auttaako vastaan potkiminen? Päätyykö niin vain pylväspyhimykseksi erämaahan, jonne ei ole laajakaistayhteyttäkään?

Helsingissä taas

Raahasin eilen työpäivän jälkeen kainalossani patjan halki Helsingin ydinkeskustan. Samoin tyynyt, peiton ja silitysraudan ja kolmannella kerralla ruokakassin ja siivousvälineet. Iltapala - ruisleipää ja kylmää maitoa - onnistui sitten jo lattianrajassa patjalla istuen.

Olen tästä eteenpäin kolme päivää viikosta Helsingissä ja kaksi etätyöpäivää kotona. Eduskuntatyö on mielnkiintoista, mutta hektistä tästä tulee sopeutuessa kotona ja poissa kotoa.

Lainsäädännön pariin

Niin päättyi puolueen varapuheenjohtajan pesti. Olen helpottunut.

Olisin halunnut saada aikaan niin paljon enemmän, mutta varsin pian valituksi tuloni jälkeen ymmärsin, kuinka paljon enemmän aikaa tarvittaisiin. Osallistuin puoluehallituksen ja puoluevaltuuston kokouksiin aktiivisesti, mutta työvaliokunta jäi liian vähälle käräjäoikeusharjoitteluni johdosta.

Toisekseen minulla ei ollut kiinnostavia, tunnettuja kasvoja ja olen huomannut, että en pidä politiikassa siitä, että itseään täytyisi tehdä tunnetuksi. Olen suorastaan allerginen ajatukselle, että kirjoittamisen ja puhumisen motiivina on oman nimen tietoon tuominen. Puolueen varapuheenjohtajana täytyy ymmärtää, että on puolueen etu näkyä mahdollisimman paljon.

Nyt palaan taustatyöhön. Eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä tavoitteni on auttaa edustajia viemään heidän ajatuksiaan toteutukseen. Haluan olla edelleen vahvistamassa kuvaa puolueestamme arjen asiaosaajana.

Puheenjohtajuus loppusuoralla

Tulevana viikonloppuna on KD:n puoluekokous. Nautin kaksi vuotta sitten Turun kokouksen me-hengestä. Toivon, että tunnelmat ovat samat tälläkin kertaa.

Kahden vuoden varapuheenjohtajakauteni aikana olen saanut kohdata mielenkiintoisia, asiantuntevia ja lämpimiä ihmisiä. Puoluehallituksen kokoukset ovat olleet hyvähenkisiä riippumatta asioista, jotka ovat olleet käsittelyssä.

Emme muodosta täydellistä puoluetta ja kehittämistä riittää. Aihetta on kuitenkin nostaa leuka pystympään ja nauttia terveestä itsetietoisuudesta! Tiedämme, että meillä on annettavaa. Se pitää vain entistä paremmin tuoda myös muiden tietoisuuteen.

Luonnon ihmeitä

Palasimme viime yönä viikon matkalta Azoreilta. Hengästyttäviä maisemia ja luonnon ihmeitä - vesiputouksia, kuumia lähteitä ja kraaterijärviä. Rakennetun ympäristön katseleminen on väsyttävää lomapuuhaa, mutta hortensioiden sinisyyteen ja vuorten vihreyteen ei silmä tottunut.
Tasainen, viileä Suomi on silti kotoisan suloinen.

Tänään pidimme KD-Median hallituksen kokouksen, jossa valitsimme Asmo Maanselän vietintäpäällikön virkaan. Onnea työhösi Asmo!

Koulutielle

Haikea ja iloinen päivä taas tämä koulun aloitus. Esikoinen on yhdeksäsluokkalainen, keskimmäinen aloittaa seiskan ja nuorimmainen neitokainen vitosluokan. Meillä ei ole enää pieniä kotona - se on haikeaa. Sen sijaan on reippaita, ihania isoja lapsia ja nuoria.

Päivärytmin palautus ei vielä ole onnistunut, mutta eiköhän uni ala pian tulla järkevään kellonaikaan, kun koulupäivät väsyttävät. Eilisen kisailimme Porissa pääsystä Vattenfall yleisurheilucupin loppukisaan, joten ilta viivästyi ainakin terveissä merkeissä.

Mitä kesään kuuluu?

Viime kesänä notaarina en saanut lomaa juuri lainkaan. Tämä kesä on jo parempi. Olin kaksi viikkoa heinäkuun alusta lomalla ja nautin reilun viikon laiskuudesta saaristossa. Laiskottelun tasoa kuvaa se, että maalasimme koko perhe kiviä. Se oli hauskaa luovuuden purkamista.

Korjasin toisessa mökkipaikassa elämäni ensimmäistä kertaa huopakattoa. Tosin apumiehenä ja vain hetken aikaa. Kokemus sekin lievän korkeanpaikankammoiselle.

Nyt menossa kahden viikon rippileiri ja nautin. Eilen jalkapalloa, tänään ultimatea. Välissä mahdollisuus kertoa nuorille siitä kaikkein tärkeimmästä - kuinka pääsee Taivaaseen.

Uutisointi on vaikeaa

Olen Kuntien eläkevakuutuksen valtuuskunnan jäsen ja siinä tehtävässä, kuten myös politiikassa aktiivisesti mukana olevana, seurannut huolestuneena julkista keskustelua. Vaalirahojen ja päätösvallan epäillään joutuneen vääriin kytköksiin.

Kuntien eläkevakuutus hoitaa merkittävää tehtävää kuntatyöntekijöiden eläkkeistä huolehtivana tahona. Lyhyen jäsenyyden aikana olen saanut hyvän kuvan sen toimintatavoista. Siksi olen halunnut, että valtuuskunnan kokousta aikaistettaisiin ja tekeillä olevien selvitysten tulosten pohjalta valtuuskunnalle annettaisiin mahdollisuus arvioida tilannetta. Normaalin kokousaikataulun mukaan seuraava kokouksemme on vasta loppusyksystä.

Olin pettynyt siitä, että Aamulehti kirjoitti siihen sävyyn, että haluan valtuuskunnan koolle ” selvittämään toimitusjohtaja Markku Kauppisen ja hallituksen puheenjohtaja Sampsa Katajan toimia vaalirahoitussotkussa”.

Puhelinhaastattelussa ilmaisin mielestäni selvästi sen, että vielä en näe selvitettyä syytä osoittaa heille epäluottamusta ja nyt kukaan ei voi tuosta kirjoitetusta oikeastaan päätellä muuta kuin, että en luota heihin. Kysymysten herääminen ei kuitenkaan tarkoita vielä epäluottamusta.

Asian olisi voinut ilmaista tarkemmin lähteen sanoman mukaisesti. Tätä on mielestäni juuri median väärä vaikuttaminen asioihin – haastateltava otetaan nukeksi puhumaan toimittajan hänen mielipiteikseen asettamia asioita. Näin isossa asiassa hienovireisyys olisi paikallaan selvitysten ollessa kesken. Kyseessä on samalla myös henkilöt, ihmiset, joiden elämään, työhön ja maineeseen uutisointi vaikuttaa.

Hyvää juhannusta

Keskikesän juhla on kolea, mutta silti tunnelmallinen. Mitä juhlimmekaan?

JOhannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä. Juhannuksena muistamme JOhannesta. Valitettavasti on niin, että monen juhannuksen vietto keskittyy siihen JOhanneksen elämän kohtalokkaampaan puoleen.

Herodes oli kiinnostunut JOhanneksen puheista ja pelkäsikin häntä. Herodes oli ottanut itselleen veljensä vaimon, eikä tämä pitänyt Johanneksen huomautuksista moraalitonta elämäntapaa kohtaan. Johannes vangittiin ja lopulta mestattiin, kun Herodiaan tytär äitinsä neuvosta pyysi ihastuttavan tanssinsa palkkioksi JOhanneksen päätä.

Tänäänkin on vaikea kestää sitä, jos meille huomautetaan oman elämämme ratkaisuista. Toivon, että juhannus saisi tänä vuonna merkitä kaikille pareille rakkaudentäyteistä romantiikkaa - uskollista rakkautta.

Kierrätystä vai kaatopaikkaa

Siivosin taloamme perinpohjin esikoisen rippijuhlaa varten. Taas kerran huomasin ylimääräisen tavaran ongelman. Missä välissä kaikki tilpehööri ja ylimääräinn tarpeisto on ilmestynyt taloon? Jotain tekemistä on toki silläkin, että talo on parisataa vuotta vanha.

Minulle on mahdottoman vaikeaa heittää pois tavaraa, joka ei ole rikkinäistä. Kirpputori olisi hyvä vaihtoehto osalle tavaroista. Yleensä ison vaivan palkkiona on vain paikkamaksu. Kierrätys on hyvä vaihtoehto, mutta tavara on suurimmalta osaltaan sellaista, ettei kukaan muukaan niitä käytettyinä kaipaa. Tarvitsijoita olisi esimerkiksi rajan takana, mutta kuinka saada tavarat tarvitsijoille.

Kaipaan kierrätyspäiviä, joina voi viedä tavaraa torille, ottaa vaihdossa maksutta tarvitsemaansa ja antaa loppu käypä tavara hyväntkeväisyyteen. Kaiken avain on kuitenkin siinä, että ei osta. Ei osta mitään muuta kuin sen, mitä välttämättä tarvitsee.

Kuinka silloin käy kauppiaan ja kuinka käy valmistajan? Ehkäpä oppivat tavoille ja valmistavat kestävää ja monipuolisesti hyödynnettävää, uusiokäytettävää tuotetta.

Onnea Sari ja kiitos!

Sari Essayah on uusi meppimme. Onnea Sari ja lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette olleet tekemässä vaalityötä. Vaaliliitto osoittautui viisaaksi ratkaisuksi, mutta Sarin oma henkilökohtainen äänimäärä - yli 50 000 - osoittaa, että hänellä on luottamusta. Vaaliliitto vei sisään yli vaalikynnyksen henkilön, joka varmasti täyttää paikkansa.

Kiitos myös kaikille teille muille ehdokkaille, jotka itseänne säästämättä olitte tekemässä tätä tulosta.

Suosittelen

Huomisen sunnuntain äänestyssuositukseni on numero 183, Sari Essayah. Olen varma siitä, että hän on pätevä edustamaan Suomea EU:ssa!

Vaalityössä

Vaalilehtien jakaminen ja julisteiden kiinnittäminen olisivat huomattavasti mukavampaa puuhaa, jos pystyisi suoraan tietämään, kuinka paljon ääniä vaivannäkö kerryttää. Talkoointo ja tulokset eivät valitettavasti suoraan korreloi siihen, kuinka paljon tuloksena on ääniä.

Talkoot kannattavat varmasti, sillä meillä KD:ssa on erinomaiset EU-ehdokkaat. Itse aion äänestää puoluesihteeriämme Saria (183), jonka tunnen valtavan energisenä, aikaansaavana ja osaavana poliitikkona. Suosittelen!

Äänikynnys valtakunnalliseksi

Hallituspuolueet ovat sopineet, että eduskuntavaalien äänikynnykseksi tulee kolme prosenttia. Toivottavaa on, että näin toteutuu todellisena yleinen ja yhtäläinen äänioikeus koko maassa. Viime vaalien äänimäärällä KD:n paikat olisivat nykyisen seitsemän sijasta kymmenen nyt sovitulla menettelyllä. Sari Essayah olisi huikealla äänimäärällään päässyt läpi.

Vaaliliitot kiellettänee, joten jatkossa äänestäjä tietää, mille puolueelle ääni päätyy. Nyt liitot ovat vielä tätä päivää EU-vaaleissa ja toivomme, että Sari menee läpi tälläkin systeemillä!

Rynnäkkökivääriammunnat

Kokeilin eilen elämäni ensimmäistä kertaa rynnäkkökiväärillä ampumista. Se oli mielenkiintoista. Maalitaulu oli perinteinen pyöreä - ei siis ihmisenmuotoinen. Pohtiessani tilannetta myöhemmin huomasin, etten ollut miettinyt muuta kuin tarkkaa osumista. Olen joskus pohtinut sitä, miettiikö ampumista harjoitellessaan mahdollisia tositilanteita. Ilmeisesti ei, kun en minä herkkämielikään. Enkä nähnyt untakaan :)

Useimmille ampumista harrastaville se on varmasti tarkkuuslaji siinä missä vaikkapa keilailu. Silti on erittäin hyvä, että aseiden saatavuus pidetään tiukkana. Olin iloinen, että sain itse kokeilla asiantuntevassa ohjauksessa ja turvallisesti valvotussa tilanteessa.

Seiskaan tutustumassa

Muistan vielä esikoisen eskarikevään päivän, jolloin sydäntä pakahdutti tunne, että en voi enää varjella lasta maailman kolhuilta. Ekaluokkalainen joutuu tavallaan yksin kulkemaan koulutietä. Äiti ei siellä ole raivaamassa polkua.

Niin on hyvä. Pojista ei kasva vastuullisia miehiä, jos äiti pitää helmoissaan. Silti ajatukset palasivat samaan hetkeen tänään, kun olin keskimmäisen kanssa tutustumassa yläkouluun. Tiedän, että hän pärjää siellä, koska meillä on hyvä koulu. Silti on haikeaa lähettää lapsiaan kohti kasvua ja aikuisuutta, pärjäämään yhä enemmän omillaan.

Ja silti - melkein nelikymppisenäkin oma äiti on se turvallinen, jonka ohjeita mielellään kuulee ja jonka mukaan monesti omia toimiaan mittaakin. Ja äidin rukoukset kantavat.

Haikeudet hävisivät luistelemalla reilun kympin lenkin kunnon musiikinjytkeessä!

Suosittelen Sastamalaa

Vietimme äitienpäiväviikonloppua yhdessä sisareni kanssa. Päiviin osui useita pienimuotoisia hauskoja elämyksiä.
Perjantaina oli balettikoulun kevätjuhla. Taas kerran pienet balleriinat saivat mielen iloiseksi. Ei haitannut yhtään, vaikka joku unohtui katselemaan kesken tanssin yleisöön. Katselijat nauttivat joka tapauksessa näkemästään.

Lauantaiana vierailimme Herra Hakkaraisen talossa. Paikan voi todeta pienehköksi ja kävellä pikaisesti läpi. Lapsi löytää sieltä kuitenkin mukavat puitteet vanhanaikaiselle kauppaleikille, ritarisaduille ja avaruusmatkailulle. Kaksi tuntia vierähtää helposti linnanneidoksi pukeutuneena.

Tänään retkeilimme Pirunvuorelle - äitienpäivän teemaan Pirttihirmujen vuoreksi muunnettuna. Danielssonin kivilinna herättää joka kerralla ihmetystä. Kuinka korkealle vuorenrinteeseen on saatu luonnonkivistä rakennettua koko talo ja kuinka iso vaiva on ollut raahata kaikki päivittäisen elämän tarveaineet sinne. Pirunvuoren maisemat Rautaveden yli ovat aivan omaa luokkaansa. Pidimme pyhäkouluhetken luolansuun tuntumassa.

Ja tietenkin - äiti sai aamupalan vuoteeseen valkovuokkojen kera.

Aikuisten yleisurheilua

Blogissa pitäisi oikeastaan kirjoittaa vain hyvin yleismaailmallisista asioista, ettei kukaan tee vääriä (tai oikeita) tulkintoja kirjoittajan persoonasta. Tämä tulee aina mieleen, kun kirjoitan jostain liikuntaan liittyvästä.

Ihan suotta - lukijan tulkinta on ihan oikea, jos hän kokee minun haluavan kertoa itsestäni liikunnallisena henkilönä. Kuten tiedämme, liikunnallisia ihmisiä on monenlaisia: on niitä, jotka katsovat mielellään, kun toiset liikkuvat ja niitä, jotka liikkuvat itse paljon. On vielä kolmaskin ryhmä - niitä, jotka joskus ovat liikkuneet paljon ja pyrkivät palaamaan taakse jääneeseen menneisyyteen vaihtelevalla menestyksellä. Kuulun tähän viimeiseen ryhmään.

Olin tänään mukana Vammalan Seudun Voiman aikuisten yleisurheilukoulussa. Osallistujia oli kaksi. Harjoittelimme kävelyä ja kuulantyöntöä ja oli hauskaa! Naisten kuula lensi niukin naukin yli kahdeksan metrin. Huomenna varmasti tuntuu lihaksissa. Edessä on vielä ainakin keihäänheittoa ja pituushyppyä. Mahdollisesti ensiapua ja jääpussejakin.

Kun vielä oppisi pääsemään eroon ajatuksesta, ettei ole cool nauttia heittelemisestä tai hyppelemisestä. Minkälainen aikuinen nainen nauttii jalkapallon perässä juoksemisesta? Moni tykkäisi, muttei kehtaa. Miksi ylipainoisella keski-ikäisellä naisella olisi yhtään sen vähemmän oikeus nauttia liikkumisesta ja pelaamisesta kuin kaljamahaisella keski-ikäisellä miehellä?

Hoppuviikko

Takana tiukka viikko: maanantai opetusta ja kaupunginhallitus, tiistai opetusta ja Seinäjoella opiskelijaillassa puhumassa, keskiviikko Helsingissä puolueen työvaliokunta, torstaina Helsingissä yhdistyksen hallitus ja Karkussa raamattukurssin viimeinen ilta, perjantaina kurssin päätöspäivä, radiohartaus, kolumni ja puoluevaltuuston tiedotepohjien valmistelua ja tänään kuuden junalla Helsinki puoluehallitus ja puoluevaltuusto sekä EU-vaalistartti.

Näyttää aika tiiviiltä, mutta ensi viikko onkin sitten lomaa. Junamatkoilla sain sitä paitsi nauttia på svenska Liza Marklundin kirjasta Livstid ja äsken kävin rullaluistelemassa.

Ihminen sortuu helposti suorittamiseen, mutta toisaalta on hyvä oppia siihenkin, että paljon ehtii ja jaksaa, kunhan ei stressaa kaikkea yhtäaikaa. Yksi asia kerrallaan ja kaiken ehtii ajallaan.

160 v

Mieheni sisarussarjassa kaikki ovat valinneet puolison (mielestään) parhaasta vuosikerrasta. Tasavuodet täyttyvät siis samaan tahtiin. Tänä viikonloppuna juhlimme jälleen yhdessä - nyt täyttyvää 160 vuotta. Omat pyöreäni tulevat täyteen viimeisenä syksyllä. Juhlimme jo edesmenneen anoppini kotimaisemissa entisen Mouhijärven puolella eli Sastamalassa.

Minua on siunattu upean huumorintajuisella joukolla kälyjä ja lankoja. Välillä putoan itse hitaampana joukosta. Nauraminen on aina yhtä hauskaa - voisi todeta lähes nykäsmäisesti.

Pelaaminen on tällä joukolla myös aina mieluista. Nyt pääsin tutustumaan Upongoon, joka mukailee tietokonepelinä tuttua Tetristä. Olin siihen aikoinaan ihan koukussa, joten tämä uusi tuttavuus oli luonnollisesti nautinto.

Yöllä heräsin pariin otteeseen kurjen huutoon. Se oli upeaa!

Kiitos Susan Boyle

Olen hassulla tavalla herkkä. Kun Marja-Liisa Kirvesniemi aikoinaan hiihti olympiakultaa, itkin joka kerralla kun maaliintulo samana päivänä televisiossa näytettiin. Nyt olen itkenyt jo kolme kertaa katsoessani Susan Boylen laulua brittien Talent-kisassa.

Keski-ikäinen, pyöreä, Pekan ja Pätkän Justiinaa muistuttava nainen herättää hilpeyttä yleisössä ja tuomareissa ennen esitystä. Mutta minkä yllätyksen hän tarjoaakaan!

Mitä skotti Susan meille opettaa? Olemme oppineet arvioimaan ihmisen kyvyt sen perusteella, miltä hän näyttää. Kuori on tullut sisusta tärkeämmäksi.

Hyvä esimerkki kotimaasta vähän samasta on Virpi Hämeen-Anttila, joka muinaisten kielten tutkijan roolissaan ei paljon huomiota saanut arkisella olemuksellaan. Kun selvisi, että hän osaa kirjoittaa myös varsin kohtuullisia romaaneja ihan suomeksi eikä sanskriitiksi, hänet löydettiin keskustelijaksi ja kolumnistiksi. Äly ja oppineisuus ei sinänsä riittänyt. Olisi ehkä kelvannut, jos kyseessä olisi ollut Miss Suomi -kisan entinen finalisti.

Kohti puoluekokousta

Lehdet ovat heränneet kirjoittamaan ja kyselemään tulossa olevasta puoluekokouksestamme. Elokuiset puheenjohtajavalinnat ovat erityisen mielenkiinnon kohteena.

Olen saanut olla varapuheenjohtajana pian kaksi vuotta. Tähän jaksoon osui vähän harmillisesti käräjäoikeusharjoitteluni, joka verotti mahdollisuuksia aktiiviseen puoluetyöhön. Siitä huolimatta olen saanut olla mielenkiintoisessa tehtävässä monessa mieleenpainuvassa tilanteessa kannustamassa KD-väkeä aktiiviseen vastuunkantoon.

Olemme kaikki kolme varapuheenjohtajaa Peter, Asmo ja minä, olleet ei-kansanedustajia. Se on ollut toisaalta huono asia, sillä me emme ole median näkökulmasta kiinnostavia. Toisaalta sekin olisi huono, jos kaikki kärkipaikat olisivat samoilla - kansanedustajilla.

En ole mukana varapuheenjohtajavaalissa elokuussa. Toivon, että paikalleni löytyy henkilö, joka ehtii ja jaksaa olla läsnä kokouksissa, kiertää innostamassa väkeä kentällä ja jolla on tuoreita ideoita puolueen hyvien ohjelmien ja periaatteiden toteuttamiseksi ja esiintuomiseksi.

Jo tässä vaiheessa tehtävän vielä ollessa kalkkiviivoilla, haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette rohkaisseet ja koulineet ja omalla esimerkillänne osoittaneet, kuinka vastuuta kannetaan uskollisesti - pienillä ja isoilla paikoilla.

Riemullista pääsiäistä

Kristus on ylösnoussut!

Ihana aurinkoinen kevätpäivä. Ensimmäiset pikkuruiset helmililjat kurkistavat kukkapenkistä ja tänään näin ensimmäiset kurjet. Kuinka voikaan luonto toistaa ylösnousemuksen riemua kaikessa keväisessä touhukkuudessaan.

Luistelukausi avattu

Huomasin eilen hallituksen kokoukseen Äetsä-talolle ajellessani, että sillä suunnalla oli jalkakäytävät jo lakaistu. Kun tänään oli sama reitti henkilöstöjaoston kokoukseen, sain varmistuksen, kun kevään ensimmäinen rullaluistelija oli jo reitillä.

Luistimet kaapista, suojukset esiin, kypärä ja sauvat mukaan. Sykemittari paikalleen, Ipod taskuun ja menoksi. Aika rankka oli kevään eka lenkki, mutta voi kuinka vauhti oli ihanaa. Routa oli tehnyt uusia railoja jalkakäytävään, mutta niitä mahtui vielä väistelemään.

Juoksemalla emme Jorman kanssa olisi jaksaneet millään tehdä niin rankkaa lenkkiä kuin luistellen oli mahdollista. Suosittelen lajia lämpimästi kaikille rapakuntoisillekin!

Piirikokouksessa

Sastamalan paikallisosasto järjesti tänään KD Pirkanmaan piirin kevätkokouksen Vähähaaran kylätalossa. Ajelin kotiin iloisella ja tyytyväisellä mielellä. Vanha talkooinnolla paikalleen siirretty ja kasattu hirsitalo loi kokoukseen tunnelmaa. Minne muualle olisikaan paremmin sopinut pirkanmaalaisten jäsentemme joukko? He edustavat talkoohenkistä väkeä parhaimmillaan.

Järjestelyt onnistuivat hyvin, kun moni otti vastuuta. Hyvältä maistui Timon ja Sepon soppa, Jukkiksen ja Anteron laulu, Ailin kakku, Irmelin sämpylät. Aimo kuori keittoon hyvänmakuiset perunat. Ja kokouksen kotiin hoitivat Irmeli puheenjohtajana ja Aimo sihteerinä.

EI kiinteistöveron korotukselle

Kiinteistöveron nosto on hölmöä

Suomalaiset asuvat ahtaasti. Omakotitalon väljyyteen velkarahalla päätyneet asuvat euromääräisesti kaikkein kalleimmin, jos lainojen lyhennykset otetaan huomioon. Asumismenot lähentelevät viidennestä tuloista.

Hallitus suunnittelee kuntien ahdingon helpottamista kiinteistöveron nostolla. Rahat tulisivat toisin sanoen ja vähän kärjistäen varallisuusverona asuntovelka-ahdingossa olevilta lomautetuilta kuntalaisilta. Niiltä samoilta, joiden palkankorotusten siirtämisestä hamaan tulevaisuuteen keskustellaan.

Mielenkiintoista olisi tietää, mitä hallituksen suunnitelmasta on todennut asuntoministeri Vapaavuori, joka vielä 2007 lausui seuraavaa:

"Sille sen sijaan ei ole mitään järjellistä taustaa, että sama valtio, joka kauhistelee korkeita asumiskustannuksia tällä tavoin vain entisestään korottaa asumisen hintaa (pääkaupunki)seudulla. Julkisen sektorin tehtävänä tulisi olla lieventää näitä ongelmia, eikä omilla toimillaan vain syventää kohtuuhintaista asumista etsivien ihmisten ahdinkoa.”

Toivottavasti Vapaavuori muistaa yhä, ettei kiinteistöverotuksen alkuperäinen tarkoitus ollut muodostaa varallisuuden arvoon perustuvaa veroautomaattia.

Ja toivottavasti hallitus huomaa kysyä itseltään, onko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista antaa kuntien korottaa kiinteistöveroja. Katainen vastannee tähän, ettei veroa ole pakko nostaa vaan kunnat voivat halutessaan käyttää "kiinteistöveroa nykyistä laajemmin". Asuntomarkkinoillekin saadaan nykyistä laajempaa liikettä, kun vähätuloisimmat kiinteistönomistajat joutuvat pakon edessä myymään asuntonsa polkuhintaan ja muuttamaan vuokralle.

Urheiluviikonloppu

Sain jokin aika sitten palautetta keskimmäiseltäni poissaoloista kotoa. "Mitä järkeä on käyttää lyhyt elämänsä siihen, että päättää toisten asioista." Suunnilleen noin kuului kommentti.

Asiat eivät ole toisten vaan yhteisiä. Tarvitaan vastuunkantajia. Silti ajatus on vakava. Toivoisin mieluummin tulevani muistetuksi läsnäolevana äitinä kuin yhteiskunnallisena vaikuttajana. Molemmat eivät taida valitettavasti olla yhtä aikaa toteutettuna mahdollisia.

Jätin eilen puoluehallituksen väliin ja olin lasten kanssa yleisurheilun sisähallikisoissa. Tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Itse sain reisilihakset kipeäksi toimiessani kiekkokisassa palauttajana hölkötellessäni Karhuhallin tekonurmella edestakaisin. Ensi kesänä olisi Suomessa veteraanien MM-kisat. Vieläköhän ehtisi kuntoon?

Tänään salibandyturnauksessa. Oli pakko vähän huutaa neuvoja ja kannustuksia. Katsomossa on kamalan jännää!

Omin jaloin kouluun?

Olin eilen illalla kuuntelemassa yleisötilaisuutta Sastamalan kouluverkkoselvityksestä. Kyläkoulut ovat taas vasaran alla, koska tilanne on vakava taloudellisesti. Oppilasmäärä lakkautusuhan alla olevissa kouluissa ei ole vielä kriittisellä rajalla.

Opetusta valmistellessani kävin pitkästä aikaa selailemassa eduskunnan sivuja. Löysin oppitunnille sopivan esimerkin suullisesta kyselytunnista. Kysymyksessä Juhan Mieto peräsi lisää koululiikuntaa. MItä vastasikaan opetusministeri Virkkunen. "On tärkeää, että kunnat tiedostavat sen, että koulureitit tulisi suunnitella niin turvallisiksi, että lapset voisivat kävellä ja pyöräillä kouluun."

Sinänsä asiaa, mutta opetusministeri lienee tietoinen siitä, että tuhannet suomalaiset koululaiset ovat ensi syksynäkin siinä asemassa, että koulumatka pitenee yli itse kuljettavan rajan. Säästöt osuvat näin myös lasten kuntoon, kun lähikouluista luovutaan! Tässä asiassa ei paljon auta tieto siitä, että jossain lähikoulu on kymmenien kilometrien päässä. Pieni koululainen ei voi kulkea alle kymmenenkään kilometrin matkoja jalkaisin tai pyörällä.

Nuorten yhteys eduskuntaan

Olin tänään opettamassa kymppiluokkalaisia eduskunnan toiminnasta ja vähän laajemminkin demokratian toiminnasta. Nuoret olivat yllättävän kiinnostuneita. Kaksi kysymystä jäi erityisesti mieleen: Voiko eduskunnan täyistuntoa mennä kuka tahansa tavallinen tyyppi koska vaan seuraamaan? Voiko kansanedustajille tosiaan lähettää sähköpostia?

Jos nuorten odotetaan kiinnostuvan politiikasta ehkä olisi hyvä vielä nykyistä enemmän tiedottaa siitä, että heillä on kansalaisina oikeus mennä sisään eduskuntataloon ja seurata edustajiemme toimintaa omin aistein. Kuinka paljon arjen tärkeää tietoa tulisikaan nuorilta, jos he tietäisivät, että kansanedustaja ottaa ihan vakavissaan heiltä tulevan postin.

Etsintäkuulutetaan rallivirtsalo!

Olen flunssan vuoksi jo viidettä päivää sisätiloissa. Niin tänäänkin, vaikka hiljaisella kylätiellämme olisi tänä aurinkoisena talvipäivänä poikkeuksellisesti nähtävääkin. On rallipäivä. Lähtöpaikka on parinsadan metrin päässä talostamme.

En ole mikään erityinen autourheilun ystävä, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että sillä laajemmassa mittakaavassa voidaan parantaa autoilun turvallisuuttakin. Tänään annan kuitenkin aika ison miinuksen kisajärjestäjille.

Kuinkakohan monen kotitalosta20-50 metrin päässä noin kahden tunnin sisällä yli sadan ralliauton kuski ja kartturi niin sanotusti heittää vetensä tienpieleen. On vaarallista rallata virtsarakko täynnä eli tyhjennys on ymmärrettävä. Eihän täältä talosta kehtaa kuitenkaan edes katsoa ikkunasta ulos eikä päästää pientä tyttöä pihalle, kun joku on jatkuvasti tarpeillaan. Ja huomenna samasta tienvarresta marssitaan lasten hiihtokisoihin.

Auringossa

Lapsilla alkoi hiihtoloma. 2/3 löytyy lähellä sijaitsevasta Ellivuoresta laskemasta ja 1/3 luistelemasta entisen kyläkoulumme kaukalosta. Itse hiihtelin kotipellolla, joka löytyy tien toiselta puolen. Aurinko paistaa ihanan siniseltä taivaalta.

Iloitsen tänään pienistä ylellisyyksistä. Aurinko ei tosin ole pienimmästä päästä.
Tänäänkin on varaa olla onnellinen.

Hector laulaa muistaakseni, että on nukahtanut Jumala tai jatkaa luomistaan. Ei ole nukahtanut ja nimenomaan jatkaa luomistaan. Sitä kutsutaan kaitselmukseksi, että tänäänkin luomakunnassa pysyy Jumalan ylläpitämänä sellainen järjestys, että eläminen on mahdollista. Meillä täällä vieläpä yltäkylläinen elämä.

Ministerinä ja varatuomarina

Takana kolme mielenkiintoista päivää pääkaupunkiseudulla. Torstaina ja perjantaiaamuna olin Kuntien eläkevakuutuksen valtuuskunnan aloitusinfossa ja kokouksessa. Uutta mielenkiintoista asiaa. Aloitin valtuuskunnan jäsenenä. Tärkein oppi omaan kuntaan vietäväksi ensimmäisestä kerrasta oli se, kuinka ulkoistaminen vaikuttaa kuntatyönantajan eläkemaksuihin. Karkea arvio on, että jos kuntasektorin työntekijäpoistuma on kymmenen prosenttia, kunnilta perittävä eläkemaksu nousee noin kaksi prosenttiyksikköä.

Eilen oli eduskuntaryhmän talvikokous. Päivässä oli paljon poliittisesti mielenkiintoista asiaa, mutta mieleenjäävin oli meille iltaohjelmassa esiintynyt 13-vuotias taikuri Samir, jolla oli aivan upea kyky olla aikuisen yleisön edessä jännittämättä. Sain itse esiintyä ministerinä iltaohjelmassa ja luulenpa, että Samir onnistui paremmin tässä Nummelan Talentti-kisassa.

Tänään nimesimme puoluehallituksessa ensimmäiset kolme upeaa EU-ehdokasta: Sari Essayahin, Niklas Anderssonin ja Markku Holmin.

Ja vielä yksi asia - perjantaina tuli postia hovioikeudesta. Ehdin kyllä soittaa Turkuun jo ennen kuin kuulin kotoa postin tuomasta viestistä. "Hovioikeuden auskultantti on toiminut notaarina yhden vuoden ja suorittanut loppuun hänelle uskotut, laamannin todistuksesta ilmenevät tehtävät. Hän on hankkinut riittävän kokemuksen käräjäoikeusasetuksessa säädetyissä tehtävissä. Turun hovioikeus myöntää varatuomarin arvonimen."

Palvelua ikäihmisille

Vierailimme koko perheellä viikonloppuna Halsualla, josta äitini on kotoisin. Sinne juontuvat muuten myös opetusministeri Henna Virkkusen ja taitoluistelija Laura Lepistön sukujuuret.

Ilahduin taas kerran siitä, kuinka pieni on suurta. Yli 75-vuotiaille kannetaan halutessa päivän lehti suoraan ovelle ja kauppa toimittaa maksutta ostokset kotiin. Paikallisen maamiesseuran kautta on saatavilla edullista siivouspalvelua. Kotona asumista tuetaan. Hyvä Halsua!

Lapsena sain syntymäpäivinä onnitelusoiton Halsualta. Ensin oli hiljaista - sitten tuta soitti kanteleella Sä kasvoit neito kaunoinen tai jonkun muun kauniin kappaleen. Voiko kauniimpaa syntymäpäivämuistoa jäädä.

Palvelua ikäihmisislle

Reipas lomapäivä

Mitä tehdä kylmänä lomapäivänä tammikuussa? Näin sen toteutin tänään:

Herätyskello soi 6.30. Esikoinen herää kouluun lähtöön jo vähän aikaisemmin. Sain puolisolta kehotuksen jäädä vielä aamutorkuille untuvapeiton lämpöön. Kuulin unen läpi: Ulkona pakkasta -20. Esikoinen ei päässyt koulutaksiin, mutta ei voinut pyöräilläkään bussipysäkille, joten hänet vietiin autolla koululle. Pienemmät sisarukset heräilivät 7.30. So did I. Letitystä ja aamukahvia. Tulet kamarin uuniin. Koneellinen pyykkiä.

Lapset lähtivät odottamaan taksia aitalle. Siivoilin keittiötä. Sähkölaitoksen mies kävi vaihtamassa iankaikkisen vanhan mittarin uuteen. Vanhan sisältä löytyi viime vuosituhannella käristynyt hiirulainen. Mies jatkoi remonttipuuhia vintissä. Tein tonnikalariisisalaatin, ohrarieskoja, marjapuuroa ja pari limppua. Rieskojen ohrapuuro oli palaa pohjaan, leipätaikinaan lorahti reippaasti suolaa ja marjapuuro näytti kuumana liian liemevältä. Kaikki oli kuitenkin lopulta ihan makoisaa. Limppuihin oli kätketty kiteytynyt luumumarmeladi. Sitä en kertonut perheelle.

WiiFit -tuokio puolisen tuntia. Steppiä, nyrkkeilyä,hulahulaa, pingviinipeliä ja muita tasapainoharjoituksia. Lihaksia kivistää eiliset ja toissapäiväiset jalkakyykyt, linkkuveitset ja punnerrukset. Mii edelleen toivoton pullero.

Kahvihetki ennen lasten tuloa. Välipalaa heille ja kaverille. Vetelin hohtimilla nupinauloja vanhoista kattoparruista, joista tulee väliseinää. Illalla parrut jo paikallaan ja lopputulos on minusta hieno, tekijästä aika erikoinen.

Palaveri Karkussa, Vammalassa ensimmäinen Sastamalan kirkkovaltuusto, joka loppui 20.55. Onneksi kauppa on lähellä niin, että ehdin saada maitoa ja vessapaperia kotiin viemisiksi. Päivän päätteeksi iltarukous yhdessä ja sitä ennen yksi luku Salaista puutarhaa kuopuksen kanssa.

Päivän herkistys: Pyysin lapsia tyhjentämään puhtaita vaatteita hyllyilleen. Yksi heistä: " Niin mäkin rakastan sua Mami".