Sain eilen uuden auton. Uusi tarkoittaa kymmenen vuotta vanhaa, puolet edellistä vähemmän ajettua ja ruosteetonta. Huolin mutisematta automerkin, joka on tällä hetkellä leimautunut sovinistisiin puheisiin.

Olisin mieluummin jatkanut vanhalla tutuksi tulleella ja ihan luotettavalla violetilla Kimilläni. Sen arvo tosin oli jo laskenut niin, että keskituloinen voisi ostaa niitä kuukaudessa kaksi. Nyt olisi pitänyt ostaa renkaat ja keväällä toiset, jolloin satsaus olisi jo ollut sama kuin auton arvo nyt.

Auto on liikkumista varten ja puhelin soittamista varten. Vanhassa vara parempi - kunnes vanha lakkaa toimimasta. Olen silti ihan tyytyväinen ajellessani vielä puhtoisella Aijullani ja lukiessani sähköpostia uudesta puhelimestani.

Eduskunnassa keskusteltiin vielä ilta kahdeksalta sunnuntaikaupasta. Olen todella pettynyt siihen, että raha näyttää jyräävän sunnuntain merkityksen päivänä, jolloin on helppoa olla kuluttamatta, ostamatta. Suomalaisesta maisemasta häviää pyhäpäivän levollisuus.