Lämmin kiitos

Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette osoittaneet luottamusta äänestämällä minua tai muita kristillisdemokraattien ehdokkaita. Kiitos teille, jotka lähditte ehdokkaiksi ja teille jotka talkoilitte.

Sastamalassa tästä alkaa vaativa uusi kausi. Paljon kokemusta ja viisautta putosi pois valtuutettujen joukosta. Toivottavasti tuli yhtä paljon tai enemmän tilalle!

Vaativa pesti luvassa

Tarjosimme Vammalan torilla KD:n 50-vuotiskahvit Mailan ihanien munkkien ja Hannan herkullisten pullien kera. Kiitos kaikille talkoolaisille ja ehdokkaillemme, jotka Vammalassa ja kautta Suomen tänään ahkeroivat vaalien merkeissä.

Torikeskustelut ovat aina mielenkiintoisia. Tampereella oli tässä kuussa lääkeyrityksen hyväntekeväisyystempauksena jutteluvirasto, jonka tarkoituksena oli tarjota juttuseuraa yksinäisille. Sellainen työ olisi hauskaa. Jos saisi tehdä vielä ihmiset hyvälle mielelle tarjoamalla kahvia ja jutustella niitä näitä.

Vakavasti puhuen meillä uudessa Sastamalassa on edessä vaativa valtuustokausi - riippumatta siitä, keitä valitaan. On osattava katsoa koko kunnan etua ja jaksettava tutustua kuntalaisten tilanteeseen eri puolilla kaupunkia. Tätä on vaatinut jo yhdistyminen Suodenniemen kanssa, mutta alueen laajetessa haaste on vielä vaativampi. Toivon, etteivät kuntalaiset millään kulmalla passivoidu pessimisteinä vaan ovat opitimisteina aktiivisia uusien valtuutettujen suuntaan.

Vaalit puuduttavat

Vaalien alla ei tee mieli kirjoittaa mistään yhteiskunnallisesta aiheesta. On sellainen tunne, että ajatuksiin suhtaudutaan kuin jukeboxin kappaleisiin. Sisään euro ja saat mitä tilaat. Sama äänestäjän suosioon vaihtaen.

Toivon, että äänestäjät ovat seuranneet sitä, mitä on tapahtunut vaalien välillä. Jos valtuutetun työ ei ole ollut kiitettävää, hyvää tai edes välttävää, vaihto on paikallaan. Toivon myös sitä, että meillä päästäisiin lähemmäs sitä tilannetta, että äänestäjien mahdollisuus saada tietoa ehdokkaista ei ole kiinni rahasta. Nyt etenkin suurissa kaupungeissa läpipääsyn mahdollisuus edellyttää paksua omaa kukkaroa tai maksukykyisiä tukijoukkoja.

Lomalla

Vaalikiireistä huolimatta vietin lasten syysloman perheen kanssa. Neljän päivän yhtenäinen vapaa oli tämän auskultointivuoden pisin lepo. Kesällä sain tosin viettää kaksi yhtä pitkää pätkää.

Työpöydän ääressä istumisen sijaan ja aivojen vaivaamisen tilalla, keho sai liikettä keilaamassa, uimassa, pyöräilemässä, kävelemässä ja hiihtämässä. Olin ensimmäistä kertaa Jämillä ja hiihtoputkessa. Se oli hauskaa, vaikka harjoittelevien kilpahiihtäjien seassa tunsin olevani elävä esimerkki siitä, kuinka ei pidä tehdä. Ehkä sen ansiosta saamme tulevaisuudessa vielä arvokisamitaleja. Kaikilla on oma tehtävänsä!

Nyt työn alla ovat viimeiset lehtimainokset, torikahvien sopiminen KD:n 50-vuotisjuhlien merkeissä ensi lauantaille ja huomiseen Aamulehden vaalipaneelin valmistautuminen. Meillä on koko Suomessa, eikä vähiten täällä Sastamalassa, erinomaiset ehdokkaat! Ainoa mikä nyt ärsyttää, on lehtien kuten Satakunnan Kansan tapa "unohtaa" meidät vaalijutuissaan.

Mikkeliin mänijä

Matkustin eilen töistä suoraan Mikkeliin. Juna oli myöhässä, mutta tieto siitä annettiin jo Tampereen asemalla, muutamaan kertaan matkan varrella ja linja-auto vei Pieksämäeltä perille.

Tänään pidin poliittisen katsauksen KD:n Etelä-Savon piirin syyskokouksessa Ristiinassa. Keskustelussa kotouttamisesta kaksi maahanmuuttajataustaista ehdokastamme Peter ja Raffi toivat esiin tärkeitä näkökulmia kielenopetuksesta. Opetuksessa tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin se, että osa maahanmuuttajista ei ehkä osaa edes kirjoittaa ja toisilla taas on korkeatasoinen koulutus pohjalla. Äidinkieli kirjoitetaan ehkä oikealta vasemmalle ja sanat mieltyvät aivan toisin kuin suomessa. Esimerkiksi rautatie muodostuu periaatteessa loogikalla "tierauta". Opettajiksi tulisi saada maahanmuuttajia, jotka tuntevat oppilaiden kultturitaustan ja tavan hahmottaa kieltä.

Vaikka matkaan kului aikaa, vierailu oli virkistävä. Ehdin vielä hetkisen ennen junan lähtöä jututtaa torilla vaalityössä aktiiveja mikkeliläisiä.

Kotimatkalla luin Imbi Pajun kirjaa Torjutut muistot, joka kertoo Viron lähihistoriasta. Heräsi ajatus, kuinka paljon kohtaamme tässä ajassa tarkoituksella neuvostoliittolaisittain vääristettyä todellisuutta, johon uskomme koska niin on helpompaa. Emme uskalla ajatella sitä vääryyttä, mitä eletään tänänäänkin todeksi ympäri maailmaa. Lähelläkin.

Liisterissä ja pihkassa

Takana yhdeksäs y-päivä eli nyt olen istunut auskultointiin kuuluvat yhden tuomarin rikospäivät. Mielenkiintoista oli tänäänkin ja taas huomasi, että vasta pintaraapaisuun on päässyt, sillä oikeussalissa tapausten kirjo on loputon. Samoin kuin mahdollisuus paikata puuttuvaa viisautta!

Tänään liisteröimme vaalimainostauluja. Ihan kaikkia emme vielä saaneet paikalleen. Äetsä ja Suodenniemi saavat myös omansa, mutta vähän viiveellä.

Syksyn kuulaudessa on jotain paljon valloittavampaa kuin kesän runsaassa kukkeudessa. Teimme lauantai-iltana puolen yön edellä nuorioretken pimeään metsään, suuren siirtolohkareen kylkeen. Lapset pelottelivat toisiaan. Nautin edelleen metsän pimeydestä oivallettuani vuosia sitten sen ajatuksen tyhjyyden, että ihmisen rakentama ja valaisema olisi jotenkin turvallisempaa. Sama turva Taivaan Isässä meillä on kaikkialla - metsässä ja kaupungissa.

Itsekkäässä rahanjaossa

Kun kyläkouluamme oltiin lopettamassa, lottosin ja päätin antaa mahdollisen voittorahan koulun säilyttämiseen. Olematonta rahaa oli helppo jakaa!

Kuvitellaan, että minulla on suuri lottovoitto, joka on jaettava kaupungin tarpeisiin, mutta josta saan itsekkäästi päättää. Korostan sanaa itsekkäästi.

Haluaisin puhdistettuja tasaisia jalkakäytäviä ja lisää kevyenliikenteen väyliä rullaluistelua varten. Haluaisin lasten harrastuskuljetuksiin edullista julkista liikennettä amerikkalaisten koulubussien tapaan. Haluaisin koulusta valmiiksi päällystetyt kirjat. Perustaisin myöhästymisvaarassa olevien kirjastokirjojen noutopalvelun.

Itsekkyydestä tulee kuitenkin huono omatunto, joten sen paikkaamiseksi palkkaisin ensin varmuuden vuoksi lisää hoitajia vanhusten kotihoitoon ja laitoshoitoon, lääkäreitä ja sairaanhoitajia, omaishoitajille maksaisin vapaapäiviä ja väsyneille vanhemmille kodinhoitoapua. Jostain on aloitettava, joten mitä tekisimme ensin sillä rahalla, jota oikeasti on olemassa?