Mikkeliin mänijä

Matkustin eilen töistä suoraan Mikkeliin. Juna oli myöhässä, mutta tieto siitä annettiin jo Tampereen asemalla, muutamaan kertaan matkan varrella ja linja-auto vei Pieksämäeltä perille.

Tänään pidin poliittisen katsauksen KD:n Etelä-Savon piirin syyskokouksessa Ristiinassa. Keskustelussa kotouttamisesta kaksi maahanmuuttajataustaista ehdokastamme Peter ja Raffi toivat esiin tärkeitä näkökulmia kielenopetuksesta. Opetuksessa tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin se, että osa maahanmuuttajista ei ehkä osaa edes kirjoittaa ja toisilla taas on korkeatasoinen koulutus pohjalla. Äidinkieli kirjoitetaan ehkä oikealta vasemmalle ja sanat mieltyvät aivan toisin kuin suomessa. Esimerkiksi rautatie muodostuu periaatteessa loogikalla "tierauta". Opettajiksi tulisi saada maahanmuuttajia, jotka tuntevat oppilaiden kultturitaustan ja tavan hahmottaa kieltä.

Vaikka matkaan kului aikaa, vierailu oli virkistävä. Ehdin vielä hetkisen ennen junan lähtöä jututtaa torilla vaalityössä aktiiveja mikkeliläisiä.

Kotimatkalla luin Imbi Pajun kirjaa Torjutut muistot, joka kertoo Viron lähihistoriasta. Heräsi ajatus, kuinka paljon kohtaamme tässä ajassa tarkoituksella neuvostoliittolaisittain vääristettyä todellisuutta, johon uskomme koska niin on helpompaa. Emme uskalla ajatella sitä vääryyttä, mitä eletään tänänäänkin todeksi ympäri maailmaa. Lähelläkin.