Kultaa ja pronssia

Tänään: Lapsilla hiihtokilpailut koulussa eli suksineen matkaan kaikki kolme. Kuulin aamulla, että pääsenTampereen teknillisen yliopiston vaalipaneeliin. Ensin Ikaalisiin Mouhijärven kautta, jonne vein vaalijulisteita. Ikaalisten torilla muutama mukava juttuhetki. Kyröskoskella Immosen Anna-Kaisan vaalikahvilassa virkistäytyminen ja sitten Tampereelle. Paneeli meni mielestäni hyvin, mutta esitteiden tyrkyttämisestä en pidä. Haluaisin mieluummin kohdata ihmisen kuin työntää paperia käteen.

Kotona odotti yksi nimipäiväsankari, joka oli saanut kultamitalin, toinen, jolla pronssimitali ja yksi, joka piti viedä kaverisynttäreille. Puolisen tuntia kotona. Päivän postit ja lounas klo 17.45. Kaksi lasta salibandyharjoituksiin ja yhdessä mieheni kanssa Vammalan vaalijulisteet telineisiin. Sitten yksi synttäreiltä ja kaksi harjoituksista. Kaupasta nimpparikarkit. Lapset kotiin valmistautumaan yöpuulle.

Haimme vielä kaksi julistetaulua ja tankkasimme auton huomista vaaliajelua varten. Kotona lasten kanssa iltarukous, yösuukot ja tietsikan kautta nukkumaan.

Apujoukot liisterissä

Sain tänään puhelun pienyrittäjältä, joka tekee mielestäni hienoa sosiaalista työtä työnantajana. Yrityksen työntekijät ovat kulkeneet elämässään vähän ylimääräisiä mutkia, mutta sitä ei pidetä esteenä työhönotossa. Ennemminkin päinvastoin. Yrittäjä siirtää osan yrityksen kasvusta palkkoihin, kouluttaa ja tarjoaa parempaa terveydenhoitoa kuin työnantajat yleensä. Verottaja ei tällaiseen kannusta. Yrittäminen voi olla tällaistakin näinä irtisanomisen aikoina.

Kävin puhumassa palokuntanaisille maanpuolustuskoulutuksesta. Kuulun vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukuntaan ja pääsen kokousten merkeissä istumaan Helsinkiin muutamia kertoja vuodessa asiantuntevassa seurassa. Nämä naiset olivat kyllä varmaan minua enemmän varautuneita arjen vaaratilanteisiin ja poikkeusoloihin. Olen ajatellut osallistua toukokuussa naisten Nasta koulutukseen Kankaanpäässä. Viestintäkoulutuksesta olisi hyötyä kuten ajokoulutuksestakin.

Huomenna klo 18 saa laittaa vaalijulisteet telineisiin. Nyt ne on liisteröity taustalevyihin ahkerien, ihanien talkoolaisten ja joustavien perheidensä ansiosta. Pääsin käväisemään kuntosalilla parin viikon tauon jälkeen. Sunnuntaisen hiihtolenkin lisäksi liikunta on ollut lähinnä pakkasessa seisoskelua lähipäivinä.

Lupa-asiat OK

Odotin aamulla kuumeisesti virka-ajan alkamista. Pelotti vähän, olenko ymmärtänyt oikein vaalimainonnan ohjeet. Tienvarsimainokseni on tiepiirin mukaan kyllä poikkeuksellisen iso, mutta kyllä se saa olla paikallaan. Ja kun se saa olla paikallaan, sen saa myös valaista.

Teoston puhelu ei ollut niin mukava. Tiukkapipo blondi -kvartettini on tehnyt harmittavasti osin turhaa työtä. Dancing queen omilla sanoituksilla olisi tekijänoikeuksien vastainen eli julkista esitystä tai videon levitystä emme voi toteuttaa. Pikku Marttakin jo alkoi laulaa: "Kannattaa äänestää". Ja lauloipa joku jo unissaankin niin, että vaimo heräsi.

MTV 3:n puheenjohtajatenttiä oli tänään ilo katsoa. Etsin sen netistä, kun palasin hallituksen kokouksesta. Päivi veti rohkeasti linjaa!

Miten päädyin eduskuntaan

Olen tässä vaalikampanjan aikana miettinyt sitä, kuinka olen päätynyt ehdokkaaksi ja työhön eduskuntaan. Kadehdin niitä, joilla on ollut päämäärä tiedossa jo kouluaikoina tai viimeistään opiskeluaikoina. Itse en kuulu niihin.

Kahden yliopistotutkinnon suorittaminen vei yhteensä 12 vuotta eli aika lailla keskimääräisen ajan. Siinä samalla sain kolme lasta. Perhetilanteen vuoksi en voinut samoin kuin moni muu tehdä töitä opiskelun ohessa tai lähteä ulkomaille opiskelemaan. Puolisonikin opiskeli. Se oli ahdistavaa aikaa siitä syystä, että olisin kaivannut kirjatiedon kiinnittymistä käytäntöön. Ajattelin, ettei kukaan koskaan ota minua töihin, kun olen valmistuessani yli 30 v ja pienten lasten äiti.

En hakenut töihin eduskuntaan, en edes ajatellut sitä mahdollisena paikkana. Päivi Räsänen pyysi minua avustajakseen. Koin tilanteen vahvana johdatuksena ja myös muistutuksena itselleni turhasta tuskailusta. Se oli Taivaan Isän rakastava näpäys. Minä, joka olin varma siitä, etten pääse minnekään töihin, aloitin eduskunnasta.

Äitihän on vain kotona

Kyllä oli taas kylmä vierailla Toijalassa, Viialassa ja Valkeakoskella. Tänään puhuttiin muustakin kuin eläkkeistä. Eräs vanhempi rouva Toijalassa oli sitä mieltä, että suurituloisilta pitäisi poistaa lapsilisä.

Ensimmäisen lapseni ensimmäisellä lapsilisällä ostin Mauri Kunnaksen kirjoja. Koko rahalla! Ajattelin, että opiskelijaperheen budjetista huolimatta ostan jotain, joka tulee lapsen iloksi. Seuraavat lapsilisät ovatkin menneet sitten ihan elämisen kuluihin.

Lapsilisien tarkoitus on olla kulukorvaus lapsiperheille. On toki niin, että kaikille perheille lapsilisällä ei ole taloudellista merkitystä, mutta en silti tekisi siitä tulosidonnaista. Lapsista on lisäkulua kaikissa perheissä verrattuna lapsettomaan perheeseen ja lapsia täällä tarvitaan.

Suurempi epäkohta, joskin myös kalliimpi, on äitiyden epätasa-arvoinen taloudellinen arvostus. En voi sitä ymmärtää, että äidin "päiväraha" on minimissään päivää kohti 15,20 ja työttömän noin 20,30. Molemmat on tarkoitettu turvaamaan toimeentuloa - toinen äitiyden ja toinen työttömyyden aikana. Miksi äidin pitää tulla toimeen vähemmällä? En ihmettele, että on naisia, jotka ilmoittautuvat työttömäksi ilman tarkoitusta mennä töihin. Vain siksi, että raha riittäisi paremmin elämiseen.

Uskotko itseesi vai et?

Sain sähköpostia, jossa eläkkeellä oleva henkilö kertoi hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset: eläke nousi vuoden alussa, huonot: veroprosentti nousi niin, että käteen jää vähemmän kuin ennen korotusta. Voiko joku pitää tällaista veropolitiikkaa oikeudenmukaisena?

Aamulla mittarissa 25,3 pakkasta. Hyvin taas tarkeni, kun otti iloisen mielen avuksi. Ihmisten tapaaminen on mukavaa. Aika harvoin kohtaa sellaisia henkilöitä, jotka kohtelevat todella tylysti. Eilen sellaisia oli tavattavissa Ylen vaalitentissä.

Suututtaa, kun kd:stä halutaan ylläpitää stereotypioita. Toimittaja kysyi Israelista tyylillä, johon hän ilmiselvästi odotti vastaukseksi: "Kyllä me hyväksymme sen, että valittu kansa tappaa lapsia rypälepommeilla." Olisi erittäin virkistävää, jos media suostuisi antamaan meille samat mahdollisuudet kertoa poliittisesta ohjelmastamme kuin muillekin. Olisiko se liian vaarallista?

Samaan törmää vaalikoneissa tai oikeastaan keskustelupalstoilla, joissa keskustellaan vaalikoneista. Ihmiset ovat kummissaan, kun kymmenen joukkoon osuu niin monta kristillisdemokraattia. Voisikohan tuon ihmeen syynä olla yksinkertaisesti se, että me välitämme tarttua epäkohtiin! Meitä uskaltaa kyllä äänestää, jos huomaa ajattelevansa keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä samoin.

Olisikohan vaari ylpeä?

Tänään tuli kutsu Vapriikkiin Tampereelle äänioikeuskahveille. Museossa on näyttely, jolla juhlistetaan erityisesti naisten äänioikeutta. Olen ylpeä siitä, että omassa suvussani on vaikuttanut yksi Suomen tärkeistä naisista - Alli Wiherheimo, Kotilieden legendaarinen päätoimittaja. Hän oli vaarini serkku eli ei kovin läheistä sukua. Silti olen ylpeä. Asumme perheeni kanssa talossa, joka on ollut Allin mummula.

Poliittisiin juuriini liittyy muitakin itselleni tärkeitä piirteitä. Isovaarini oli ehdokkaana ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 ja vaarini puolestaan oli Kyösti Kallion renkinä nuorena miehenä. Muutakin löytyisi. Silti minä olen minä. En voi ratsastaa sillä, mitä muut ovat tehneet, mutta olen kiitollinen kaikesta edeltävien polvien työstä hyvinvointimme eteen.

Vaalikampanjassa tänään: Hyvän ystävän vanhemmat ovat luvanneet suulinsa seinän mainostilakseni. Turku-Tamperetien varteen tulee 5X7 m pressu, jossa on nimeni ja numeroni 4. Taiteilijaystäväni lupautui maalaamaan ammattilaisen vakaalla kädellä mainoksen. Maalikaupan miehet eivät olleet koskaan joutuneet miettimään, mikä maali pysyisi pressussa. Päätyivät lopulta jonkinlaiseen katon korjausmaaliin.

Maalisvaaleissa villahousupakko

Mittari näytti 23,5 miinusta, kun aamulla suuntasin Vammalan torille. Paikalla palelivat myös ehdokkaamme Anna-Kaisa Immonen, Timo Katto ja Leena Rauhala. Tai en minä palellut. Erityinen kiitos siitä kuuluu Moskovan lentokentältä 18 vuotta sitten ostetulle villapaidalle. Tein heräteostoksen matkalla Keniaan nuorten lähetyssafarille. Joskus heräteostokset kannattavat, vaikka tuolla kyseisellä matkalla neuleella ei ollut käyttöä.

Jalat piti lämpimänä urheiluliikkeen tarjouskorista ostetut sauvakävelysukat. Kyllä! Tuotteessa luki juuri niin. Mietimme, olisiko ensi vaalien alla menekkiä vaalikampanjasukilla. Ne voisivat olla sellaiset tukisukkien ja villasukkien yhdistelmät. Tiukkapipo lämmitti, kun korvaläpillä vähän täydensi. Kai se oli kohteliaisuus, kun taas sanottiin, etten näytä tiukkapipolta. Hymy saa ihmeitä aikaan.

Ihmisiä ei ollut liikkeellä juurikaan, niinpä liikuin itse. Oli mukavaa käydä ilahduttamassa yrittäjiä liikkeissään muutamalla vaalikarkilla. Toivottavasti hekin ilahtuivat - puolueesta riippumatta.

Kiikassa oli hauska pysäys, kun kampanjapäällikköni tunsi paikallisia ja suositteli minua reippaalla tyylillään. Keikyä oli aika hiljainen, mutta juuri ennen lähtöä oli sielläkin mukava juttutuokio. Punkalaidun vielä viimeiseksi todella hiljainen, mutta sielläkin sain asiantuntijatietoa juttutuokiossa pelastusalan ammattilaisen kanssa.

Kotimatkalla joku oli ajanut mutkaisella tiellä pehmeästi ojaan. Pysähdyin minäkin auttamaan. Näin vaalien alla ei oikeastaan tee mieli tehdä mitään hyvää. Inhoan ajatusta, että auttamisen halu leimataan äänien kalasteluksi. No, tuossa tilanteessa taisi onneksi vain yksi henkilö huomata mainokset auton ikkunassa.

Opintoraha riitti vikoksi

"Clean desk is a sign of sick mind." Olen varsin tervehenkinen ihminen tämän sananparren mukaan. Tänään oli silti nautinto saada järjestettyä kotia parempaan kuntoon. Joku ehkä pitäisi tärkeämpänä olla tapaamassa äänestäjiä jokaisena liikenevänä minuuttina. Tänäänpä oli ns. rokulipäivä, sillä pakkastakin oli koko päivän yli 15. Muulla perheellä hiihtoloma.

Lapset leipoivat laskiaispullia. Pullataikinasta tuli hyvin alustettu, kun 8-vuotias tyttäreni innostui veivaamaan. Sama neiti teki eilen juuri lihapullia ja kuori perunoita muusiin. Pojatkin tarttuvat ennakkoluulottomasti keittokirjaan, vaikka meidän perheessä ollaan tyypillisiä "mitenkäs tänään laitettaisiin jauhelihaa" -kokkeja.

Olen ollut mukana Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan opintorahahaasteessa, ja tänään tuli matti kukkaroon, kun kävimme urheiluliikkeessä. Opintoraha olisi riittänyt minulla vain viikoksi, vaikka käytössä olisi ollut kristillisdemokraattien ehdottama 50 euron lapsikorotuskin.

Esikoisella hajosi eilen rinteessä laskettelumono. 12-vuotias sai tänään ensimmäiset uudet mononsa iänikuisten käytettyjen sijaan. Samalla löytyi kengät 50 % alesta ja ulkoilupuku vielä halvemmalla. Lapsen jalan kasvaessa tai ainakin seuraavankin lapsen jalan venyttyä voin vaihtaa teini-iässä hankitut omat mononi ja vähän tuoreemmat "goretexini"näihin uudempiin. Teemme yleensä hankinnat seuraavaksi talveksi tähän aikaan vuodesta, kun hinnat ovat alimmillaan. Lapsiperheen iloja nykyhetken Suomessa.

Kiveen kirjoitettu

Sanat kerran synnytetyt elävät omaa elämäänsä sähköisessä ikuisuudessa. Siinä syy, miksi alan kirjoittaa ajatuksiani julki vasta nyt. Kirjoittaminen on mukavaa, mutta ajattelun olisi oltava vielä mukavampaa ja tapahduttava ennen kirjoittamista. Jälkiviisaus ei enää pyydystä kerran livautettua takaisin eikä selittely auta, jos puhuu monimerkityksisesti. Silläkin uhalla, että tulen ymmärretyksi väärin, aloitan blogittamisen.

Miksi? No tässä kohtaa ihan vain siksi, että olen ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Budjetti on niin pieni, että en voi painattaa ajatuksiani Aamulehteen. Minusta on tärkeä tarjota äänestäjille tietoa ehdokkaiden ajatuksista ja siinä blogi palvelee mainiosti. Siinäkin tapauksessa, että ehdokkaan ajatukset ovat omituisia tai kosiskelevan neutraaleja. Henkilökohtaisesti aion surutta kirjoittaa blogia epävirallisella tyylillä. Sivuiltani osoitteesta www.marjoanttoora.fi löydät virkakieltäkin. Ehkä silti täältäkin välillä, kun ajatuksissa pyörii kunnon debatti (kd).

Tervetuloa siis tutustumaan ehdokkaaseen numerolla 4, Marjo Anttoora, Pirkanmaa!