31.10.07

Lämmitysmuotoa voitava ohjata

Kuntaliitto on esittänyt vaatimuksen, että kunnilla pitäisi olla oikeus valita
kiinteistöjen lämmitystapa asemakaavalla. Vaatimus on oikean suuntainen, mutta on totta sekin, ettei eri lämmitysmuotoja saa asettaa epäoikeudenmukaiseen kilpailuasemaan. Pohjana tulisi olla ympäristöluokitus ja useille eri energiamuodoille vastaava valinnanmahdollisuus.

Ihmettelen, ettei tätä kaavoituksen ja rakennuslupamenettelyn ohjaavaa vaikutusta ole jo otettu kriisitoimenpiteenä käyttöön. Lämmitysmuotoa ei vaihdeta usein, joten nyt tehtyjen ratkaisujen tulisi olla ilmastonmuutosta hidastavia. Esimerkiksi tonttikoossa pitäisi ottaa huomioon mahdollisen pelletti- tai hakevaraston vaatima tila

Puulämpö on muuten edelleen tunnelmallista ja suorastaan rentouttavaa. Suosittelen.

28.10.07

Samassa junassa kuninkaan kanssa

Takana kolme mielenkiintoista päivää. Torstaina eduskunnassa oli seminaari lasten huoltokiistoista. Avio- ja avoerojen lisääntyessä patologiset, vuosia kestävät riidat lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta lisääntyvät myös. Henkilökohtaisesti kannatan pakollista sovittelua sellaiselle eroa harkitsevalle avioparille, jolla on lapsia. Sovittelulla tarkoitan todellista diplomaattista ajatteluavun antamista.

Perjantaina ja lauantaina pääsin vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan vierailulle Ruotsiin. Tutustuimme paikallisiin kodinturvajoukkoihin puolustusministeriössä, puolustusvaliokunnassa ja pääesikunnassa sekä seuraamalla harjoituksia käytännössä. Ruotsin puolustusratkaisussa kodinturvajoukot vastaavat noin 40 % puolustusvoimien sodan ajan vahvuudesta. Eri järjestöjen yhteistyö vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ja toiminnasta välittynyt aito innostus vakuuttivat.

Lapsillekin oli kerrottavaa. Matkustimme Skövdeen samalla junalla kuin kuningas.

20.10.07

Syyslomaa

Khdella päivällä pidennetty syyslomaviikonloppu lähestyy loppuaan. Pidempäänkin olisi tästä nauttinut, etenkin kun edessä on joulukuun alkuun saakka todella kiire ja sitten enää vain kiire.

Kiipesimme Pirunvuorelle, jossa en muista käyneeni sitten lapsuusvuosien. Luola on sortunut jo joitain vuosia sitten, joten lapsuusmuistot jäivät siltä osin voimaan. Danielssonin kivilinnakin on paikallaan. Suosittelen retkeä Ellivuoren ympäristöön.

Pelasimme sulkapalloa - ja viime kerrasta oli niin paljon aikaa, että nyt kaikki lapset pelasivat jo niin, että tuli hiki pintaan. Uimassa, luistelemassa ja kävelyllä. Voi kunpa tähän olisi aikaa joka päivä!

13.10.07

Lunta odotellessa

Vielä muutama vähän pakkasesta nuukahtanut auringonkukka riitti maljakkoon. Jospa ensi kesänä jakaisimme kasvattaa taimia niin, että tienreunaan riittäisi iloa ohikulkijoille. Yritimme kerran ripottelemalla simeniä sinne tänne, mutta nälkäiset tipuset poimivat ne parempiin suihin. Nyt odotan jo lunta, runsasta pitkää lumitalvea ja hiihtokelejä.

Koululiikunnan kurjimpia hetkiä olivat päivät, joina sukset piti raahata kouluun Kiireessä ladulle ja hikisenä tunnille, ei yhtään lisännyt innostusta. Helsinkiin muuttaessamme huomasimme sisareni kanssa kumpikin iloita siitä, että ei enää hiihtoa. Nyt se on taas mukavaa. Viime lauantain KD-kuntaparlamentissa ei ollutkaan muuta vikaa kuin se, että muu perhe pääsi sillä välin hiihtoputkeen Jämille.

11.10.07

Parempia uutisia Jungnerilta

Jotkut haluavat sauvakävelylenkillään nauttia luonnon äänistä. Minusta on paljon mukavampaa laittaa laput korviin ja kuunnella hyvää musiikkia, joka rytmittää kulkua. En ole kuitenkaan mikään tekninen ihminen ja "ämppärin"
kappalevalikoiman vaihto tuntuu edelleen vaikealta, vaikka mieheni sen on näyttänyt. Lapsetkin osaavat, mutta äiti ei.

Sama juttu television kanssa. Digiboxi tuli jo kauan sitten ja osaan kyllä vaihtaa kanavaa, mutta siihen se sitten jääkin. Jos pojat ovat pelanneet sillä toisella boxillaan, en tiedä, mistä pitäisi painaa. Itse asiassa nyt olisi ollut hyvä vaihe luopua televisiosta, jonka pääasiallinen visio on istuttaa perhe sohvalle aivottomuuden tilaan koko illaksi. Sitä paitsi - on raivostuttavaa, kun tekstitykset viipyvät kanavanvaihdon jälkeen ja signaali vaihtelee tai puuttuu yhden illan aikana miten sattuu.

Aika moni on TV-luvastaan ja oletettavasti katselusta luopunutkin. Luku - 26 000 -oli YLE:nkin haarukoinnin yläpäässä. Katsojille tästä on onneksi ilmeisesti vain hyötyä. Nyt on luvattu panostaa sisältöön. Eilisessä Hesarissa Mikael Jungner lupasi jopa "parempia uutisia", jotta televisioluvasta luopuneet saataisiin takaisin.

7.10.07

Tulipalokiire

Tänään oli lehdissä kaksi tulipalouutista. Karkussa lähellä vanhempieni asuntoa ilmeisesti humalassa hurjastelija ajoi talon seinään ja talo syttyi palamaan. Kuski kyytiläisineen yritti vetää autoa kauemmas talon seinästä hinausköydellä, mutta palokunnan soittaminen ei tullut palavan biilin vieressä mieleen. Talo säästyi nipinnapin palamasta kokonaan. Kuka kykenee arvioimaan maistissa ajamisen seuraukset niin pitkälle, että siinä voi tulla polttaneeksi jonkun kodin. Parempi jättää siis ajamatta.

Virroilla kaksi 11-vuotiasta ajattelivat elokuvaillan jälkeen piirrellä sytkärin avulla ilmoitustaulun lasiin savukuvioita. Jos lasi olisi ollut lasia, ei tällä idealla olisi ollut mitään seurauksia. Pleksi sen sijaan syttyi palamaan ja noin kahden miljoonan euron vahingot ovat todellisuutta. Näiden poikien puolesta olen todella pahoillani. Kyseessä oli vain pieni ajattelemattomuus.

Näissä eilisen paloissa ei onneksi kukaan loukkaantunut, mutta tuli on vaarallisempi elementti kuin me nykyajan tuikunpolttajat tiedostammekaan. Tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä on 69 suomalaista kuollut tulipalossa. Meillä kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin muissa pohjoismaissa ja palokuolemien määrä on nousussa. Viime vuonna palokuolleiden määrä lisääntyi 50 % edellisestä vuodesta. Alkusammutuksen perusteiden pitäisi olla jokaiselle tuttuja.

5.10.07

Paras-hankkeesta

Sari Essayah kysyi viime joulukuussa eduskunnan suullisella kyselytunnilla pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien vanhusten ja vammaisten muutto-oikeudesta, jota nykyinen kotikuntalaki rajaa perustuslain vastaisesti. Sekä kuntaministeri että sosiaali- ja terveysministeri vastasivat ”meidän juristityövoima on sidottu täysin tähän Paras-hankkeen valmisteluun.”

Mielestäni nämä vastaukset kuvaavat Paras-hankkeen suuruutta. Perustuslain vastaiseksi tunnustettu tilanne saa odottaa.

Hyvällä hankkeella on huonotkin puolensa. Pelkään, että isossa kunnassa passivoidutaan helpommin ja ajatellaan, että kyllä joku hoitaa. Ja toisaalta kuntalainen voi kokea, ettei hän enää tule kuulluksi ja ettei hän enää voi vaikuttaa kuten aikaisemmin marssimalla kunnanvirastolle kompastuttuaan vaikka huonosti tehtyyn rotvallin reunaan. Nyt ei välttämättä ole kuin bussivuoro aamulla ja bussivuoro illalla kaupungintalon suuntaan. Moni arkailee soittaa eikä omista nettiyhteyttä.

Paras-hanke on meilläkin merkinnyt kovaa kiirettä. Muu kehittäminen tuskin onnistuu yhdistymistä tai uutta kaupunkia valmistelevassa kunnassa.

Miksi on kiire? Suurin syy on luullakseni halu varmistaa porkkanarahat. Siitä huolimatta tai juuri siksi, että me olemme tällainen kiltti kunta- jo toisessa aallossa - menetämme osan ensimmäisen liitoksen tuomista rahoista. Yhdistymisavustusta nipistetään, kun kunta tulee sen maksuaikana uudelleen oikeutetuksi yhdistymisavustukseen.

Kuntajakolain mukaan yhdistymisavustusta maksetaan kuntajaon muutoksiin, jotka toteutetaan vuosien 2008–2013 alusta. Ministeri Kiviniemi totesi Tampereella syyskuun alussa, että porkkanarahat ovat ainutkertainen tarjous. Ihmettelen, millä kannustetaan tässä 2013 alkavassa uudessa aallossa, ellei rahalla. Ja entä ne tottelemattomat kunnat, jotka ehkä kuitenkin on liitettävä paremmin toimeentuleviin naapureihin. Onko tuhlaajapojat otettava ilmaiseksi vastaan?

Pääkaupungissa

Helsinki-päivä takana ja toinen edessä. Valitsin aamulla mieluummin Intercityn kuin Pendolinon. Pendolino on Tampereelta aina kovin täynnä ja ihmiset kiireisen, kireän ja tehokkaan oloisia. Maalainen väsyy heti aamusta sellaisen katselussa. Junan leppoisimpia henkilöitä ovat useimmiten konnarit.

Muutama vuosi sitten työstressissä ja remonttirasituksessa unohdin laittaa pankkikortin tankkauksen jälkeen takaisin lompakkoon. Hirveällä kiireellä selvisin samana iltana viimeiseen junaan - ilman korttia, rahaa Tampereen lipun verran. Kerrassaan ihana konnari ei halunnut päästää minua Tampereella junasta ja niin päädyimme järjestelyyn, jossa äitini kävi "lunastamassa" minut Helsingin asemalla.

Huomenna on KD:n kunta-asioita käsittelevä seminaari. Puhujat vaikuttavat mielenkiintoisilta.