Hyvää joulua!

Riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa kaikille!

Ajatuksia itsenäisyydestä

Asiat, jotka on ollut vähällä menettää, tulevat tärkeiksi.
Bloggaajista ja lukijoista ei juuri kukaan ole kokenut aikaa, jolloin Suomi oli vähällä menettää itsenäisyytensä. Siihen aikaan meidän ajatuksemme aina itsenäisyyspäivänä tavalla tai toisella pyritään siirtämään. Osin siksi, että osaisimme kunnioittaa niitä, jotka puolustivat itsenäisyyttä ja osin siksi, että ymmärtäisimme, mitä meillä on.

Sotaveteraani ja sotainvalidi ovat meille sanoja, jotka liitämme vanhoihin miehiin. Kerran ne liitettiin nuorukaisiin, isiin, veljiin, poikaystäviin. Miehiin, jotka eivät olleet sen kummallisempia sankareita kuin sinä. He eivät olleet suunnitelleet sotilasuraa ja sodankäyntiä vaan hyvin tavallista elämää – opiskelua, työntekoa, hauskanpitoa. Nuoret miehet eivät aikoneet tulla tutuiksi jälkipolville sankarivainajien taulusta.

Mitä sellaista meillä on, minkä vuoksi silloin taisteltiin?

Itsenäisyys on jotain hyvin konkreettista. Kaksi sanaa kuvaa sen sisällön hyvin:
vapaus ja oikeudet. Suomen perustuslaista löytyvät perusoikeudet, jotka huomaamattamme ohjaavat tavallisia arkipäiviämme turvallista rataa.

Suomen perustuslain mukaan meistä ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tätä kaikkea kutsutaan termillä yhdenvertaisuus.

Sinulla on vapaus liikkua tässä maassa ja valita, minne tahdot asettua asumaan. Voit myös lähteä maasta ja saat tulla takaisin. Kotisi on rauhoitettu ulkopuolisilta, eikä kirjeitäsi sensuroida. Et joudu vankeuteen siitä, että ilmaiset ajatuksiasi.

Itsenäisyyden menettäminen on monelle merkinnyt henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden menettämistä. On mennyt myös oikeus elämään.

Sinulla on vapaus ja oikeus puhua omaa kieltäsi, oikeus opiskella, oikeus kuunnella haluamaasi musiikkia. Oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.

Kuulut ehkä johonkin yhdistykseen ja siitä saat myös vapaasti erota tai halutessasi vaikka perustaa oman yhdistyksen.

Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen ja jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

Tässä on mainittuna vain osa aivan keskeisimmistä oikeuksistamme. Huomaisit arvostaa niitä, jos maassamme olisi yllättäen vieras johto, joka kumoaisi perusoikeutemme.
Minulle henkilökohtaisesti itsenäisyyden keskeisin merkitys näkyy salkoon vedetyssä lipussamme.

Tässä maassa saamme vapaasti uskoa ja opettaa, että Jeesus on maailman Vapahtaja. Isä meidän rukouksessa rukoilemme " Tulkoon sinun valtakuntasi". Sama rukous sisältyy siniristilippuun. Sanotaan, että Jumalan valtakunta on niiden ihmisten sydämissä, jotka uskovat Jeesukseen. Lippumme sisältää rukouksen, "anna valtakuntasi olla myös täällä meidän keskuudessamme. Anna tässä maassa olla niitä, jotka ovat matkalla Taivaan valtakuntaan." Ilman tätä rukousta vapautemme on vain määräaikaista.

Terveys on aarre

Nautiskelin tänään Rautavden maratonin juoksun yhteydessä ystävän kanssa kympin matkan. Vielä vuosi sitten olin tukehtua eduskunnan koripallovuorolla. Sinnikäs ponnistelu on tuottanut tulosta ja tiedän, että jos saan olla terve, vuoden päästä kunto on taas hiukan parempi.

Elämäntapojen muuttaminen vaatii sinnikkyyttä. 12 kg:n pudotus vuodessa on vaatinut monta kieltäytymisen hetkeä ja mielessä on yhä pelko repsahtamisesta. Parhaaksi voimavaraksi on osoittautunut terve itserakkaus. Itseinholla ei pitkälle potki uppoamatta ensimmäisen ylimääräisen suupalan jälkeen itsesääliin.

Puoli tuntia on lyhyt aika, jos sen istuu sohvalla tai lehden ääressä. Kolme kertaa viikossa se on kuitenkin jo riittävän pitkä aika sopivan liikuntariippuvuuden syntymiseen. Tänään kävelin aamulla 4,5 km ja juoksin kympin, mutta vielä illalla olisi tehnyt mieli lähteä uudelleen liikkeelle. Jalkavaivojen jälkeen jokainen lenkki, koriskerta tai bodypump tuntuu lahjalta. Liiku sinäkin niin kauan kuin kroppa sallii. Aloita hellästi, itseäsi kuunnellen.

Valopää

Kaamosmasennuksen oireisiin kuuluu halu tankata hiilihydraatteja iltaisin. Kaamosaikana on tavallista, että paino nousee pari kiloa. Kymmenen vuoden suklaakekkerit hämäränhyssyssä tuovat siis parikymmentä liikakiloa, ellei valon voittaminen kevään tullessa saa aikaan ryhdistäytymistä liikkumisessa ja syömisessä.

Markkinoille on tulossa uusi, keksijätkin yllättänyt kaamosmasennuksen häädin - korvavalo. Kyllä olisi mummu ihmetellyt aikanaan, jos olisi käsketty sytyttää valot korvaan, ettei syksyn hämäryys voita alakulollaan.

Minun logiikkani mukaan korvavalo on osaratkaisu ylipaino-ongelmaan. Toinen apu voi löytyä diabeteksen hoitoon valmistetuista inkretiinimimeeteistä. Lääke tuo kylläisyyden tunteen ilman sivuvaikutuksia.

Samaa mieltä

Asiasta, jossa toisen puolen argumentteja ei ymmärrä, on vaikea käydä rakentavaa keskustelua. Homoista, siitä nyt puhutaan.

Otan kantaa pariin asiaan. Itse homoudesta olen samaa mieltä kuin Päivi Räsänen. Jumala rakastaa jokaista ihmistä riippumatta hänen taipumuksistaan, mutta hän ei hyväksy kaikkea sitä, mitä me taipumustemme pohjalta toteutamme elämässämme.

Ensinnäkin - kristityt eivät luule olevansa parempia kuin muut ihmiset. Tai osa voi luulla olevansa, mutta se ei ole kristinuskon sisällöstä nouseva käsitys. Jokainen ihminen on Jumalan edessä samanarvoinen ja sen opetuksen mukaan kristityn tulee suhtautua lähimmäisiinsä. Se, että joku pääsee Taivaaseen ja joku toinen taas ei, ei ole mitenkään riippuvainen ihmisen hyvyydestä.

Toisekseen - tuomitseminen ei ole sitä, että kertoo lakien sisällöstä. Se ei ole edes syyttämistä. Jumala on antanut lain - meidän tehtämme on kertoa sen sisällöstä. Tähän lakiin sitoutunut omatunto syyttää, Jumala tuomitsee.

Kolmanneksi - Jumala myös armahtaa. Sekään ei ole meidän tehtävämme. Vaikka minä "armahtaisin" ja alkaisin hyväksyä omassa ja toisten elämässä sitä, mikä on Jumalan lain vastaista, se ei auta Tuomarin edessä. Onko siis parempi rakastaa lähimmäistään niin, että antaa hänen kulkea hyvällä mielellä kohti tuomiota ja rangaistusta vai pahoittaa hänen mielensä kertomalla, mihin hän on syyllistynyt ja syyllistymässä, jotta hänellä on mahdollisuus saada vapauttava tuomio?

Kodin ja koulun välimies

LÄhetin tänään kolme koululaistani kunkin eri kouluun. Heidän kouluaikansa on sisältänyt pääosin hyviä kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja opettajan ja lapsen yhteistyöstä. Monessa kodissa on toisin.

Suomalaiset vanhemmat ryhtyvät yhä useammin toimenpiteisiin, myös oikeudellisiin, kun opetus tai opettaja eivät toimi toivotulla tavalla. Aihettakin varmaan toisinaan on, mutta ilmiö kertoo myös muusta. Koulun ja opettajan auktoritetti oman alansa asiantuntijana kyseenalaistetaan. Opettajalle ei anneta oikeutta kasvattajan rooliin tavalla, joka poikkeaa kodin tavasta.

vanhemmilla on oikeus päättää, kuinka kodissa toimitaan. Kouluun asti se oikeus ulottuu kuitenkin vain rajallisesti. Lasta on kohdeltava kunnioittaen hänen fyysisiä rajojaan, hänen mielipiteitään ja koko persoonaa. Tietyt toimintatavat ja myös käytöstavat tulee kuitenkin voida vaatia kaikilta oppilailta samoin.

Mielestäni koulujen ja kotien ristiriitatilanteita varten olisi hyvä olla olemassa ulkopuolinen välimies, sovittelija. Hän ei pitäisi vanhempien ja oppilaiden puolta, eikä opettajien ja koulun puolta, vaan tasapuolisesti toisi esiin pelisäännöt ja auttaisi ristiriitatilanteiden ratkaisussa. Rehtori hoitaa tällaiset tilanteet tiettyyn rajaan asti, mutta tulehtuneessa tilanteessa hän on asianosainen. En pidä ajatuksesta, että suomalaisten kotien ja koulujen, oppilaiden ja opettajien välisiä asioita on vietävä oikeuteen - tarvitaan pehmeämpi, mutta tehokas tapa setvimään hankalimpia tilanteita.

Mopopojat

On murheellista huomata, kuinka nuorten keskuuteen on hiipinyt asenne, joka sallii laittoman toiminnan. Aina pojat ovat pitäneet vauhdista ja värkänneet mopojensa kanssa, mutta mielestäni toiminnan vaarallisuudesta oltiin jollain tasolla tietoisia paremmin takavuosina. Nyt kerskutaan siitä, kenen peli on parhaiten viritelty.

Kun viritetyllä mopolla ajaa kolarin, hymy happanee. Ongelmia tulee vakuutusyhtiön ja poliisin kanssa. On ikävä huomata, ettei aiheutettua vahinkoa korvatakaan vakuutuksesta - ja vahinko voi olla vaikka elinikäinen vamma.

Kaikki lait eivät ole onnistuneita, mutta kaikilla niillä on pyrkimys johonkin hyvänä pidettyyn. Turvallisuus on ehkä tylsää, mutta siitä on silti enemmän iloa kuin vuosista vaikka pyörätuolissa tai syyllisenä jonkun kuolemaan. Mielestäni voisi hyvin ottaa mopon poliisilaitoksen varastoon muutamaksi viikoksi heti, kun viritelmiä ilmenee. Sateessa ja paisteessa polkupyöräillessä voi sitten miettiä, pitääkö enemmän bensan vai ruisleivän voimalla kulkevasta pyörästä.

Kuka hoidetaan ensin?

Tuoreen tutkimuksen mukaan Etelä-Karjalassa viikonloppuisin sairaalapäivystykseen tulevista aikuisista 60–80 prosenttia on humalassa. Mitä tämä merkitsee hoitohenkilökunnan turvallisuudelle? Ja miten sen kokevat selväpäiset potilaat?

Olen itse istunut kerran Helsingissä Marian sairaalassa ikimuistoiset tunnit hirvittävästä päänsärystä kärsivän puolisoni kanssa. Olimme helppoja asiakkaita. Pyysin vastaanotosta välillä särkylääkettä, koska näin, että särky oli poikkeuksellista. Lääkettä ei voitu antaa, jottei se hankaloita tutkimista.

Välillä käytävällä vilahti tuttu lääkäri, jonka aikaa vei juovuksissa päänsä kolauttaneen miehen rauhoittaminen ja ompeleminen. Kun lopulta pääsimme toisen lääkärin luo ja päänsäryn aiheuttajaksi oli todettu aivokalvontulehdus, lääkäri totesi, että olisimme voineet yrittää päästä nopeammin sisään tuon tutun lääkärin avulla.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne oli vahva. Vastaanotolla on ammattilaisten osattava arvioida hoidon tarpeen järjestys. Se ei tapahdu tuttuuden perusteella eli suhteilla. Toki koin myös niin, että meillä olisi ollut kiireempi kuin itse onnettomuutensa aiheuttaneella juopuneella. Hoito hänellekin silti kuului.

Saman lääkärikäynnin johdosta opin arvokkaan asian romanikulttuurista. Lähdimme Meilahden sairaalaan, jonka pihalla oli runsaasti romaninuoria. Sairaalan aulassa istui vanhempia rouvia. Iltahämärässä olin vähän peloissani, mistä on kysymys, mutta vanhukset neuvoivat ystävällisesti oikealle ovelle. He istuivat muuten jo suljetussa aulassa poikkeusluvalla. Suku, heimo oli valvomassa - lähellä sitä, jonka aika oli lopuillaan. Kokemus yhteisöllisyydestä ja läheisten tuesta oli todella vahva!

Uskonto pois -mitä tilalle?

Kokoomus haluaa uskonnonopetuksen pois kouluista. Vihreiden taholta kiiteltiin linjausta, koska lasten jako eri uskontojen opetusryhmiin ei edistä maahanmuuttajien kotoutumista.

Suomalainen kristillisyys ohenee opetuksen puuttuessa jo nyt. Sitä mitä ei tunneta, on helppo halveksua ja pilkata. Moni lapsi yhdistää surutta samaan lauseeseen Jeesuksen ja pilkkasanat. Aikuisten kommentit osoittavat, että perus asiatieto kristinuskon sisällöstä lausumien takana on vähäistä.

Maahanmuuttajat, etenkin muslimit, pitävät huolta koulun ulkopuolisesta uskonopetuksesta. On naiivia ajatella, että kristinuskon väistyessä jäljelle jää arvovapaa monikulttuurisuus. Islamin tavoite on levitä - niin on kristinuskonkin. Evankeliumia julistetaan siinä tarkoituksessa, että ihminen löytäisi armahtavan Jumalan ja tien Taivaaseen. Islamin tavoite on toinen. Olisi hyvä miettiä, mitä se kertoo sisällöstä, että pelko ja terrorinuhka hiljentävät islamkriittisyyden, mutta kristityille pyhiä asioita saa julkisesti pilkata.

Mietin, olisivatko kokoomuksen vaihtoehdot korvaaviksi aineiksi taloustieto ja yrittäjyyskasvatus. Niiden varassa voi kyllä tässä elämässä pärjätä hyvin, joskin arvoksi euro on aika kevyttä valuuttaa.

Työssä ikääntyneet

Naisen odotettavissa oleva elinikä on reilussa sadassa vuodessa lähes tuplaantunut. Vuonna 1889 oli odotettavissa 44,9 vuotta naisen elämää ja vuonna 2008 jo 83 vuotta. Vuodelle 2040 ennuste nousee jo 90,3 vuoteen.

Matti Vanhanen pahoitteli jäähyväispuheessaan, ettei ole saanut ihmisiä ymmärtämään pitenevän työuran merkitystä. Ymmärrämme työuran pitenemisen menetettynä vapaa-aikana. Onko siis ihme, ettei kansa siihen innostu. Ymmärrettävämmäksi asian tekee se, että jos suomalainen työskentee 30 vuotta ja on eläkkeellä 40 vuotta, eläkkeille on vaikea löytää maksajaa.

Ylhäältä päin on helppo puhua. Korkeakoulutettujen toimintakyky säilyy ikääntyneenä huomattavasti parempana kuin ns. tavallisilla duunareilla. Kuitenkin eläkkeelle jääminen aikaistettuna lienee juuri näiden parempikuntoisten herkkua. Pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan toimivaksi testattuja käytäntöjä työssä jaksamisen ja työviihtyvyyden lisäämiseksi.

Kiitos kouluruokailulle

Kesäloman alkaessa nousee yksi arkinen huoli. Mitä lapset syövät päivisin keskenään ollessaan lomalla? Isot lapset osaisivat laittaa ruokaa, mutta eivät viitsi. Nälkää ei kukaan näe, mutta terveellisyydessä voi olla vajausta.
Suomalainen kouluruokailu on hieno asia. Tervetuloa syksy!

Riittämättömyys masentaa nuorta

Kirjoitukseni Aamulehdessä tänään:

Suomalaiset nuoret aikuiset jäävät yhä useammin sairauslomalle ja eläkkeelle masennuksen vuoksi. Mikä masentaa? Yksi varma syy on riittämättömyys. Pitäisi olla riittävän kokenut, kielitaitoinen, pätevä, edustava ja menestynyt riittävän ajoissa. Menestyäkseen pitää tietää, mitä haluaa. Kun nuori aikuinen huomaa, että rima on tavoittamattoman korkealla tai tulevaisuus epätietoisuutta täynnä, ei mieli jaksa.

Ylioppilastutkinnon merkityksen korostaminen ja pääsykokeista luopuminen valitettavasti tuskin tuo helpotusta riittämättömyyden tunteeseen. Määrätietoisuus ja käsitys omasta alasta eivät synny pakon edessä aikaisemmin. Sekään ei ole hyvä, että lukiossa menestyneet pääsevät valitsemaan todistuksen perusteella uran kuin uran. Avoimet ovet voivat houkuttaa valitsemaan rahaa ja yhteiskunnallista arvostusta, ei niinkään alaa, jolle on taipumuksia ja todellista kiinnostusta. Väärä valinta masentaa sekin.

Väitetään, ettei masennus ole todellisuudessa lisääntynyt. Kela korvasi vuonna 2008 alle 30-vuotiaille yli 400 000 sairauspäivää mielenterveyden häiriöiden takia. Vuodesta 2004 vuoteen 2008 masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on kasvanut alle 30-vuotiailla miehillä 40 prosenttia ja naisilla 49 prosenttia. Kelan linjako on löystynyt?

Nuorten aikuisten mielenterveyden järkkyminen on otettava vakavasti jo maamme talouden vuoksi. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahosen laskelman mukaan pelkästään vuonna 2008 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden 16–34-vuotiaiden työpanoksen menetyksestä aiheutuu 6,6 miljardin euron tappio.

Yhteistä hyvää ja yksilön onnellista elämää eivät rakenna vain ne, jotka osaavat varhain tunnollisesti puurtaa koulukirjojen parissa. Siinä joukossa on suuri osa myös niistä aikuisista alisuoriutujista, jotka näennäisestä menestyksestä huolimatta eivät uskalla ottaa riskejä työelämässä epäonnistumisen pelossa. Hitaasti, vaikeissa oloissa kasvanut puu on usein lujinta. Niitä taimia tulee myös vaalia, rohkaista kasvuun eikä taittaa latvaa liian kaavamaisilla onnistumisen mittareilla.

Keväinen puutarha

Rapsuttelin juhannusruusupensaiden juurelta viime vuoden kuivia ruohoja. Kun raapaisi hiukan pintaa syvemmältä, vastassa oli heti lasinsiruja ja vanhojen astioiden kappaleita. En tiedä, onko paikalla ollut vanha kaatopaikka vai onko siruilla ollut tarkoitus ajaa myyriä kauemmaksi.

Sirujen keräämiseksi meni taas kerran, mutta enemmän kuin se, mielipahaa aiheutti kauniiden astioiden muisto. Arabian kupin ottaisi mieluummin ehyenä. Yhden vanhan lääkepullon löysin pestäväksi.

Vanhan puuceen takaa löytyy vielä maitopusseja ja metsästä löytyy kaivoämpäreiden hautausmaita. Ei voi väittää, että kaikki on ollut aikaisemmin paremmin. Jätteet on hylätty hyvinkin lähelle asumuksia.

Silti taitaa olla niin, että kuukaudessa jätämme perheenä roska-auton vietäväksi vastaavan määrän hitaasti hajoavaa jätettä kuin perhe vuodessa vuosisata sitten. Tänään ehytkin astia voi päätyä kaatopaikalle.

Toivoisin, että oppisimme tyytymään vähempään. Ei vain luonnon säästämiseksi vaan itsemmekin. Aika on rahaa, raha tavaraa. Ei tavaralle tarkoittaa kyllä ajalle!

Hauskaa vappua!

Munkit paistettu ja korvapuustit osin ylipaistettu. Ulkona ihana auringonpaiste, jota lähden vielä katsastamaan rullaluistellen.

Kunpa tänä vappuna mahdollisimman harva lapsi joutuisi pelkäämään humalaisia vanhempiaan. Kunpa mahdollisimman harva nuori joutuisi selviämisasemalle. Kunpa kukaan ei hukkuisi tai kuolisi muun väkivallan uhrina.

Yksi pilkkijä on jo pelastettu!

Epäpoliittinen päivä

Peruin eilisen aamun lähdön Brysseliin ehkä vähän turhaan, mutta epävarmana maanantain paluusta. Mielenkiintoisen tutustumismatkan sijaan sain onneksi ainakin mukavan lauantain.

Aamulla unia ilman herätyskelloa. Se on ylellisyyttä. Kävin valokuvailemassa kotipihan yksityiskohtia ja kokeilin trampoliinia talven jälkeen. Tehokasta jumppaa. Keitin mannapuuroa ja paistoin puolivalmiit karjalanpiirakat perheelle lounaaksi. Siivoilu ja pyykki saivat tuntemaan olon vaihteeksi ihan kunnon koti-ihmiseksi.

Kuopus balettinäytöksen harjoituksiin iltapäivällä ja samalla koriksen heittelyä hetken verran.Simatarpeet kaupasta ja kotona juoma muhimaan. Metsäkävelyä ja kuvausta sielläkin. Vielä ahvenanmaan pannari ja salaatti valmiiksi. Edessä sauna sekä sen jälkeen Midsommer sohvalla. Voiko paljon enempää pyytää! Yksinkertaista, mutta niin rentouttavaa.

Aktiivilauantai

Eilinen lauantai oli mukavalla tavalla aktiivinen päivä. Pirkanmaan piirin kristillisdemokraatit kokoontuivat kevätkokoukseen Hämeenkyrön Jumesniemessä. Aloitimme piirihallituksella jo ennen sitä. Viime vuosi käärittiin pakettiin ja todettiin, että eteen päin on menty. Jäsenmäärä on kasvussa ja taloustilanne kohtuullinen.

Piirihallitus valtuutettiin nimeämään eduskuntavaaliehdokkaat. Vielä emme siis valintoja tehneet. Omalla kohdallani pohdinta ehdokkuudesta on yhä kesken. Valtuudet annettiin myös vaaliliittojen tekemiseen, mutta yksimielisesti keskustelu osoitti viisaimmaksi lähteä näin vahvalla ja aktiivisella alueella omin voimin.

Illalla hiljennyimme ensin iltamessussa ja sen jälkeen pirttimme täyttyi noin 50 uskovan nuoren joukosta. Laulu raikasi ja puheet koskettivat. Nyyttäripöytä oli tavalliseen tapaan herkullinen. Illasta jäi hyvä mieli.

Resepti sairaanhoitajalta

Eduskunta päättää pääsiäisen jälkeen sairaanhoitajien oikeudesta määrätä lääkkeitä. Oikeus niin sanottuun rajattuun lääkkeenmääräämiseen tulee terveyskeskuksessa työskentelevälle sairaanhoitajalle, joka on suorittanut lisäkoulutuksen. Sairaudet, joihin hoitaja saa lääkkeitä määrätä, on määritelty ja lääkkeet lueteltu asetuksessa. Lisäksi edellytetään terveyskeskuksen vastaavan lääkärin lupa toimintaan.
Samassa yhteydessä muutetaan terveyskeskusten kaikki sairaanhoitajakäynnit maksullisiksi. Maksu tulee olemaan noin 60-70 prosenttia lääkärikäynnin hinnasta.

Aivan varmasti on niin, että lääkäreiden työtä voidaan tehostaa. Olisiko kuitenkin paperityön vähentäminen ollut järjestettävissä ennen lääkkeidenmääräämisen laajentamista? Entä maksullisuuden laajennus? Suomi on jo nyt Euroopan suurimpien asiakasmaksujen perijöitä. On harmillista, jos kynnys asioida hoitajan luona nousee, kun lääkäriin on tunnetusti monen mielestä turha mennä ”tohtoria vaivaamaan”. Ajallisesti saatu säästö voi kostautua siinä, että potilas vihdoin tullessaan on jo vaikeammin hoidettava.

Olen ymmärtänyt, että taudinmääritys ja lääkkeiden yhteisvaikutusten arvioiminen on vaativaa. Lääkäri ei voi kirjoittaa reseptiä pitemmäksi aikaa kuin vuodeksi. Näin potilas pysyy seurannassa ja lääkkeen tarvetta ja määrää arvioidaan säännöllisin välein. Sairaanhoitajan oikeutta uusia resepti ei rajata laissa ajallisesti sen enempää eli vuosi voi seurata vuotta.

Asiantuntijat totesivat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että esimerkiksi monet pitkäaikaissairaudet, kuten diabetes edellyttävät useiden erikoisalojen laajaa hallintaa, jotta mahdolliset komplikaatiot voidaan ajoissa havaita. Lääkkeen määrääjän on seurattava potilaan tilaa kokonaisuutena ja harkittava, onko potilaan muussa lääkityksessä muutettavaa. Haluaako hoitaja todella tämän lisävastuun tai haluaako sitä ainakaan nykyisellä palkkatasolla?

Apteekeille uudesta tilanteesta tulee vaikea lain puutteellisuuden vuoksi. Apteekki huolehtii potilaiden turvallisuudesta tarkistamalla, että reseptin kirjoittajalla on ollut oikeus se kirjoittaa. Sairaanhoitajista tullaan merkitsemään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin tieto oikeudesta määrätä lääkkeitä. Sitä ei kuitenkaan kirjata, mitä lääkkeitä hoitajalla on oikeus reseptiin kirjoittaa. Yksittäisen sairaanhoitajan lääkelista riippuu hänen toimenkuvastaan ja hänelle määritellyistä tehtävistä. Terveyskeskuksen vastaava lääkäri nimeää ne lääkkeet, joita hoitajalla on oikeus määrätä. Tämä tieto vain ei ole apteekin saatavilla.

Rasvaveroa selvitetään

Hallitus on vihdoin lämmennyt ajatukselle epäterveellisen ruoan korkeammasta verosta. Terveydelle haitallisten rasvojen verotusta tullaan ainakin selvittämään.

Verotuksella voidaan tukea terveellisiä elämäntapavalintoja. Vatsakkaiksi muuntuvia, sydänsairaita suomalaisia tulee veroratkaisuin ohjata suosimaan ruokavaliossaan pehmeitä, tyydyttyneitä rasvoja. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa oli mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Autoklinikka- ja Syövänehkäisytutkimukset, todettiin, että sepelvaltimotaudin riski pieneni 13 % ja sepelvaltimotautikuolemien riski 26 %, kun viisi prosenttiyksikköä kokonaisenergian kovista rasvoista korvattiin pehmeillä rasvoilla.

Suomalaisten aikuisten ravintotottumukset ovat kehittyneet ravintotutkimusten mukaan pääosin myönteiseen suuntaan. Myös ravinnosta saatavan rasvan laatu on parantunut, mutta ruokavalio sisältää edelleen tyydyttyneitä rasvahappoja selkeästi suositeltua enemmän. Ravitsemussuositusten mukaan kokonaisrasvansaannista saisi olla tyydyttyneitä rasvahappoja eli kovaa rasvaa noin kolmannes, mutta meillä määrä on yhä lähes puolet.

Mummojen puolesta

Eduskuntaryhmämme on tänään vedonnut, että Suomen kansalaisten iäkkäitä äitejä Eveline Fadayelia ja Irina Antonovaa koskevaa karkotuspäätöstä ei pantaisi täytäntöön. Päätös on epäinhimillinen. Yhteiskunnan tulisi kannustaa ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen eikä tylysti torjua heitä karkottamisuhkauksin.

Ulkomaalaislain mukaiset edellytykset Suomen kansalaisen muulle omaiselle kuin perheenjäsenelle myönnettävästä oleskeluluvasta ovat kohtuuttomia. Iäkkäälle vanhemmalle voidaan myöntää jatkuva oleskelulupa Suomeen muuna omaisena, mutta käytännössä tälle on asetettu kohtuuttomat ja täysin tulkinnanvaraiset kiinteän perhe-elämän tai täyden riippuvuuden vaatimukset.

Puuttuvat pirkanmaalaiset

Viime vuosi on lisännyt Pirkanmaan alueella tehtyjä abortteja 30 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Sosiaaliset syyt ovat yleisin perustelu raskauden keskeytykselle.

Abortti on Suomessa tabu. Jostain syystä meillä aiheesta ei voi julkisesti puhua kuin Timo Soini ilman, että tulee leimatuksi naisten oikeuksien polkijaksi tai vanhoilliseksi arkea ymmärtämättömäksi jääräksi. Aborttikuvia ei saisi näyttää, koska ne ovat raakoja.

Olisiko mahdollista, että kiihkottomasti puhuttaisiin siitä, mitä raskauden keskytyksessä tapahtuu todellisuudessa. Se voi toki olla vaikeaa jo siitä syystä, että abortissa alkanut elämä tuhotaan.

Ja ne sosiaaliset syyt! Raskaus ei meillä ole enää juuri missään tilanteessa häpeä. Miksi kotimaiseen adoptioon ei kannusteta nykyistä enempää? Voiko joku kirkkain silmin väittää, että naisen on helpompi selviytyä keskeytetystä raskaudesta kuin siitä, että antaa elävänä syntyneen lapsen sellaisen perheen hoitoon, jolla ei ole sosiaalisia syitä olla hoitamatta pientä ihmiselämää? Voi - valitettavasti.

1079 potentiaalista pirkanmaalaista jäi syntymättä 2009 siksi, että me emme osaa tukea toisiamme.

Tuomarin vastuu

Insuliinisurmista tuomittu sairaanhoitaja löytyi sellistään kuolleena. Yksi elämä päättyi. Elämä, johon sisältyi iloa ja kipua, myös toisille aiheutettua iloa ja kipua.

Tapaus nosti pintaan ajatuksen tuomarin vastuusta. Jos tuomittu teki itsemurhan, hän teki sen juuri nyt ehkä siksi, että toivo katosi hovioikeuden ratkaisun myötä. Toivo siitä, että ei tuomittaisi. Tuomari ei voi päätöstä tehdessään miettiä ensisijaisesti sitä, mitä ratkaisu vaikuttaa syytettyyn. Hänen tehtänsä on asettaa lakia rikkonut oikeudenmukaiseen vastuuseen teostaan. Jokainen ymmärtää silti, että tuomitun kuolema ei jätä tuomariakaan kylmäksi.

Ei lakkoilulle

Ei löydy ymmärrystä, ei. Ahtaajien lakko on johtamassa siihen, että moni muu menettää työpaikkansa. Kun suomalaisesta viennistä pysäytetään 80 % tällaisena aikana, vaikutukset ovat masentavia pienten elpymisen merkkien keskellä. Voiko mikään järjestö toimia niin vastuuttomasti, että tällaisia seurauksia aiheutuu? Omien etuuksien valvontaan on aika palata normaali tapaan sitten, kun maan taloudellinen tilanne on varmemmilla jaloilla ja lähempänä normaalia.

Ahtaajien vaatimukset vuoden palkan suuruisesta irtisanomiskorvauksesta ovat suoraa jatkumoa johtavissa asemissa oleville myönnetyistä kultaisista kädenpuristuksista. Lainsäädäntö sallii kuitenkin irtisanomiset taloudellisin ja tuotannollisin perustein juuri siitä syystä, että yrityksillä olisi mahdollisuudet selvitä toimintakykyisinä heikon talouden aikana. Toimivat yritykset voivat lähteä nousuun ja työllistää, konkurssista ei nousta kuin Feeniks tuhkasta. Yhteiskuntavastuu ja kohtuullisuus tulisi muistaa sekä nyt lakkoilevien työntekijöiden parissa kuin myös johtotason henkilöiden etuuksista päätettäessä.

Valmentaja on kasvattaja

Keskimmäiselläni oli salibandyturnaus kotona Sastamalassa. Saaliina voitto ja tappio. Poikien joukkuessa on iso osa seitsemän vuotta sitten alle kouluiässä aloittaneita pelaajia. On ollut hienoa seurata, kuinka taidot, yhteispeli ja joukkuehenki ovat kehittyneet vuosien varrella. Yleisökin on harjaantunut pelin salaisuuksiin ja kannustushuudot ovat asiantuntevia. Alussa vaikutti lähinnä siltä, että aikuiset yrittivät epätoivoisesti äänen voimalla ohjata palloa haluttuun suuntaan.

Isoin ilo ja kiitollisuus on siitä, että sama Tiina-valmentaja on antanut aikaansa ja kasvattanut koko joukkuetta pelaajina ja ihmisinä. Oikeudenmukaisuus ja oikeanlainen vaativuus ovat saaneet pojatkin kunnioittamaan valkkuaan.

Me vanhemmat unohdamme liian helposti, että monet lasten harrastuksista pyörivät vapaaehtoisvoimien varassa. Aika harjoituksissa on pois valmentajan vapaa-ajasta. Kiitoksena on valitettavasti usein vaativien vanhempien arvostelua. Pelasin itse useita vuosia koripalloa ja harjoittelin yleisurheilua. Eipä tullut silloin mieleen juuri kiittää valmentajaa. Nyt muistan lämmöllä Leoa, Kaunoa, Penaa, Heikkiä ja Tiinaa ja montaa muuta. Iso kiitos kaikille teille, jotka annatte aikaanne ja osaamistanne lapsille ja nuorille. Työnne auttaa monia ohi kasvuiän hankalien karikoiden ja antaa itsetuntoa vahvistavia kokemuksia.

Tuiskepäivää

Scrabble ja Menolippu sopivat pakkaspäivän ohjelmaan. Hiihtämään en tarjennut mennä. Sen sijaan sain makean erävoiton 15-vuotiaastani sulkapallossa ja lumitöissä tuli lisäpylvästä sykemittarin tavoitteeseen.

Uskomatonta, kuinka motivoiva voi olla sykemittarin virtuaalipokaali. Se näkyy kellotaulussa koko seuraavan viikon, kun tavoite on edellisellä viikolla saavutettu. Kuntopyörä kutsuu vielä tai jää taulu tyhjäksi.

Tänään jumalanpalveluksessa oli pienen Mikaelin kaste. Hetki oli upea! Samalla mietti sitä, kuinka moni suomalainen on tietämätön siitä, mitä kasteessa on lahjaksi saanut. Haastan sinut tutkimaan asiaa Katekismuksesta.

Voisiko työtaistelukirveet haudata toistaiseksi?

Blogini on elänyt hiljaiseloa maanpuolustuskurssin ajan. Mielenkiintoinen ja monella tavoin tietoa antanut kurssi päättyi keskiviikkona ja tuikea pakkanen ja tuiskutuuli pitävät sisätiloissa poissa hiihtoladulta tänään. Ilmalämpöpumppu toimii tässäkin 20 asteen pakkasessa ja puulämpö lisää viihtyvyyttä.

Uutiset lakon uhasta eri aloilla ovat lisääntymässä. En jaksa kuin ihmetellä sitä, kuinka tällaisena talouden hiljaisen elpymisen aikana useilla eri aloilla ollaan vaatimassa lisää. Jos yritykset selviävät kriittisen ajan yli, ne voivat toimivina edelleen työllistää. Jos lisävaatimukset kaatavat firmoja, työttömyyden kasvu voimistuu.

On kliseistä puhua taloudellisen taantuman yhteydessä talvisodan hengestä, mutta ajattelen, että jotain samaa nyt vaadittaisiin. Sitten kun ollaan kasvun tiellä taas, on aika tarkastella, ovatko palkkapolitiikka ja työehdot korjausten tarpeessa. Toisaalta - jos johtajat korjaavat isoja potteja tullessaan irtisanotuksi, miksi eivät muutkin yrittäisi samaa!

Maata puolustamassa

Olen helmikuun puoliväliin asti maanpuolustuskurssilla. Suomen kokonaismaanpuolustuksesta muodostuva kuva on erittäin mielenkiintoinen. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka hyvää on suomalainen viranomaisyhteistyö, joka luo turvallisuutta meille myös rauhan aikana.

Valtiopäivien avajaiset jäivät väliin. Olisi ollut mielenkiintoista olla aistimassa, onko "jännittynyt" tunnelma totta vain lehtien sivuilla vai todellisuutta. Kokeneiden edustajiemme blogeista päätellen se on todellisuutta.

Asian ydin löytynee Bjarne Kalliksen lausumasta marraskuulta:"Puhemies on ravistellut totuttuja käytäntöjä ja puuttunut tärkeisiin asioihin. Mielestäni hän on korjannut taloudellista ajattelua varojen käytössä oikeaan suuntaan ja pyrkinyt tehostamaan hallintoa valtaa ja vastuuta selkeyttävään suuntaan."

"Uudistuksissa on luonnollisesti tärkeää säilyttää keskinäisen kunnioituksen ilmapiiri ja toteuttaa muutoksia keskustelun ja avoimuuden kautta."

Suoritettu vapaapäivä

Suomalaiset suhtautuvat vapaa-aikaan vakavasti. Se on mahdollisuus, jota ei tule hukata löhöämällä tyhjänpanttina. Kysymys kuuluu, onko tämä tervettä.

Totesin eilen, että lauantai on päivä, jonka voin käyttää ihan niin kuin huvittaa. Torstain influenssapiikki verotti vieläkin yöunta olkavarren kipuna, mutta yhdeksään asti suoritin silti tänään pitkiä unia. Ruisomenpuuro oli hautunut yön uunissa, joten aamupala oli perin terveellinen. Sen jälkeen järjestelin pyykkejä, pesin sisäpuolelta keittiön 9-ruutuisen ikkunan ja puitteet, hinkasin ihmesienellä tahroja seinästä ja plokkasin vihdoin joulukorteista säilytettävät. Päivitin osoitteestoon muutaman muuttuneen yhteystiedon ensi vuotta varten. Sitten hiihdin kuutisen kilometriä sykemittarin kanssa. Nyt kello käy alkuiltapäivää eikä edes hävetä.

Me olemme säälimättömiä itsellemme ja toisillemme. Yleinen ilmapiiri ei hyväksy heikkoutta eikä väsymistä. Oikeastaan vain taiteilijoilla - sellaisilla, jotka vetäytyvät saareen yksin asumaan - on oikeus joutilaisuuteen luovuuden nimissä. Kaiken suorittamisen jälkeen olemmekin sitten vanhoja ja taakkana tässä tehokkuuden temppelissä. Kyllä jotain on vialla!

Ekokonservatiivin hiihtovaruste -räkäranneke

Kylmällä ilmalla hiihtäessä, juostessa ja kävellessäkin, alkaa nenä vuotamaan. Jouheva matkanteko ei onnistu, jos kaivaa nenäliinaa taskusta eikä vauhdin hurmaa lisää sekään, jos perinteinen "puhalla kovaa" menetelmä jättää ratkaisun puolitiehen.

Ratkaisu on räkäranneke. Parittomia ja varresta vielä ehyitä sukkia löytyy joka huushollista. Pienten neitien perunat paljastavat sukkikset käyvät tähän erityisen hyvin. Leikkaa sukan varsiosa tai vastaavan kokoinen renkula sukkahousuista irti ja pujota se ranteeseen takin hihan päälle lähtiessäsi lenkille. Nenän voi hygieenisesti pyyhkäistä tähän räkärannekkeeseen, jonka raskii käytön jälkeen hyvin heittää roskiin.

Ja eikun menoks!

Kärppänä kadunylityksessä

On kauhea tunne huomata edessään suojatietä kulkevan jalankulkijan vuoksi pysähtynyt auto ja samalla havaita viereistä kaistaa tulevan kuljettajan etenevän vauhtia hidastamatta. Ei ole tehtävissä mitään. Voi vain pikaisesti rukoilla ja toivoa parasta. Tällä kertaa jalankulkija ehti juuri pois alta.

Tieliikennelain mukaan suojatien eteen pysähtynyttä tai näkyvyyden suojatielle peittävää ajoneuvoa ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa. Varsinkin ruuhkatilanteessa sääntöä tulee helposti rikottua ja moni haluaa jopa käräjäoikeudessa yrittää puolustella tekemisiään. Tilanne on kuitenkin niin vaarallinen, ettei poikkeuksia juuri tunneta.

Eikö mitään todellakaan ole tehtävissä? Jalankulkijoiden turvallisuuteen perehtyneet ovat ehdottaneet, että suojateiden eteen jätettäisiin viiden metrin suoja-alue maalamalla pysäytysviiva. Sekä ohittavan auton kuljettajalle että kävelijälle jäisi enemmän reaktioaikaa, kun näkymäalue kasvaisi.

Pysäytysviiva ei ole nyt tieliikennelainsäädännön mukaan sallittu valo-ohjaamattomilla suojateillä. Syy on lähinnä se, ettei viiva kuulu yhteisiin eurooppalaisiin sopimuksiin.

Tiellä saa olla kärppänä. Tänään tosin sitä oli joku muu vielä enemmän kuin minä. Oikea valkoinen, mustahäntäinen kärppä aikoi ylitää kadun edestäni. Onneksi se luikki ajoissa takaisin.

Valkeaksi kuurattu

Koko maisema oli satumainen auringon nousua ja laskua edeltävän hetken. Sininen hetki olikin vaaleanpunainen. Ihmeellisen kaunista.

Hiihtokausi on vihdoin avattu. Takana pari nautinnollista lenkkiä pikkupakkasessa.