Syksyllä syntynyt

Heräsin (tai olin heräävinäni) tänään onnittelulauluun. Sain aamiaisen vuoteeseen ja tulet uuniin. Vähän myöhässä kylvämistäni kukista oli saanut juuri tälle päivälle kauniin kimpun. Vanhenin.

Lapset komensivat toisiaan, kun joku puhui minulle äkeästi. Sain käyttööni television kaukosäätimenkin. Ylellistä.

Vanhemapani toivat kopallisen kanttarelleja ja suppilovahveroita. Kävin metsässä syömässä puolukoita ja illalla lämpeni sauna. Rauhaa kiireisen arjen sijaan.

Pidän syksystä, vaikka se on tavattoman haikeaa aikaa. Ilo imeytyy väreinä lehtiin ja maatuu pois lehtien pudotessa maahan. Kurjet huutavat valoisan kauden päättyneeksi, mutta keväällä ne palaavat - ja maassa on tallella ilon voima.

Hiekkalaatikolla

Lueskelin eilisen täysistunnon pöytäkirjaa. Politiikka on kuin kuvioratsastusta ja siihen kuuluu tietty teatteri, mutta nyt kyllä keitti. Aikuiset ihmiset kehuvat oman puolueensa hienoja saavutuksia ja kinastelevat siitä, kenen ansiota on tämä suomalainen hyvinvointi ja kenen syytä ovat ongelmat.

Menkääpä käymään sama debatti jonkun vanhusten hoitolaitoksen tai sairaalan käytävälle. Ja niin, ettei teidän tuloonne sinne ole valmistauduttu mozarellabasilikavoileivin! Kun on keskustelut käyty, maatkaa vuorokausi vaipoissa päällä haalari, jossa vetoketju on selkäpuolella. Omia käsiä ei saa käyttää syömiseen.

Hoitavia käsiä tarvitaan lisää. Hävetkää vähän ja hoitakaa asiat kuntoon!

Haukotuttaako

Aamulehdessä oli tänään juttu tutkimuksesta, jossa oli seurattu haukotuksen tarttumista insinöörien ja psykologian opiskelijoiden joukossa. Tiedätkö, miksi insinöörit eivät haukottele ýhtä helposti kuin psykologian opiskelijat? Haukotuksen tarttuminen kertoo ihmisen myötäelämisen kyvystä.

Muista siis: Jos luennoitsija, opettaja tai kokouksen puheenjohtaja haukottelee, on varminta haukotella perässä ja nopeasti! Jos henkilö on insinööri, pidätä haukotusta. Saatat muuten vaikuttaa turhaan pehmolta.

(alkoi heti haukotuttaa)



ja siellä... te siellä takarivissä. Oletteko insinööri?

Näin keinutaan

Osallistuin tänään puolueen varapj:n roolissa mielenkiintoiselle KD:n Helsingin ja Uudenmaan piirin koulutus & yhteistyöristeilylle. Pääkaupunkiseutu on aivan omanlaisensa alue kaikkine haasteineen ja on todella ilahduttavaa, että osastoaktiivimme haluavat tiivistää yhteistyötään alueella. Eräs yhteistyön edellytys on, että ihmiset tuntevat toisiaan. SE on tärkeää myös vaalityössä. On hyvä osata suositella sopivaa ehdokasta niille toispaikkakuntalaisillekin, joita Helsingin vilinässä riittää.

Ja se keinuminen. Alkumatka ja loppumatka molempiin suuntiin kohti Tallinnaa ja takaisin Helsinkiin sujui ihan OK. Välillä sitten en maakravun ominaisuuksilla voinut kuin makoilla. Tuuli ei ollut kova, mutta riittävä. En nauttinut hilpeänä kaljaa, mutta makasin kalpeana hiljaa.

Totesin senkin, että alkoholiveron korotus ei voi kovin paljon viinarallia lisätä. Ihmiset kuljettavat jo nyt niin paljon kuin suinkin kykenevät. OK - ei kaikki.

Perusopetus 9v = 8 ja puol

Tänään uutisoitiin, että peruskoululaiset saavat yhdeksän vuoden aikana noin puoli vuotta vähemmän opetusta kuin 90-luvun alussa. Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroosin mukaan kunnat tarjoavat rahapulassaan opetusta vain lain vaatiman vähimmäismäärän.

Tämä kuullostaa hyvältä perustelulta. Yhtä jäin ihmettelemään. Elokuun alussa Kuntaliitto julkaisi kyselyn, jossa 80 prosentissa vastanneista kunnista oli käytössä tuntijaon vähimmäistuntimääriä laajempi määrä oppitunteja.

Vastasivatko vain ne kunnat, joissa opetukseen panostetaan? Vai kaunistelivatko kunnat totuutta?

Rotvallin reunaan

Tänään piti ehtiä Helsinkiin niin aikaisin, että Huittisiin bussille oli startattava 5.25. No perillä ajoin ensin väärään suuntaan ja lähtöaika lähestyi. Tein uukkarin vähän huolimattomasti ja tällä kertaa rotvallin reuna oli terävä. Rengas tyhjeni. Ehdin silti autoon.

Olen mielestäni kohtuullisen hyvä kuski, mutta en ole kyllä kuullut kenestäkään muusta, joka olisi juuttunut rattiin. Käänsin kerran seurakuntatalon pihassa rattia poispäin lumikasasta samalla, kun toisella kädellä ristiin ratin läpi laitoin ikkunanpyyhkimiä päälle. Käsi jäi jumiin niin, että pyyhkimenvipu meni poikki. Noloa! Etenkin, kun pyyhin jäi heilumaan.

Paljon mukavampaa oli olla tänäänkin ammattikuskin kyydissä kuin körötellä itse Helsingin suuntaan. Ja rakas rankaan vaihtaja oli paikalla jo, kun palasin illalla asemalle.