Valmentaja on kasvattaja

Keskimmäiselläni oli salibandyturnaus kotona Sastamalassa. Saaliina voitto ja tappio. Poikien joukkuessa on iso osa seitsemän vuotta sitten alle kouluiässä aloittaneita pelaajia. On ollut hienoa seurata, kuinka taidot, yhteispeli ja joukkuehenki ovat kehittyneet vuosien varrella. Yleisökin on harjaantunut pelin salaisuuksiin ja kannustushuudot ovat asiantuntevia. Alussa vaikutti lähinnä siltä, että aikuiset yrittivät epätoivoisesti äänen voimalla ohjata palloa haluttuun suuntaan.

Isoin ilo ja kiitollisuus on siitä, että sama Tiina-valmentaja on antanut aikaansa ja kasvattanut koko joukkuetta pelaajina ja ihmisinä. Oikeudenmukaisuus ja oikeanlainen vaativuus ovat saaneet pojatkin kunnioittamaan valkkuaan.

Me vanhemmat unohdamme liian helposti, että monet lasten harrastuksista pyörivät vapaaehtoisvoimien varassa. Aika harjoituksissa on pois valmentajan vapaa-ajasta. Kiitoksena on valitettavasti usein vaativien vanhempien arvostelua. Pelasin itse useita vuosia koripalloa ja harjoittelin yleisurheilua. Eipä tullut silloin mieleen juuri kiittää valmentajaa. Nyt muistan lämmöllä Leoa, Kaunoa, Penaa, Heikkiä ja Tiinaa ja montaa muuta. Iso kiitos kaikille teille, jotka annatte aikaanne ja osaamistanne lapsille ja nuorille. Työnne auttaa monia ohi kasvuiän hankalien karikoiden ja antaa itsetuntoa vahvistavia kokemuksia.