Takana rikas ja opettavainen vuosi

Tuntuu siltä, että takana on elämäni nopein vuosi. Sain tutustua käräjäoikeuden työskentelyyn itse tehden kannustavassa ja hauskassakin työyhteisössä. Monenlaista elämän kirjoa tuli vastaan. Myös oman tiedon rajat, mutta sekin, kuinka jossain passiivimuistissa oli paljon asiaa ja uusi painui mieleen.

Olen kiitollinen tästä vuodesta. Viimeisenä työnä kirjoitin Turun hovioikeudelle hakemuksen varatuomarin arvonimen saamiseksi.

Rauhallista Vapahtajan syntymäjuhlaa sinulle. Nyt alkaa loma, jonka aikana pyrin antamaan perheelle siltä varastettua aikaa. Ensi vuonna uusin voimin.

Paperinukkeleikkejä

Olin ennen kouluikää Siurossa rehtorin rouvan hoidossa. Paikka oli lapselle unelma. Eero Järventausta, myöhemmin kotiseutuneuvos, kertoi mielenkiintoisia tarinoita ja kirjahyllyt olivat täynnä arvosteltavaksi lähetettyjä satukirjoja. Kaija antoi rakkautta ja laittoi rajoja.

Nyt juuri mielessäni ovat paperinuket, joita sain leikata ja joita minulle leikattiin Seura- ja Apu-lehdistä. Nukeista on muuten julkaistu aivan tuore kirja.
Eero, joka oli taiteellisesti monipuolinen, piirsi nukeille lisää vaatteita. Ihme kyllä, jotain on vielä leikkien jälkeenkin tallessa lapsuusaikojen muistoksi.

Linnanjuhlat ovat monelle kuin paperinukkeleikkien jatke - samoin kuin missikisatkin. Kauniit puvut ja kokonaisuuksien arviointi ovat itsenäisyyspäivän ajakulua. Ihan kiva, mutta valitettavasti on käynyt niin, että arvokas juhla on pukukavalkadin myötä menettänyt osan arvokkuudestaan ja arvostaan. Paljon paljon muuta ja tärkeämpää kuin koreat pukujuhlat puuttuisivat, jos meillä ei olisi itsenäisyyttä. Valitettavasti välillä mieleen tulee häivähdyksenä ajatus, että jotain olemme jo menettäneet globalisaation ja EU:n myötä. Emme saa enää ajaa oman maamme parasta. Terveen itsekkyyden ja rakkauden omaa isänmaata kohtaan soisi silti aikojen vaihtuessakin säilyvän.

Haluan lepopäivän

Ihanaa, että huomenna on sunnuntai ja lepopäivä. Kävin tänään Helsingissä puoluevaltuuston kokouksessa. Viikolla oli töissä kohtalaisen raskasta. Istuin ensimmäisen lautakuntapäiväni, joka ei sinänsä poikennut muuten kuin rikosten vakavuudelta yhden tuomarin istunnoista. Lautamiesten kanssa oli hyvä keskustella tuomioista.

Henkilökohtaisesti koen sunnuntain aina levottomampana, kun kaupat ovat auki. Pyrin siihen, että en tee ostoksia sunnuntaisin. Joskus haen maitoa tai muuta vastaavaa tuotetta, jota en ole muistanut huolehtia kotiin jo silloin, kun siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus. Silti lepopäivän rauhaa kiusaa se, että lehden mainostavat "vain tänään" reippaita alennuksiaan. Joudun tekemään päätöksen siitä, että en asioi pyhäpäivinä.

Periaatteista kiinnipitäminen vaatii usein tahdonvoimaa. Jos kaupat ovat auki sunnuntaisin, monet valuvat ostoksille sen sijaan, että kävisivät kävelyllä, lukisivat kotona tai pelaisivat lasten kanssa Afrikan tähteä. Ajelu kauppakeskukseen lisää rasitusta ympäristölle, samoin kuin turhakkeet, joita koteihin väistämättä päätyy.

Kun auskultointivuoteni piakkoin päättyy, haluan käydä kaikki kaapit ja laatikot läpi ja kerätä tarpeettomat tavarat ja vaatteet pois tilaa viemästä. Niille on osoitekin. SPR:n Kontti Lielahdessa!

Sastamalan ensimmäinen valtuusto

Sastamalan kaupungin ensimmäinen valtuusto on keskusteleva ja kantaaottava. Joukosta löytyy humoristeja ja taitavia perustelijoita. Mielenkiintoista ja haastavaa. Myös siltä osin, etteivät kokoukset ryöstäydy keskustelukerhoksi.

Veroprosentista käytiin pitkä keskustelu ja äänestyksen jälkeen päädyimme lukuun 19,50 vastaesityksenä järjestelytoimikunnan 19,75. Pahoin pelkään, että joudumme tekemään ikäviä päätöksiä, että selviydymme tuolla prosentilla. Toisaalta olin varsin yllättynyt siitä, että vielä vaaleja ennen puhuttiin luvusta 19,25. Aamulehden vaalikäräjillä taisimme lähes kaikki keskustelijat pitää vaalikauden kipurajana 19,75:ttä. Nyt lukemat lasissa oli kaasutettu aika faarttiin. Toivottavasti toiminnan tehostamista saadaan aikaiseksi muultakin osin kuin "Ei oo"-vastauksen kohdalta.

KD:n valtuustoryhmä yritti saada yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöveron pysymään Äetsän Mouhijärven nollalukemissa. Ei onnistunut, vaikka muutama valuutettu oli herteillä. Saavat kylätaloilla ja monessa muussa paikassa tihentää talkootahtia, että verot saadaan maksuun. Yrittäjien asiasta puhuttiin painokkaasti ja aiheestakin, mutta nämä vapaaehtoistyöllä yhteistä hyvää ajavat unohtuivat.

Lämmin kiitos

Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette osoittaneet luottamusta äänestämällä minua tai muita kristillisdemokraattien ehdokkaita. Kiitos teille, jotka lähditte ehdokkaiksi ja teille jotka talkoilitte.

Sastamalassa tästä alkaa vaativa uusi kausi. Paljon kokemusta ja viisautta putosi pois valtuutettujen joukosta. Toivottavasti tuli yhtä paljon tai enemmän tilalle!

Vaativa pesti luvassa

Tarjosimme Vammalan torilla KD:n 50-vuotiskahvit Mailan ihanien munkkien ja Hannan herkullisten pullien kera. Kiitos kaikille talkoolaisille ja ehdokkaillemme, jotka Vammalassa ja kautta Suomen tänään ahkeroivat vaalien merkeissä.

Torikeskustelut ovat aina mielenkiintoisia. Tampereella oli tässä kuussa lääkeyrityksen hyväntekeväisyystempauksena jutteluvirasto, jonka tarkoituksena oli tarjota juttuseuraa yksinäisille. Sellainen työ olisi hauskaa. Jos saisi tehdä vielä ihmiset hyvälle mielelle tarjoamalla kahvia ja jutustella niitä näitä.

Vakavasti puhuen meillä uudessa Sastamalassa on edessä vaativa valtuustokausi - riippumatta siitä, keitä valitaan. On osattava katsoa koko kunnan etua ja jaksettava tutustua kuntalaisten tilanteeseen eri puolilla kaupunkia. Tätä on vaatinut jo yhdistyminen Suodenniemen kanssa, mutta alueen laajetessa haaste on vielä vaativampi. Toivon, etteivät kuntalaiset millään kulmalla passivoidu pessimisteinä vaan ovat opitimisteina aktiivisia uusien valtuutettujen suuntaan.

Vaalit puuduttavat

Vaalien alla ei tee mieli kirjoittaa mistään yhteiskunnallisesta aiheesta. On sellainen tunne, että ajatuksiin suhtaudutaan kuin jukeboxin kappaleisiin. Sisään euro ja saat mitä tilaat. Sama äänestäjän suosioon vaihtaen.

Toivon, että äänestäjät ovat seuranneet sitä, mitä on tapahtunut vaalien välillä. Jos valtuutetun työ ei ole ollut kiitettävää, hyvää tai edes välttävää, vaihto on paikallaan. Toivon myös sitä, että meillä päästäisiin lähemmäs sitä tilannetta, että äänestäjien mahdollisuus saada tietoa ehdokkaista ei ole kiinni rahasta. Nyt etenkin suurissa kaupungeissa läpipääsyn mahdollisuus edellyttää paksua omaa kukkaroa tai maksukykyisiä tukijoukkoja.

Lomalla

Vaalikiireistä huolimatta vietin lasten syysloman perheen kanssa. Neljän päivän yhtenäinen vapaa oli tämän auskultointivuoden pisin lepo. Kesällä sain tosin viettää kaksi yhtä pitkää pätkää.

Työpöydän ääressä istumisen sijaan ja aivojen vaivaamisen tilalla, keho sai liikettä keilaamassa, uimassa, pyöräilemässä, kävelemässä ja hiihtämässä. Olin ensimmäistä kertaa Jämillä ja hiihtoputkessa. Se oli hauskaa, vaikka harjoittelevien kilpahiihtäjien seassa tunsin olevani elävä esimerkki siitä, kuinka ei pidä tehdä. Ehkä sen ansiosta saamme tulevaisuudessa vielä arvokisamitaleja. Kaikilla on oma tehtävänsä!

Nyt työn alla ovat viimeiset lehtimainokset, torikahvien sopiminen KD:n 50-vuotisjuhlien merkeissä ensi lauantaille ja huomiseen Aamulehden vaalipaneelin valmistautuminen. Meillä on koko Suomessa, eikä vähiten täällä Sastamalassa, erinomaiset ehdokkaat! Ainoa mikä nyt ärsyttää, on lehtien kuten Satakunnan Kansan tapa "unohtaa" meidät vaalijutuissaan.

Mikkeliin mänijä

Matkustin eilen töistä suoraan Mikkeliin. Juna oli myöhässä, mutta tieto siitä annettiin jo Tampereen asemalla, muutamaan kertaan matkan varrella ja linja-auto vei Pieksämäeltä perille.

Tänään pidin poliittisen katsauksen KD:n Etelä-Savon piirin syyskokouksessa Ristiinassa. Keskustelussa kotouttamisesta kaksi maahanmuuttajataustaista ehdokastamme Peter ja Raffi toivat esiin tärkeitä näkökulmia kielenopetuksesta. Opetuksessa tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin se, että osa maahanmuuttajista ei ehkä osaa edes kirjoittaa ja toisilla taas on korkeatasoinen koulutus pohjalla. Äidinkieli kirjoitetaan ehkä oikealta vasemmalle ja sanat mieltyvät aivan toisin kuin suomessa. Esimerkiksi rautatie muodostuu periaatteessa loogikalla "tierauta". Opettajiksi tulisi saada maahanmuuttajia, jotka tuntevat oppilaiden kultturitaustan ja tavan hahmottaa kieltä.

Vaikka matkaan kului aikaa, vierailu oli virkistävä. Ehdin vielä hetkisen ennen junan lähtöä jututtaa torilla vaalityössä aktiiveja mikkeliläisiä.

Kotimatkalla luin Imbi Pajun kirjaa Torjutut muistot, joka kertoo Viron lähihistoriasta. Heräsi ajatus, kuinka paljon kohtaamme tässä ajassa tarkoituksella neuvostoliittolaisittain vääristettyä todellisuutta, johon uskomme koska niin on helpompaa. Emme uskalla ajatella sitä vääryyttä, mitä eletään tänänäänkin todeksi ympäri maailmaa. Lähelläkin.

Liisterissä ja pihkassa

Takana yhdeksäs y-päivä eli nyt olen istunut auskultointiin kuuluvat yhden tuomarin rikospäivät. Mielenkiintoista oli tänäänkin ja taas huomasi, että vasta pintaraapaisuun on päässyt, sillä oikeussalissa tapausten kirjo on loputon. Samoin kuin mahdollisuus paikata puuttuvaa viisautta!

Tänään liisteröimme vaalimainostauluja. Ihan kaikkia emme vielä saaneet paikalleen. Äetsä ja Suodenniemi saavat myös omansa, mutta vähän viiveellä.

Syksyn kuulaudessa on jotain paljon valloittavampaa kuin kesän runsaassa kukkeudessa. Teimme lauantai-iltana puolen yön edellä nuorioretken pimeään metsään, suuren siirtolohkareen kylkeen. Lapset pelottelivat toisiaan. Nautin edelleen metsän pimeydestä oivallettuani vuosia sitten sen ajatuksen tyhjyyden, että ihmisen rakentama ja valaisema olisi jotenkin turvallisempaa. Sama turva Taivaan Isässä meillä on kaikkialla - metsässä ja kaupungissa.

Itsekkäässä rahanjaossa

Kun kyläkouluamme oltiin lopettamassa, lottosin ja päätin antaa mahdollisen voittorahan koulun säilyttämiseen. Olematonta rahaa oli helppo jakaa!

Kuvitellaan, että minulla on suuri lottovoitto, joka on jaettava kaupungin tarpeisiin, mutta josta saan itsekkäästi päättää. Korostan sanaa itsekkäästi.

Haluaisin puhdistettuja tasaisia jalkakäytäviä ja lisää kevyenliikenteen väyliä rullaluistelua varten. Haluaisin lasten harrastuskuljetuksiin edullista julkista liikennettä amerikkalaisten koulubussien tapaan. Haluaisin koulusta valmiiksi päällystetyt kirjat. Perustaisin myöhästymisvaarassa olevien kirjastokirjojen noutopalvelun.

Itsekkyydestä tulee kuitenkin huono omatunto, joten sen paikkaamiseksi palkkaisin ensin varmuuden vuoksi lisää hoitajia vanhusten kotihoitoon ja laitoshoitoon, lääkäreitä ja sairaanhoitajia, omaishoitajille maksaisin vapaapäiviä ja väsyneille vanhemmille kodinhoitoapua. Jostain on aloitettava, joten mitä tekisimme ensin sillä rahalla, jota oikeasti on olemassa?

Näitä kahta en ymmärrä

Tuomioistuinharjoittelussa tulee vuoden aikana niin paljon uutta asiaa, etten ole jaksanut kovin paljon pohtia yhteiskunnan epäkohtia. Huomaan sen blogissani. Mieluummin kirjoitan kevyesti kuin pohdiskellen. Poliitikkona koen tästä vähän huonoa omaatuntoa, sillä päätöksentekijän tehtävä on tietää, missä mennään. Olen yrittänyt pysyä itselleni rehellisenä sillä tavoin, etten kirjoittaisi mistään vain vaikuttaakseni todellista viksummalta.

Tästäkin unesta tärähtää aina välillä hereille. Nyt ihan lainsäädännöllisistä epäkohdista. Summaarisella osastolla käsitellään konkurssiasiat, joiden kanssa en ole tenttikirjojen jälkeen ollut tekemisissä. Jotenkin nostatti niskavillat pystyyn menettelytapa, jota käytetään varattomien konkurssipesien kohdalla. Tuomioistuimen on tehtävä päätös konkurssin raukeamisesta, jos konkurssipesän varat eivät riitä konkurssimenettelyn kustannusten suorittamiseen eikä kukaan velkojista ota kustannuksista vastatakseen. Näin myös silloin, jos velkojille konkurssipesän varoista tuleva kertymä jäisi niin vähäiseksi, ettei konkurssin jatkamista voida sen vuoksi pitää tarkoituksenmukaisena. Pesänselvittämisessä tähän vaiheeseen on aika työ, mutta silti tuntuu jotenkin nurjalta, että varattoman pesän vähistä varoista maksetaan varsin suuria palkkioita pesänselvittäjänä toimivalle asianajajalle. Jonkinlainen etukäteisarvio pitäisi voida tehdä ilman mittavia toimnpiteitä niin, että vähästäkin rahasta jäisi jaettavaksi alkuperäisille velallisille.

Toinen ikävä kohta liittyy luottotietorekisteriin. Lain mukaan luottotietorekisteriin voidaan tallettaa tieto maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen vahvistamalla sovinnolla. Olen siinä ymmärryksessä, että rekisteriin voi päätyä kiistämällä laskun osan oikeellisuuden ja päätymällä lopulta yhteisymmärrykseen velkojansa kanssa. Muutenkin kysymykset laskunsa perusteista voivat tulla yllättävän kalliiksi, kun velkoja saattaa vaatia useita satoja euroja yksinkertaisistakin kirjalisista lausumista.

Itseviha

Osallistuin eilen Turvallisuus- ja puolustusmessuille Lahdessa. Illalla oli upea Juhlatattoo. Sotilassoittokuntien musiikki vei ajatukset väistämättä niihin vuosiin, jolloin varusmiestemme ikäiset nuoret miehet joutuivat kohtaamaan rintamalla aseiden tuoman kauhun. Silloin aseet puhuivat hengissä selviämiseksi, kotien puolustamiseksi.

Puhuvatko aseet tänään siitä, että kaikki toivo on mennyt. Siitä, että maailma tuntuu väistämättömästi osoittaneen, että rakkautta ja hyväksyntää on tarjolla vain rajallisesti eikä sitä riitä kaikille?

Toisen ihmisen minuuden voi tappaa hitaasti mitätöimällä hänet. Samalla kuolee ihmisen kyky empatiaan, jää vain epätoivoinen viha. Tunnemme sanan itserakkaus ja itsesääli. Itsevihaa me emme tunne. Kukaan ei vihaa itseään ellei hän saa siihen toisilta apua. Kuinka murheellinen onkaan logiikan sääntöjen mukaisesti sen ihmisen tila, joka vihaa ihmiskuntaa. Hän on osa vihaamaansa.

Suosittelen lämpimästi Michael Enden Momo-nimisen lastenkirjan lukemista. Se kertoo jotain todellista elämästämme tänään. Me emme näe toisiamme, koska meillä ei ole aikaa. Kiirehdimme kohti jotain, jota tavoitellessamme hukkaamme enemmän kuin saavutamme. Ei lakien muutos, ei ministerin erottaminen, eivät komiteamietinnöt eivätkä kunnalliset tai yksityiset palveluntuottajat voi alkaa puolestamme rakastaa lähimmäistä. Sinä voit rakastaa ja niin tekemällä saatat pelastaa monia ihmishenkiä!

Merellistä lepoa

Ihana syyspäivä. Vain vaimea merituuli ja auringonpaistetta kesäiseen tapaan. Sain olla virkistymässä veneretkellä, sienimetsässä, 13 asteisessa merivedessä saunan jälkeen ja päiväunilla. Nyt jaksaa taas.

Huomenna alkaa olla viimeiset metrit edessä Vammalan valtuutettuna. Kuntamme siirtyy kunniakkkaaseen historiaan ja varmasti yhtä kunniakkaaseen tulevaisuuteen Sastamalana. Valtuusto kokoontuu kesätauon jälkeen.

Presidenttifoorumissa ja rullailemassa

Eilinen presidenttifoorumi eli presidentti Tarja Halosen järjestämä keskustelutilaisuus kuntapalveluista oli mielenkiintoinen. Monen tunnin tilaisuus sisälsi avauksia moneen aiheeseen, mutta syvälle ei ollut mahdollista mennä. Presidentin oma avauspuheenvuoro oli käytännönläheinen.

Presidentinlinna oli kaunis, tunnelma rennon asiallinen. Ihmettelin, etten jännittänyt tilaisuutta, vaikka olin ensikertalainen talossa. Keskustelua voi katsoa osoitteessa www.presidentti.fi ja sieltä presidenttifoorumi. Oma puheenvuoroni on noin kolmen tunnin kymmenen minuutin kohdalla, jonne voi loikata suoraan halutessaan.

Tänään nautin taas tunnin rullaluistelulenkistä kuulaassa syysilmassa. Keväästä taidot ovat petraantuneet jo sen verran, että osaan jarrutella jyrkänkin mäen alas. Silti edelleen nolottaa, jos vauhti tökkäisee kiveen tai päällystevaurioon ja täytyy horjahtaen palauttaa tasapaino. Olisi mukavaa, jos aina ja joka tilanteessa voisi näyttää fiksulta ja filmaattiselta. Kukapa meistä siinä onnistuu? Ja miksi pitäisikään. Itsekseni iloitsen siitä vauhtiin päästessäni, ettei kaikki hauskuus kuulu vain kaksikymppisille. Tunnin reipas lenkki kuluttaa muuten noin 700 kilokaloria eli on siitä hauskuuden lisäksi hyötyäkin.

Ja vielä: Iloitsen siitä, että saimme todella edustavan ehdokaslistan Sastamalan kuntavaaleihin. Mukana ovat lisäkseni Aimo Halme (insinööri, 54v),Harri Inkinen (aluepäällikkö, diplomi-insinööri, 29v),Jyri Kauppinen(srk-mestari, 48v), Irmeli Lehikoinen(diakoni, 64 v), Teemu Lyytikäinen (insinööri, AMK, 36v), Repe Mäensivu (opiskelija, 21v), Aimo Mäkinen (palomies,32v), Miika Parvio(DI, projektipäällikkö, 28v, Aili Riihimäki (eläkeläinen, erityisopettaja, 68v),Jukka-Pekka Selin(yleinen edunvalvoja,56v) ja Raili Työppönen (vahtimestari, 56v). Olen melkolailla varma, että edelleen saamme kolme valtuutettua ja hyvät mahdollisuudet tällä joukolla viiteenkin!

Nyt mua viedään linnasta linnaan

Seitsemäs rikosistuntopäivä takana. Jäljellä kaksi ja mahdolliset lautakuntapäivät. Huomenna osallistun Helsingissä Presidenttifoorumiin. Kuten työkaverini totesi - kontrasti on melkoinen. Varkauksia tänään ja huomenna presidentinlinnan kauneutta. Elämä on!

Velkaa ja konkursseja

Olen siirtynyt auskultoinnissa summaarisiin asioihin. Velkasaamiset ja konkurssit tulevat tutuksi. Aihealue on mielenkiintoinen, mutta tuo taas esiin yhdenlaisia ihmisen elämän ikäviä vaiheita. Kun velkomusasiassa annetaan yksipuolinen tuomio, jonka kanssa velkoja voi mennä ulosottoon pyytämään saamistensa perintää, on taustalla kovin erilaisia elämäntilanteita. Joku on sairastunut tai jäänyt työttömäksi eikä selviä enää maksuistaan. Joku on vain halunnut syödä leveämpää leipää kuin mihin varaa olisi ollut.

Olisi helpompaa itselle toimia tehtävässä, jossa voisi auttaa osapuolia pääsemään sovinnolliseen ratkaisuun tilanteessa. Se ei ole käräjäoikeuden tehtävä, mutta tuomioistuimeen jätetty hakemus saattaa silti johtaa sovintoonkin. Velallinen maksaa tai alkaa muuten toimia asian selvittämiseksi.

Tosiasia on sekin, ettei velallinen ole näissä tilanteissa läheskään aina sääliteltävä taho. Ei ole oikein, että aliurakoitsija jää työstään vaille korvausta tai pienyrittäjä palkattaan. Vuokranantajalle kuuluu vuokra asunnostaan.

Kun puhutaan sekaisin rahasta, kodeista ja välttämättömästä elannosta, tilanteet ovat tunnetasolla sekavia ja hämmentäviä. Joissain tilanteissa olisi hienoa, kun voisi todeta vanhan tuomarinohjeen mukaan: mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.

Ilmassa on muuten huonoja merkkejä. Konkurssi ei ole mikään harvinaisuus.

100-vuotiaalla Tarjanteella

Lapsuuden murheelliset hetket voivat olla kovin moninaisia. Tänään muistelin tilannetta, jossa olin Ruovedellä kummieni mökillä kolauttanut varpaan kallioon. Olin ehkä neljä tai viisivuotias. Ei se haava mitään, mutta kun ei laastarivarvasta saanut mennä kastelemaan Tarjanne-laivan aaltoihin. Piti tyytyä vain vilkuttamaan.

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa laivan kyytiin käräjäoikeuden kesäretkellä. Näsijärvi oli onneksi tyyni, sillä myrskyssä olisi pahimmillaan voinut käydä niin, että Tampereelle olisi tullut mittava vajaus oikeudessa ja kohtuudessa. Maukasta kalasoppaa ja mukavaa seuraa. Aurinkokin kruunasi purjehduksen ja aamuinen sade oli muisto vain.

Viestikarnevaalit

Aamulehden viestikarnevaalit olivat riemukasta katseltavaa työpäivän jälkeen. Satamäärin koululaisia kirmasi Pyynikin kentällä. Voittajiakin saatiin, mutta menestys ei ollut hauskuuden mittari.

Kun jalat eivät tunnu enää kestävän juoksua ja hyppelyä, mietin mahtaisiko pyörätuolikoripalloon päästä mukaan. Sitten hoksasin, että se vaatii ihan jotain muita taitoja kuin mitä tavallisella kaduntallaajalla on. Jotain rämäpäätä täytyy silti löytyä niillekin, joita akilleen kantapää vaivaa!

Markkinoilla

Vietin kolmisen tuntia Harjavallan markkinoilla tukemassa paikallisten ehdokkaiden kuntavaalikampanjaa. Tilanne taisi kääntyä kyllä toisin päin kuin oli ajateltu. Sain itse intoa suunnata vaaleihin paikallisten hyväntuulisesta letunpaistosta ja ihmisten kohtaamisesta. Kiitos kun sain tulla harjavaltalaiset!

Perheihanteita

Tänään oli kesän viides lomapäivä eli puolet vuoden lomista vietetty! Lähdin eilen töistä kesken päivän eduskunnan kesäkokoukseen Hämeenlinnaan ja palasin tänään Lahdesta työpaikan kautta paikkaamaan eilistä.

Oli innostavaa olla päivittymässä taas politiikkaan välillä. Auskultointivuoden aikana en valitettavasti ole jaksanut ihan päivänpäälle seurata kaikkea keskustelua.

Ensi vuoden budjetti herättää paljon ajatuksia. Ihmettelen sitä, kuinka meillä on sekä kasvun aikaan ja taantuman uhatessa aina sama tavoite. Pitää yllä tai palauttaa kasvu. Koskaan ei ole varaa edes yrittää korjata tilannetta sitä kauttaa, että annettaisiin selvästi enemmän niille, joilla on vähän. Tai korjattaisiin ongelmia -esimerkiksi vanhustenhoidossa - jotka ovat olleet kaikkien tiedossa kauan.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Suomen tulevaisuus on veronkevennyksiä enemmän kiinni siitä, että perheitä tuetaan. Lapset tarvitsevat kasvaakseen vatuullisiksi, itsetuntoisiksi ja miksei tuottaviksikin kansalaisiksi turvallisen kasvuympäristön. Kaikki aikuiset eivät sellaista kykene ilman tukea tarjoamaan. Suuri osa rikollisuudesta, nuorten pahoinvoinnista, syrjäytymisestä ja monista muista ongelmista johtuu perusturvallisuuden puuttumisesta lapsuudessa.

Pienet asiat voivat pelastaa pienen elämän. Tukiaikuisia, kotiapua, väliaikaista sijoittamista, veronkevennyksiä perheille,kouluterveydenhoitoa ja paljon muuta olisi annettavissa. Ei tarvita ihanneperheitä vaan perheihanteita!

Ei sunnuntaikaupalle

Lähes jokaisesta suomalaisesta kodista pystyttäisiin varustamaan vähintään yksi talous,joka on menettänyt perustarpeistonsa esimerkiksi tulipalossa. Tämä ei ole tutkimustulos vaan oma arvioni. Kaapeista löytyy lakanoita, pyyhkeitä, liinoja, astioita, vaatteita ja kaikkea muuta enemmän kuin tarpeeksi. Lääketeollisuudessa eläinlääkkeiden myynti on erityisessä kasvussa. Mirrillä on ahdistusta ja ylipainoa.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Meillä on ylenmäärin kaikkea ja silti tarvitsemme yhden päivän viikossa lisää ostosten tekoon. Olen sitä mieltä, että riippumatta siitä, kunnioittaako sunnuntaita pyhäpäivänä, jokainen voisi kunnioittaa sitä ostoksettomana päivänä. Säästyvän rahan voisi antaa niille, joilla ei ole juuri mitään. ei lääkkeitä lapsilleenkaan.

Omistuksensuoja koskee metsiäkin

Yleisradion haastatteleman Jouko Ahosen (sd) mielestä tarvitaan rangaistusvero, jos hakkuukelpoisia metsiä ei hakata. Tätä tässä on odotettukin. Suomessa elää edelleen kummallinen käsitys, että vihreä kulta on yhteistä. Metsänomistaja istuttaa taimet, karsii, harventaa ja odottaa ainakin 70 vuotta eli kuolee ensin ennenkuin tuottoa tulee. Metsäyhtiöiden omistajat keräävät osingot ja paperimiehet saavat kaiketi kohtuullisen hyvää palkkaa. On siinä otsaa käskeä metsänomistajia myymään kotimaista puuta halvempaan hintaan kuin tuontipuusta maksetaan ja vielä rangaistusveron uhalla!

Kesäistä kielipeliä

Kieleen vakiintuu ilmaisuja, joiden vanhenemista ei itse huomaa. Lapset hahmottavat tuoreemmin nykytilaa ja huomauttavat – ihan aiheesta. Vessa harvemmin enää vedetään, puhelinnumeroa ei väännetä ja säästöpossukin on harvoin nykyisin possu. Oli hämmentävää kuulla ensimmäistä kertaa karjalaistaustaisen ystävän kutsuvan isoisäänsä äijäksi. Tiesin vain sanan epäkunnioittavan merkityksen.

Tutuksi tulleiden sanojen takana voi olla myös sisältöjä, jotka valkenevat aivan yllättäen. Tavasin alkuviikosta naistenlehdestä patalapun tekstiä Baka baka bulla. Äidin hellä loruleikki Paka paka pullaa kirkastui sillä seisomalla. Leipomistahan se ”paka”, toisella kotimaisella. Latinan lukijat oppivat, kuinka on saanut alkunsa veikeä taikatermi hokkuspokkus. Roomalaiskatoliset kuulivat papin toistavan ehtoollista asetettaessa “hoc est corpus meum” eli ”tämä on minun ruumiini”. Opetuksesta meni perille vain, että jotain suurta tapahtuu, kun hokkuspokkus lausutaan.

Politiikan kielessä tietyille lausahduksille kuulee kyllästyksen iskiessä uusia kärjistettyjä sisältöjä. Perustamme työryhmän tarkoittaa, että kiusallinen asia siirretään hamaan tulevaisuuteen. Samalla voi korostaa äänestäjille, että ongelma on tiedostettu ja hallituksen hoidossa. Kentältä on tullut paljon yhteydenottoja tarkoittaa, että naapurin Jaska on sanonut puulaakiottelussa, että ”tällekin asialle tarttis tehrä jotain”. Voisi sanoa, että halutaan olla mielin kielin eli käyttää kieltä niin, että pysytään mielessä. Eduskunnan täysistunnossa on hiljainen sääntö, ettei valehdella-sanaa sovi käyttää toisista edustajista puhuttaessa. Hyvä näin, mutta kautta linjan toivoisi poliittisiin puheisiin ymmärrettävyyttä, pyrkimystä tuoda asian sisältö esiin eikä kätkeä sitä.

Verraton naurattaja Mr Bean unohtaa eräällä kirkkokäynnillä ottaa mukaansa virsikirjan. Hän hymisee ilman sanoja muun osan virttä, mutta kertosäkeen ”halleluja” tulee muistista korkealta ja kovaa. Hepreaan pohjautuva halleluja tarkoittaa kiittäkää Herraa. Meillä autossa yllättäen alkava lasten halleluja-veisuu on saanut Mr Beanin myötä toisenkin sisällön. Popmuseoon joutava äiti yrittää hyräillä radion mukana, mutta sanat löytyvät satunnaisesti.

Mukavaa kesää! Minulla se kuluu lainhuutoja myönnellessä.

Heittäydy mukaan

Nyt on aika nauttia kesän koko runsaudesta - mansikoista, kukista, auringosta. Kun kesään kuuluu vain muutama varsinainen lomapäivä, jää päälle helposti pieni jarruttelu. Tuntuu varmemmalta pysyä työrytmissä, työhuoneessa ja työajatuksissa. Kesää ei tahdo uskaltaa maistaa, että jaksaa aamuisin nousta junaan.

Nyt on silti suositeltavaa haalia talvea varten liikuntaa, vitamiineja ja valoa. Me toimistorotat olemme asia erikseen.

Evankeliumijuhlilla

Palasimme hetki sitten Kankaanpään evankeliumijuhlilta. Siunattu virkistävä juhla! Sain tänään olla avustamassa lähettien matkaansiunaamisessa. Matkaanlähtijät eivät starttaa ulkomaankomennukselle suurten tienestien toivossa vaan toteuttamaan Vapahtajan antamaa tehtävää: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Läheteille valitsemani raamatunkohta sopii kaikkeen muuhunkin työhön kuin missionäärin matkaevääksi: "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta." (Kol 3:23-24)

Oli ihanaa nähdä paljon vanhoja ystäviä. Monen kanssa jäi kuulumiset vaihtamatta, mutta kaikkea ei ehdi yhdessä viikonlopussa.

Eilen tuli kymmenen vuotta Seinäjoen evankeliumijuhlista. Ne eivät unohdu. Juhlilta palattua maanantaiaamuna käynnistyi synnytys ja seuraavan vuorokauden puolella syntyi kuopuksemme, tyttöseni Fanni. Huomenna siis 10 vuotta.

Yhden hevosvoiman vauhti

Tänään töistä palatessa konduktööri kuulutti: "Hyvät matkustajat! Hidastuksemme johtuu hevosesta, joka kulkee junan edellä kohti Karkkua." En nähnyt hevosta, mutta vaikutti siltä, että se pääsi lopulta turvallisesti jatkamaan elämä toisilla raiteilla.

Vammalasta on juuri sopiva työmatka Tampereelle junalla kuljettavaksi. Ongelmana ovat lipun hinta ja aikataulut. Juna on perillä joko klo 7 tai klo 9. Takaisin pääsee lähtemään klo 16.15 tai 18.15. Sekä aamusta että illasta puuttuu juuri se oikea välivuoro. Toivottavasti uusi Sastamala on niin vahva, että se saa VR:n kuuntelemaan asiakkaiden ääntä.

Lippu puolestaan on niin arvokas, että yksin autolla ajaa 60 km lähes samaan hintaan. Ratissa ei vain voi nukkua eikä lukea, mutta vapautta piisaa niin kuin aitauksestaan karanneella hevosella.

Tehopäivä

Kun äiti keskittyy kodinhoidon sijaan työhönsä ja luottamustehtäviin, koti helposti repsahtaa, vaikka talossa olisi siivoustaitoinen isäntä. Yksi kun ei ehdi hoitaa kaikkia projekteja. Nyt oli aikaa siivota. Äidin tuloksekkaasta tehopäivästä on oikeastaan kiittäminen kissaa.

Eilen heräsin vartin yli viisi räkättirastaan säksätykseen ja olin töissä Tampereella klo 7 Kelloportin kellon soidessa. Tänään heräsin 5.20, kun sisälle yöksi unohtunut kissa pyysi päästä ulos. Kun uni ei tullut (minuutissa), päätin alkaa siivota. Klo 8.20 oli pirtti järjestetty, imuroitu ja pesty sekä viiden kilometrin lenkki juostuna! Nyt on vielä hommat vähän kesken, vaikka on jo ilta, mutta kyllä on pölypussissa tavaraa - oikea kennel.

Sunnuntaiaamuun on ihana herätä kodissa, jossa tuoksuu juhannusruusut ja ehkä vähän myös itseensä tyytyväisen, toimintapäivää viettäneen äidin omakehu.

Jotain rajaa elatustukiin

Törmäsin tänään lainsäädännölliseen hukkaputkeen, jota ei voi kuin hämmästellä.

Jokaisella lapsella on oikeus riittävään elatukseen, josta vanhemmat vastaavat kykynsä mukaan. Jos vanhemmalla ei ole elatuskykyä siten, että elatusavun määräksi voidaan vahvistaa laissa määritellyn elatustuen määrä 129,91 euroa/kk, lapselle maksetaan summien erotuksesta elatustuki. Tämä summa maksetaan kunnan varoista.

Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun vanhempien välillä on merkittävä tuloero. Tuomioistuin vahvistaa elatusavun määrän etävanhemman elatuskyvyn mukaan ja lähivanhemman elatuskyvyn huomioon ottamiseen on tuomarilla vain pieni harkintamahdollisuus. Käytännössä tästä seuraa tilanteita, joissa kunta maksaa elatustukea lapselle, jonka lähivanhemmalla voi olla reippaasti keskitasoa parempi palkka. Onko tässä mitään rotia?

Kunniakierroksella

Vammalassa juostiin ja käveltiin tänään Kunniakierros-tapahtuma, jolla kerätään rahaa nuorisourheilun tukemiseen. Jaksoin aika monta kierrosta osin hölkäten, osin kävellen. Kävelylle oli hyvä perustelu - Sari E oli yksi sponsoreistani. Kiitos kaikille tukijoille!

Vähän jäi kierroksia vielä uupumaan. Olen kaupunginhallituksen kokouksissa puheoikeudella ja koko hallitus oli haastettu mukaan. Muut kokoustivat ja minä yritin juosta muidenkin puolesta. Ainakin puheenjohtajan ja nuorisovaltuutetun kierros jäivät uupumaan. Onneksi muutkin olivat silti tärkeinä taloudellisina tukijoina ihan omilla listoillaan.

Tänään oli lehdissä taas hurjia lukuja varusmiespalvelun keskeyttämisistä. Ei kestä fysiikka, ei kestä pää. Mielestäni yksi syy on siinä, että olemme lakanneet arvostamasta kurinalaisuutta. Kurinalaisuus ei tarkoita simputtamista eikä rakkaudellisen koti- ja koulukasvatuksen unohtamista. Luulen, että me 60-luvun loppupuolella syntyneet olemme ensimmäisiä tässä helpotetun elämänasenteen linjassa. Minäkin ehdin olla kultaisella 60-luvulla kolme kuukautta.

Kesän lapset

Kesäloman alkua odotellessa monessa perheessä pohditaan päivittäin, kuinka lomalle päässeet lapset hoidetaan työpäivän aikana. Mummut ja vaarit ovat tässäkin kullan arvoisia, samoin kuntien ja seurakuntien sekä muiden tahojen järjestämä kesätoiminta. Moni lapsi on silti myös yksin.

Joku ratkaisu olisi keksittävä siihen, että hoitopulmista huolimatta perheen molemmilla vanhemmilla olisi mahdollisuus pitää lomansa samaan aikaan. Edellyttäen toki, että se sopii työnantajalle. Koko perheen kesälataus on tarpeellinen.

Kaikilla kesä, yksillä loma

Kahden nuorimman lapseni koulussa on erityisoppilaita yhdeksänteen luokkaan asti. Kevätjuhlaan tuo oman juhlavan säväyksensä, kun nämä oppilaat saavat peruskoulun päättötodistuksen. On upea juttu, että meillä on panostettu siihen, että oppilailla on omien kykyjensä mukaan mahdollisuus suorittaa oppivelvollisuus. Rehtori puheessaan totesi, että juuri näistä oppilaista saadaan hyvää palautetta jatko-opinnoista. He ovat valmiita kysymään, kun ovat epätietoisia ja he ovat innostuneita opinnoistaan.

Toivoisin, että suomalaisessa koulussa onnistuttaisiin nykyistä paremmin osoittamaan erityishuomiota myös niille, joilla koulu sujuu helposti. Uskon, että moni motivoituisi yrittämään enemmän ja löytäisi helpommin paikkansa sekä peruskoulun jälkeen että työelämässä, jos koulussa olisi enemmän aikaa yhdessä miettiä, mikä on se "minun juttuni".

Nyt lapsilla on loman aika! Äiti yrittää myös olla kasvattaja vähemmän vaativassa hengessä. Peliaikaa rajoitetaan silti, tiskivuorot pyörivät ja ruoanlaittovuorokin tulee kuvioihin. Jotain on tehtävä, että monipuolinen kouluruoka ei vaihdu voileipälinjaan.

Tänään saimme onnitella ensimmäistä ylioppilaskummilasta. Onnea Jaakko ja kiitos mukavista juhlista!

Kevät aarteita täynnä

Omenapuut kukkivat runsaammin kuin muistan koskaan nähneeni. Kielotkin avaavat jo kellojaan. On merkillistä ajatella, kuinka tämä kasvun ihme on ollut sukupolvien ajan samanlainen ja varmaan aina ihastusta herättävä. Yöhallat tosin ovat ennen merkinneet nälkää - nyt ehkä pienempää harrastusta mehumaijan kanssa.

Siihen emme ole vielä kaiken ilmastokeskustelun keskellä todellisesti havahtuneet, että voi todella tulla aika, että maailma on toinen. Muuttaisimme toimintatapojamme, jos voisimme tunteenkin tasolla ymmärtää, mitä on elämä, kun luonto huutaa ihmisen virheitä. Entä jos kielot eivät enää kukikkaan?

Luistellen ja hiihdellen

Kokeilin ensimmäistä kertaa rullaluistelua sauvojen kanssa. Olipas hauskaa! Muistutti hiihtoa lintujen laululla ja tuomien tuoksulla maustettuna. Harmillista, ettei Vammalan seudulla ole enempää ja parempia pyöräteitä. Aloittelijalla lisävaatimuksena hyvän päällysteen lisäksi on tasainen maasto. Kovin jyrkkiin mäkiin ei tällä jarrutustaidolla uskalla mennä.

Kalavala

Nautin arjen komiikasta. Tänään otin vastaan kalastuksenvalvojien vakuutuksia. Tilanteen piti olla edes vähän juhlava ja vakava. No, olihan se. Meinasi silti väkisin ryhtyä hymyilyttämään, kun seitsemän miehenkörmyä toisteli perässäni vakuutuksen sanoja. Seitsemän veljestä ja lukarin tyttö. Yhdessä nauroimme lopuksi, mutta muistuttelin kyllä, että tästä huumorista huolimatta vakuutus velvoittaa toimimaan vastuullisesti tärkeässä tehtävässä.

Kasvun Sastamala

Tulevan Sastamalan muodostavien Mouhijärven, Äetsän ja Vammalan valtuutetut kokoontuivat tänään talousseminaariin. Ilmassa oli huomattavissa innostusta ja haasteita. Yhteistyö voi olla todella suuri voimavara tulevassa kunnassamme. Voimahukka sen sijaan voi muodostua siitä, että unohtuu, että olemme yksi, vaikka kolmesta osasta muodostunut. Jokaisen alueen omanarvontunto on tärkeä, mutta se ei saa ohittaa yhteyden ymmärtämistä.

Pidän ajatuksesta, että visiomme olisi Kasvun Sastamala. Kasvu, joka tapahtuu siinä, mitä jo on ja siitä, mitä tulee ulkoa. Kasvava Sastamala vivahtaa omaan korvaani suuruuden tavoittelulta. Myönteistä kun voi olla pienuuteenkin kasvu, jos se tapahtuu oikeassa kohdassa.

Lujaa mentiin

Vammalassa järjestettiin eilen onnistuneet Herra Hakkaraisen junnumaastot ja veteraanien SM-maastot, tänään SM-maastot. Juoksijat vaihtelivat siis noin 6-85 ikävuosien välillä.

On uskomatonta, kuinka kovaa joku voi juosta pitkää matkaa. Kyseessä ei ole enää vain hyvä kunto vaan vuosien työ nopeuskestävyyden ja päänupinkin treenaamisessa. Valmentajalla on tärkeä rooli onnistumisessa. Personal trainer auttaisi tavallisiakin talliaisia voittamaan ne vaikeat hetket kunnonkohotusoperaatiossa.

Joku talkoolaisista totesi, ettei ole koskaan nähnyt Vammalan keskustassa lauantai-iltana niin paljon lenkkeilijöitä. Olisi hienoa, jos sellainen vaikutus jatkuisi kisojen jälkeenkin. Lisää liikettä.

Rollaattorimarssilla

Aurinko paistaa ulkona ja mielessä. Sain käydä kävelyllä kahden pyörätuolissa istuvan rouvan kanssa. Vuorotellen. Kauniskevätpäivä ilahdutti molempia silmiinnähden ja niin runsasta oli heidän kiitollisuutensa, että lähdin itse paljon enemmän saaneena kuin antaneena kotiin. Suosittelen sinullekin. Etsi arjesta tai viikonlopusta aika, jolloin käyt sauvojen sijasta kävelyllä vanhuksen kanssa. Tehokasta on kumpikin, mutta seurassa ulkoilu on huomattavasti antoisampaa.

Rangaistuskäytännöstä

Kuuntelin tänään oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtajan Tapio Lappi-Seppälän erityisen mielenkiintoista luentoa rangaistuskäytännöstä. Tässä esimerkiksi muutama yllättävä, vaikkei enää ihan uusi tieto.

Vankien määrä ei korreloi rikosten määrän kanssa. Suomen vankiluku poikkesi merkittävästi muista Pohjoismaista viime vuosisadan alussa ollen moninkertainen. Nyt olemme lähellä samaa tasoa. Koko ajan rikosten määrä on kuitenkin ollut samansuuntaisilla käyrillä. Vankimäärän kasvu ei kerro rikosten määrän lisääntymisestä. Sen sijaan tuloerojen kasvulla ja sosiaalitukiin sijoitetulla summalla on suora yhteys vankimäärän kasvuun. Merkillinen yhtälö.

Vastaavasti teloitusten lukumäärä ei korreloi rikosten määrään. Toisin sanoen rikosten määrää ei kyetä vähentämään ottamalla käyttöön mahdollisimman kovia rangaistuksia. Rikoksia voidaan sen sijaan vähentää rangaistusten lieventämisestä huolimatta, jos samalla kiinnijäämisen riskiä lisätään. Tästä löytyy selvä näyttö rattijuopumusten osalta. Kun alkometrit otettiin käyttöön ja kuka tahansa oli lupa puhalluttaa, rattijuopumusten määrä putosi puoleen vaikka rangaistuksia lievenettiin selvästi. Kansainvälisesti vastaava puhallutusoikeus on vasta leviämässä.

Yhdysvalloissa tehdyllä laajalla tutkimuksella verrattiin, millainen tuotto saadaan sijoittamalla miljoona dollaria erilaisiin toimiin, joilla pyritään rikosten määrän laskuun. Paras tuotto saatiin estämällä koulupudokkuutta eli pyrkimällä peruskoulun todistuksen saamiseen jokaiselle. Näin vältyttiin noin 250:ltä rikokselta. Kuinka monessa kunnassa tullaan ajatelleksi, että esimerkiksi opinto-ohjaukseen ja koulupsykologiin sijoitettu raha on itse asiassa osa tehokasta rikoksentorjuntaohjelmaa. Yksi vankilavuosi maksaa muuten noin 50 000 euroa.

Tuomioharkinnan vaikeus

Ensimmäinen yhden tuomarin istunto on takana. Oikeudenkäynnin johtaminen ei sinänsä tuntunut hankalalta, mutta on todella vaikea miettiä tuomiota ja sen perusteluja. Tuomari joutuu harkitsemaan, mitä on tullut näytetyksi toteen. Ei pohdita sitä, mikä tuntuu todennäköisimmältä vaan sitä, mihin näyttö riittää.

Kun seurasin vuoden alussa ensimmäisiä istuntoja, keksin monessa asiassa neiti Marple -tyylisiä kysymyksiä asian selvittämiseksi. Tuomarin tehtävä ei kuitenkaan ole kyselemällä vakuuttua syyllisen syyllisyydestä. Totuutta etsitään puolueettomasti, eikä tuomarin tule toimia syytetyn vahingoksi.

Tuomitsemistoiminta on inhimillistä toimintaaa. Sen ymmärtää entistä paremmin, kun itse on totuuden etsijän ja arvioijan paikalla.

Lue lakia

Uusi työ ja uuden oppiminen vie selvästi voimia. Sen huomaa vadelmapuskista. Normaalisti nautin siitä, kun kerran vuodessa saan raivattua vatut kuriin käsivarret naarmuilla. Yleensä nimittäin ehtii tulla jo niin lämpimät säät, ettei voi pitää paksua takkia yllä. Rehevällä pihamaalla muutenkin kevät on otollista viherporopeukalon aikaa, kun kaikki alkaa kiitollisena joka tapauksessa kasvaa, ja kasvaa ja kasvaa eli villiintyä reippaan ruopsuttelunkin jälkeen.

Nyt ajatukset ovat pykälissä ja oikeudenkäynnissä. Toivoa sopii, että ruohottuneella opintielläkin alkaa kasvaa jaloja perennoja juolavehnän sijaan tämän harjoitteluvuoden jäljiltä. Se on todettava, että juridiikka on niin mielenkiintoista, että jokaisen kannattaisi käydä seikkailemassa Vihreän kirjan viidakoissa (Suomen laki). Itse asiassa moni asia selkiää lukemalla lakia.

Nostalginen viikonloppu

Takana on nostalginen viikonloppu ja monta isoa iloa! Perjantaina tapasin nuorimman kummityttäremme, joka on pian jo viisi kuukautta katsellut sirkeillä sinisillä silmillään maailmaa. Samalla vierailulla äidin sydämeltä putosi yhden sortin taakka, kun pojilta saatiin liehuvat kutrit siistittyä.

Lauantaina vietettiin KD:n 50-vuotisjuhlia. Ensin aamusta puoluevaltuusto, sitten päiväjuhla ja vielä illallinen kruunajaisiksi. Sain olla mukana ottamassa tervedyksiä ja toivottamassa vieraita tervetulleeksi varapuheenjohtajan roolissa. Kovin pieneksi siinä itsensä tunsi, kun onnittelijoina oli niitä, jotka ovat vuosikymmeniä tehneet työtä puolueen hyväksi. Luulenpa, että oli useampi kättelijöissä, jotka tiesivät kyllä, keitä ovat nämä kaksi ensimmäistä jonossa - Päivi Räsänen ja Peter Östman - mutta mikä lie kukkaistyttö tämä kolmas.

Juhla oli hieno ja varmasti 50 vuoden veroinen. Itselleni päivän parasta antia oli kuitenkin iltajuhlan viulumusiikki. Se kävi sieluun.

Sunnuntaina nostalgisoimme koko perheellä Kallion kotikulmilla monen vuoden tauon jälkeen. Pyhän Sydämen Kappelin messussa mieleen tulvivat lasten vauva-ajan muistot. Toisen linjan puistossa tuli aikanaan myös istuttua toinenkin tunti ja päivä muiden mammojen kanssa. Lapset ihmettelivät, kuinka kiipeilyteline on niin matala. Viikonlopun kruunasi vielä kaikkien muiden rakkaiden ihmisten tapaamisten lisäksi toisen kummitytön tapaaminen.

Lääkäripulalla kiristetään

Vuokrafirmojen kautta tulevat nuoret lääkärit saavat kokemukseensa nähden varsin runsasta palkkaa. Monissa kunnissa on pakko käyttää näitä repputyöntekijöitä, jotta hoito voidaan järjestää.

Terveyskeskuksissa tehdään aktiivista kehitystyötä, että työyhteisöstä saataisiin houkutteleva ja määräaikaiset työntekijät jäämään. Monin paikoin ollaan pakkoraossa ja vanhat työntekijät saavat kateellisina katsella sivusta tuoreille tulokkaille tarjottuja etuuksia.

Kuntien vaivannäkö menee vuokrafirmojen erikoisen sopimuskäytännön vuoksi pahasti harakoille. Jos lääkäri kiintyy kuntaan tai ainakin viihtyy työssään niin, että jääkin työhönsä, kunta joutuu maksamaan vuokrafirmalle eräänlaisen "välitysmaksun". Tämä summa saattaa olla lääkärin kahden kuukauden palkka. Kuinka tällaisen maksun periminen sallitaan? Terveydenhoito on välttämätöntä ja on vaikea ymmärtää, että henkilöstöpulalla rahastamisen annetaan jatkua!

Lunta maassa

Heräsin aamulla sateen ropinaan, mutta maa olikin valkoisena lumesta. Illansuussa lunta pyrytti lisää ilma sakeana. Tammikuussa kasvamaan alkaneet raparperit saivat taas kylmän kylvyn. Mietin, miten viihtyvät kurjet, joiden ensimmäiset huudot kuulin lauantaina.

Luonto on Jumalan ihmeellinen lahja meille. Ihmisellä on kyky tuhota saamansa lahjat - tämäkin. Valitettavasti taitaa olla niin, että ilman pakkoa emme kykene muuttamaan tapojamme ympäristöystävällisemmiksi. Pakkoa kannatan vain hyvin rajallisessa määrin. Erityisesti siksi, että vaikuttaa siltä, että rahalla saa saastuttaa enemmän.

Kyläyhdistyksen lauantai

Kevätkirppis tuli pidettyä. Myyjiä oli ja hyvää tavaraa, mutta asiakkaat eivät löytäneet meitä radiomainonnasta huolimatta. Silti ei tarvinnut turvautua roskikseen päätepisteenä. Soitin Vaaka ry:ssä toimivalle Katjalle, joka ystävällisesti lupasi toimittaa lastenvaatteet eteenpäin. Kiitos! Hienoa, että joku jaksaa nähdä vaivaa avun perille saamiseksi.

Hoitelin itse lähinnä kanttiinia, jonne Arja, Liisa ja Heikki leipoivat pullaa, munkkeja ja sämpylöitä. Maistuivat monille eli iso kiitos siitäkin.

Kyläyhdistyksen vuosikokouksessa ideoimme yhteistä pyöräretkeä makkaranpaistojatkoilla, uutta kirppistä syyspuolelle, keilailuretkeä ja mahdollista golfkokeilua. Pienimuotoista tämä on koulun lopettamisen jälkeen, mutta pienikin toiminta yhdistää ja virkistää.

Yltäkylläisyys on ongelma

Olen siivoillut lasten kaappeja ja kerännyt tavaraa kyläyhdistyksen kevätkirppikselle. Kasseihin on kertynyt lähinnä vaatteita - ehyitä, mutta käytettyjä. Suurin osa ei tule kelpaamaan kenellekään, vaikka laitan ne ilmaiselle kierrätyspöydälle. Harva leikkaa enää edes matonkuteita.

Maailmassa on monia, joille vaatteet olisivat tervetulleita. Silloin tällöin olen saanut ilolla täyttää kassillisen vanhempieni mukaan Keniaan. Tuntuu hyvältä antaa siistiäkin ilmaiseksi pois, jos tietää niiden menevän tarpeeseen ja käyttöön. Uskon, että moni meistä luopuisi paljosta, jos puutetta kärsivät olisivat lähempänä. Jos voisimme konkreettisesti nähdä luopumisen olevan jakamista, toisen puutteen huojentamista.

Huomenna olen päättänyt ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa roskiin sinänsä kelvollista, joka ei kenellekään kelpaa. Ei kivaa!

Rahat oikeaan paikkaan

Alle 18-vuotias henkilö voidaan jättää nuoruuden perusteella rangaistukseen tuomitsematta. Ajatuksena on, että joissain tilanteissa toiminta ei osoita piittaamattomuutta lakia kohtaan vaan jonkinlaista nuoruuden harkitsemattomuutta.

Nuoruuden harkitsemattomuus johtuu varsin usein siitä, ettei ole hyödyllisempää harrastettavaa kuin maleksia nurkissa ja siinä kaveriporukassa juolahtaa mieleen jotain hölmöä. Kun tällainen nuori käy tuomioistuimessa oikeusapupäätöksen kanssa katumassa tekosiaan ja jää rangaistukseen tuomitsematta, valtion vahingoksi jää avustajan palkkio, joka on asetuksen mukaan tavallisessa tapauksessa valmistautumisesta 272 ja istunnosta 327 euroa.

Tänäänkin mietin, kuinka monta tällaista tekoa ja oikeudenkäyntiä vältettäisiin jo sillä, että valtio suuntaisi kunnille 599 euroa/nuori lisää harrastustoiminnan järjestämiseen.

Liikettä kinttuihin

Suuri osa vähän liikkuvista aikuisista on lapsena ja nuorena harrastanut liikuntaa. Monet ovat olleet seurojen ohjauksessa yksilö- tai joukkuelajeissa. Perustaidot erilaisista lajeista ovat selkäytimessä. Miksi liikunta on jäänyt?

Yksi syy on siinä, että liikuntaseurojen toiminnassa on kymmeniä vuosia korostunut menestyksen tavoittelu. Lapsi tai viimeistään nuori, joka ei ole lajissa lahjakas, on saanut sen kuulla ja huomata. Ei ole kannattanut tuhlata ohjaustunteja yksilöön, joka ei ole tuomassa mestaruuksia. Liikunta hauskuuden ja terveyden vuoksi ei ole valitettavasti kuulunut seurojen tavoitteisiin eikä ole pienillä resursseilla ollut ehkä mahdollisuuksien rajoissakaan.

Seuroille kuuluu toki huippujen kasvattaminen. Eikö olisi kuitenkin järkevää ottaa seurat mukaan nykyistä tehokkaammin liikuttamaan laiskaa kansaa - aikuisenakin. Toiminta tarvitsee rahoitusta, jonka oikea lähde olisi valtio. Kansallinen katastrofi ei ratkea muuten kuin ratkaisemalla. Korttelijoukkueet kasaan ja kansa kävelemään. Miten olisi maaottelumarssin uusinta Ruotsia vastaan?

Kiinteistöasiat siirtyvät Maanmittauslaitokselle

Nyt käräjäoikeuksissa hoidettavat kiinteistöasiat tullaan siirtämään Maanmittauslaitoksen alaisuuteen parin vuoden päästä. Oikeusvarmuus kirjaamisasioissa edellyttää oikeusministeriön mukaan, että nykyiset työntekijät siirtyvät myös.

Varmaan on näinkin. Silti en pidä työntekijöiden oikeudenmukaisena kohteluna sitä, jos heillä ei ole erityisosaamisensa vuoksi mahdollisuuksia tulla valituksi käräjäoikeuksissa auki oleviin muihin tehtäviin. Sekä siirtoa odoteltaessa että lähijaksona sen tapahduttuakin on kiinteistöosastojen työntekijät otettava henkilöstövalinnoissa huomioon samoin kriteerein kuin muut hakijat. Oikeusvarmuus on toteutettava muulla tavoin kuin velvoittamalla tai jopa pakottamalla työntekijä siirtymään toisen työnantajan alaisuuteen.

Muutos tuo varmasti mukanaan hyvää. Olipa se lopulta millainen tahansa, valinnanvapaus antaa motivoivimmat lähtökohdat muutokseen. Toinen kannustin olisi palkan maksaminen asiantuntemuksen mukaan. Kiinteistöasioita hoitavat sihteerit tuntevat maakaaren paremmin kuin suurin osa juristeista. Näin uskallan väittää!

Nuhapäivää

Olen viettänyt flunssaisena sairaslomapäivää kotona. Olo on siinä mielessä kiusallisen hyvä, että ei ole nukkumisen tarvetta, mutta on kuitenkin pysyttävä rauhassa. Muuten toki olisinkin töissä. Koti huutaa näin pääsiäisen alla huomiota joka nurkastaan. Jääkaapin tausta tuli imuroitua, kun sieltä vilahti aamupäivällä tänä talvena harvinainen vieras - harmaa hiirulainen. Pyry-kissa sen nappasi ja söi, enkä ollut yhtään pahoillani.

Olisi aika poistaa talviset kotoisat verhot ja päästää sisään kevään valo. Olisi aika vaihtaa multa kukille, kun jäi viime keväänä vaihtamatta. Annoin sitten vain vettä halkeilevaan multaan. Suihkuttelin myös vähän liuskalehtiaraliaa, jonka sain mieheltäni 17-vuotislahjaksi. Kasvi on kuin ihmeen kaupalla pysynyt siis 21 vuotta hengissä hoidossani.

Lusekelen jäämistöoikeutta, joka tulee työssä vastaan varsin monenlaisissa asioissa. Toisinaan lainhuudon hakijan on vaikea ymmärtää, miksi hakemuksen täydennyksenä saatetaan pyytää virkatodistuksia viime vuosisadan alkupuolelta. Jotta kiinteistön omistus tulee kirjatuksi oikealle henkilölle, on varmistuttava siitä, että esimerkiksi perinnönjaossa on varmasti otettu kaikki mahdolliset perilliset huomioon.

Onnea Pori 450 vuotta

Talo oli aamusta arkista tohinaa täynnä, kun lähdimme koko perheellä kohti Poria. Leveäharteisella esikoisella oli yleisurheilun leirityspäivä Karhuhallissa. Keihästä, kiekkoa, kuulaa - voimaa ja pian pituuttakin on enemmän kuin äidillä.
Kaksi nuorempaa menivät uimahalliin.

Vasta noin 15-vuotias astianpesukoneemme alkaa oireilla siihen malliin, että on ollut pakko katsella uutta tilalle. Vanhassa olisi vara parempi, sillä en usko, että tämän päivän kone kestää yhtä kauan. Lisäksi vanha koneemme on todella hiljainen ja nopea. Vielä emme uutta ostaneet, mutta hyviä vaihtoehtoja löytyi. Päätimme kuitenkin katsoa, saisimmeko Vammalasta samanlaisen koneen samaan hintaan. Paremmalta tuntuisi jättää raha kotikuntaan.

Pori juhli tänään 450 vuottaan. Tarja Halonenkin oli kuulemma kaupungissa, mutta emme tavanneet. Illalla kävimme oman äitini syntymäpäivillä pari päivää etukäteen. Ihanaa sienikeittoa, hedelmäsalaattia ja kakkua - puhumattakaan sämpylöistä ja peurapaistista. Kiitos ja onnea!

Tätä toivoisin omalle seurakunnalleni

Dietrich Bonhoefferin sanoin: "Kristitty yhteisö elää jäsentensä esirukouksista; ilman niitä se tuhoutuu. Veljeä, jonka puolesta rukoilen, en voi kaikesta siitä tuskasta huolimatta, mitä hän tuottaa minulle, enää tuomita tai vihata. Hänen kasvonsa, jotka olivat ehkä minulle vieraat ja sietämättömät, muuttuvat esirukouksessa veljeni kasvoiksi, veljen, jonka puolesta Kristus kuoli, armahdetun veljen kasvoiksi. Tämä on esirukousta harjoittavan kristityn ihana kokemus. Ei ole sitä vastenmielisyyttä, persoonallista jännitystä tai eripuraisuutta, jota en, mitä minuun tulee, voisi voittaa esirukouksessa. Esirukous on kuin puhdistuskylpy --."

"Lopuksi emme voi olla näkemättä, että esirukouspalvelu vie aikaa jokaiselta kristityltä, mutta eniten papilta, jonka hoitoon on uskottu kokonainen seurakunta."

Toinen kuukausi takana

Jo toinen kuukausi tuomioistuinharjoittelua takana. Olen monta kertaa toivonut, että omaisin "huovismaisen" kertomisen taidon. Niin mainioita tyyppejä ja tilanteita olen kohdannut.

Avioerohakemusten jatkuva virta on surullinen. Missä on niiden lasten henkinen koti, joiden äidit ja isät ovat tahoillaan neljättä tai viidettä kertaa naimisissa? Jaksavatko he uskoa olevansa tärkeitä tässä ihmissuhteiden virrassa?

Olen kuunnellut edelleen Sinuhea automatkoilla. Tänään oli koomista, kun olin juuri kuunnellut Sinuhen palvelija Kaptahin viljasijoituksista ja Egyptin nälänhädästä ja sitten Aamulehden pääkirjoitus puhui myös vehnäoptioista sekä maailman nälkäänäkevistä. On asioita, joista voi todeta: Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan! Ja nälkäisten vaikerrus on kuin kärpästen surina meidän hyvinvoivien korvissa.

Avustajajärjestelmästä

Olen ollut harmissani lehtijutuista, joissa on moitittu kansanedustajien tapaa käyttää avustajajärjestelmää. On varmaankin väärinkäytöksiä, mutta samalla ei tarvitsisi leimata kaikkia, jotka ovat yhdistäneet työsuhteisten ja ostopalveluavustajien käytön. Olen itse kiitollinen siitä, että minulla on ollut hyvin koulutettuna pienten lasten äitinä mahdollisuus tehdä mielenkiintoista etätyötä eduskuntaan.

Vaikka olen ollut suuren osan noin kuuden vuoden työjaksostani ostopalveluavustaja, kaikki on tapahtunut annettujen ohjeiden mukaan. Työni on ollut puhtaasti eduskuntatyötä – ei puoluetyötä. Väitän, että olen työskennellyt jopa tehokkaammin kuin moni eduskuntatalossa työtä tekevistä. Työpaikan sosiaalinen elämä on ollut esimerkiksi kahden kissan varassa.

Miksi ostopalveluavustajana? Eduskunnan omat säännöt eivät ole mahdollistaneet työn jakamista kahden työsuhteisen henkilön kesken. Jos on työsuhteinen avustaja osa-aikaisena, voi olla vain ostopalveluavustaja loppuosalla.

Nyt tuntuu, että omat ostopalvelusopimukseni ja ostopalvelusopimukseen perustuneet työsuhteeni, eivät kestäisikään päivänvaloa. Kuitenkin työ, jota olen tehnyt, on ollut sääntöjen mukaisia ja sisällöllisesti suunnilleen samaa kuin talossa olevilla. Sillä erotuksella, että olen keskittynyt sisällön tuottamiseen.

Vastustan sitä, että työn jakaminen ja etätyö eduskuntaan kiellettäisiin, jotta avustajajärjestelmää ei arvosteltaisi niin paljon.

Virallinen lehti

Taas on mielessä avioero - kun lähes päivittäin suurin osa asioista, joita kirjaan on eroja.

Ulkomaalaissyntyisten henkilöiden osuus eroavien joukossa on suhteettoman suuri. Voi toki olla, että heidän nimensä erottuu joukosta tai asian tiedoksianto on niin vaikea, että muistijälki on suurempi. Postia lähtee Kiinaan, Tansaniaan, Eritreaan, Tanskaan tarkoituksena saada toiselle aviopuolisolle tieto, että hänestä ollaan Suomessa eroamassa. Varsin usein onnistutaankin, mutta maailmalle on helppo kadota kuin tuhka tuuleen. Silloin apuun tulee Virallinen lehti.

Muistan, kuinka joskus nuorena näin ensimmäistä kertaa Virallisen lehden. Olin siihen saakka luullut, että se on vain vitsi. Virallinen lehti on Suomen vanhin edelleen ilmestyvä lehti. Kuivempaa julkaisua ei taatusti löydy. Se on kuin kansallinen ilmoitustaulu, jossa julkaistu on ikään kuin tullut kaikkien lukemaksi. Lehti ilmestyy kolmesti viikossa ja sen kautta hoidetaan lakisääteinen ilmoitusvelvoite, jota käytetään siis myös kun muuta keinoa ei enää ole.

Neuvoin tässä päivänä eräänä suomea murtaen puhuvalle henkilölle avioeromenettelyämme. Hän kysyi, eikö eron saamista voisi mitenkään nopeuttaa. Puoliso kun on jo avioitunut Turkissa uudelleen "epäviralliseen" liittoon, jota varten ei tarvitse osoittaa esteellisyyttä. On Turkilla vielä matkaa EU-maaksi!

Vaaleja ja ihmisyyttä

Äänestimme tänään kirkkovaltuustossa kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston jäseniä. Toivon, että saamme kokoonpanon, jolle kirkko on jotain muuta kuin sen jäsenten summa, verorahoja siirtelevä palveluntarjoaja. Kirkolla on elävä Herra. Jos hänet siirretään sivuun, kirkko on kuollut!

Usealta suunnalta on toistettu eri variaatioin Tommy Tabermannin ilmaan heittämään ideaa siitä, että kouluihin pitäisi ottaa oppiaine, jonka sisältönä on ihmisenä oleminen. Kristittynä tuntuu hupsulta, että suunnilleen samoilta tahoilta on vaadittu kouluista poistettavaksi ainetta, jonka eräänä pääsisältönä on ihmisyys. Se, kuinka tulisi rakastaa lähimmäistään ja unohtaa ahneus. Se, kuinka elämän sisältö on jotain muuta kuin materian kahmiminen.

"Komentokulttuurin ja kasvattamattomuuden väliltä täytyy löytyä tie, jota pitkin päädytään kauneutta, oikeutta ja suvaitsevaisuutta kunnioittaviksi ihmisiksi. Sellainen on pakko olla. Muuten olemme hukassa." Olen samaa mieltä kuin Tabermann - olemme aika pahasti hukassa, koska Tie on kateissa.

Neuvottelukuntaa ja kansalaisinfoa

Elämässä selviäisi huomattavasti helpommalla, jos ei odottaisi itseltään sitä, että osaa kaiken heti. Toisin sanoen sallii itselleen epätäydellisyyden ja virheiden tekemisen. Huomaan tämän taas, kun alkuviikosta ahdisti aika tavalla ja nyt helpottaa, kun osaa edes jotain.

Takana on mielenkiintoinen viikko. Aloitimme eilen työskentelyn uudessa vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnassa. "Vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteensovittamista, ohjaamista ja kehittämistä varten puolustusministeriön apuna ja sen yhteydessä toimii vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta."

Olen isoisten seurassa. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat molemmat entisiä puolustusministereitä - Seppo Kääriäinen ja Anneli Taina. Olen kiitollinen mahdollisuudesta olla mukana pikkuriikiseltä osalta pohtimassa sitä, kuinka tavallinen suomalainen voi olla mukana maanpuolustustyössä.

Eilen illalla puhuimme Päivi Räsäsen kanssa eduskunnan kansalaisinfossa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toivoisin pienenä yksityiskohtana nykyisen tilanteen parantamiseksi, että kehitettäisiin - oikeusperiaatteitamme kunnioittavalla tavalla -menetelmä rekisteröidä ne rikosilmoitukset, joita tehdään vanhentuneesta lapsen hyväksikäytöstä. Jotain näyttöarvoa olisi voitava antaa sille, että samasta henkilöstä tulee toistuvasti vuosien varrella ilmoituksia. Olen samaa mieltä ehdotuksesta, että rikoksen nimeksi pitäisi vaihtaa lapsen seksuaalinen pahoinpitely.

Avioerohakemuksia

Suurin osa hakemusasioista, joita kirjaan tässä kuussa viereille, on avioeroja. Suomen avioliittolain mukaan asia etenee siten, että erohakemuksen voi jättää yksin tai yhdessä. Jos vain toinen on hakijana, asia annetaan oikeuden toimesta tiedoksi toiselle. Ensimmäinen vaihe kestää puolen vuoden harkinta-ajan verran, ellei pari ole todistettavasti asunut kaksi vuotta erillään. Puolen vuoden kuluttua haetaan toisessa vaiheessa lopullista eroa, jonka saa sitten nopeasti.

Moni lomakkeen täyttäjä on väsynyt hankalaan yhteiselämään. Hakemuksen jättäminen tekee kipeää. Silti tiskin toisella puolen tuntuu, että eron saa helposti virastoasiana. Emme me saa ihmisiä rakastamaan toisiaan määräämällä siitä laissa. Voisimmeko silti saada velvoitettua pienten lasten vanhempia miettimään vähän pitempään ennen kuin lasten koti hajotetaan? Jos parisuhteessa on väkivaltaa, ei tällainen edellytys ole mahdollinen. Voisiko tarjolla olla nopeammin myös asiantuntevaa sovitteluapua?

Paljon inhimillistä ahdistusta säästettäisiin sekä lapsilta että tapaamisoikeuksiaan kaipaavilta isiltä ja äideiltä. Tosiasia on, että myös tuomioistuimien resursseja kulutetaan merkittävä määrä ratkomaan riitoja, joita lapsista käydään. Lapsiasioita nytkin kyllä kiirehditään, mutta monella tavoin kannattavaa olisi entisestään kehittää perheasioiden käsittelyä ja antaa resursseja asioiden nopeaan hoitoon.

Toinen kuukausi alkaa

Ensimmäinen notaarikuukausi on ohi. Rohkaisevan alun keskeisenä tekijänä ovat olleet taitavat työtoverit, jotka ovat olleet valmiita jakamaan osaamistaan nyrpeilemättä. Kiitos! Huomenna siirryn kiinteistötiskistä hakemustiskiin. "Esineitä" koskevista asioista ihmisiä koskeviin.

Jatkuva kuudelta herääminen ottaa koville. Ylös nouseminen ei ole vaikeaa, mutta nukkuminen on. Nautin bussimatkan torkkumisesta MP3-soitin korvilla. En kuuntele musiikkia vaan äänikirjaa. Tällä hetkellä Apostolien tekoja ja Roomalaiskirjettä. Autossa kuuntelen Sinuhe Egyptiläistä. On mielenkiintoista seurata, kuinka Waltari on kirjassaan käyttänyt lähteenä myös Raamattua. Muistaakseni hän opiskelikin teologiaa.

Odotan valoisia aamuja, jolloin luontokin tuntuu heränneen samaan aikaan kuin työhönlähtijä. Odotan valoisia iltoja, jolloin työstäpalaajalla on muutakin elämää kuin yöpuulle painuminen iltapalan ja lehtien selailun jälkeen.

Lauantaita

Vihdoinkin pitkät yöunet. Keskimmäinen tuli tosin ennen heräämisaikaa kohteliaasti anteeksipyytäen kysymään, lähtisikö siitä liian kova ääni, jos hän imuroisi yläkerran. Emme antaneet lupaa imuroida.

Kolme koneellista pyykkiä, tiskit, pojat Pirkkahallin harjoitusretkelle, neiti lentopalloharjoituksiin. Kuntosalikortti ei suostunut avaamaan ovea. Harmitti, kun kerrankin olisin ehtinyt sinne. Selässä tuntuu ikävästi eilinen rankan viikon lopetus. Bussi oli Tampereelta niin täynnä, että jouduin seisomaan koko matkan Vammalaan. Kävely raikkaassa ilmassa virkisti salin sijaan.

Lauantai on kovin pian käytetty. Illaksi ehdimme vielä vaarin (isäni) eilisille nimppareille. Ihmettelen sitä, kuinka ihmiset saivat asiansa hoidettua silloin, kun lauantaitkin olivat työpäiviä. Ehkä työelämä on koventunut paljonkin tavallaan, mutta onpa monia helpotuksiakin aikaisempaan. Suuri on ihmisen mukavuudenhalu ja taistelu sitä vastaan pitkän elämän mittainen. Elämä on kuitenkin kovin lyhyt uhrattavaksi vain työnteolle.

Puolison suostumus

Lainhuutoa haettaessa kirjaamisviranomainen tarkastaa, että luovutus kuten kauppa, on pätevä. On tarkastettava esimerkiksi, onko puolisoiden yhteisenä kotina käytettäväksi tarkoitetun kiinteistön kauppaan toisen puolison suostumus. Näin riippumatta siitä, onko puolisoilla avioehtoa ja siitä huolimatta, että toinen omistaa kiinteistön yksin. Säädöksellä on tarkoitus suojata perheen asumista.

Käytännön työssä on jatkuvasti tulkittava, millaisen rakentamattoman kiinteistön myyntiin suostumus tarvitaan. Voihan olla, että metsäinen rantatontti on ollut kauan yhteisissä unelmissa vakituisen asunnon rakentamispaikaksi. Piirustukset tehtynä ja rakennuslupa hakeilla. Sitten toinen menee ja romahduttaa koko suunnitelman myymällä tontin. Ilman suostumusta ei kauppa käy. Epäselvää lainsäädäntöä sanoisin ja ehkä jopa liian pitkälle vietyä.

Toinen suoranainen epäoikeudenmukaisuus syntyy tilanteessa, jossa yksin elänyt menee kypsällä iällä avioon. Asustelee uuden puolisonsa kanssa pirttiään ja menettää sitten surukseen kumppaninsa. Mieleen tulee, että jospa muuttaisi vaikka kirkolle leskenpäiviä elelemään yksinäisistä nurkista. Kuinkas käykään! Puolisolla on aikuisia lapsia, jotka eivät ole erityisemmin välittäneet vanhempansa uudesta liitosta. He ovat nyt tulleet perillisinä vanhempansa sijaan ja heiltä pitää kysyä lupa kiinteistön myyntiin. Tarkoitus lienee suojata näiden lasten perintöoikeutta, mutta eikö maalaisjärjellä ajatellen tässä mennä liian pitkälle sotkeutumaan inhimillisten suhteiden verkkoon. Onko suojelu tarpeellista tässä mittakaavassa?

Oikeudenkäynnin julkisuudesta

Herätyskello soi vahingossa liian aikaisin enkä saanut enää unta. Tilanteen pelasti tiedonjano. Oikeustieteen opiskelun alkuajoista on kauan, koska tein tutkintoa vuoroin teologisen opintojen kanssa ja kolmen lapsenkin maailmaan saattaminen ja hoito veivät siinä samassa aikaa. Nyt on valtavan mielenkiintoista kerrata kaikkea sitä, minkä päivittäin harjoittelussa tulee vastaan. Miinuspuolena on jatkuva oman tietämättömyyden kohtaaminen.

Kiinteistöasioiden lisäksi lukulistalla on 1400 sivuinen Prosessioikeus -opus. Yritin lukea sitä jo ennen harjoittelun alkua, mutta oman työn ja sitten joulusiivouksen ohessa lomalla en ehtinyt syventyä. Ehkä se oli hyvä, sillä rinnan käytännön kanssa kaikki luettu saa enemmän sisältöä.

Perjantaina alkanut Nekalan polttomurhien oikeudenkäynti on saanut pohtimaan oikeudenkäynnin julkisuutta. Julkisuuden tarkoituksena on lisätä luottamusta tuomioistuinten toimintaa kohtaan. Kuka tahansa voi tulla seuraamaan lähes jokaista istuntoa. Lain mukaan tuomioistuin voi kieltää alle 15-vuotiaan läsnäolon julkisessa käsittelyssä, jos läsnäolosta voi olla hänelle haittaa. Tämä ikäraja on looginen, koska 15-vuotias on itse rikosoikeudellisessa vastuussa ja saattaa istua syytettynäkin.

Olisiko kuitenkin syytä olla toinenkin ikäraja tai ainakin mahdollisuus arvioida tilanne toisin? Kun tuomioistuimessa käsitellään asiaa, joka on raakuudessaan käsittämätön, tulisi oikeuden puheenjohtajalla mielestäni olla harkintavaltaa, päästetäänkö paikalle esimerkiksi koululuokka. Toiselle 15-vuotiaalle tapaus voi olla varoittava esimerkki, toiselle järkyttävä jopa traumatisoiva kokemus. Erityisesti satunnainen, tuntemattomaan henkilöön kohdistunut väkivalta voi herättää kenessä tahansa pelkoa arkielämässä vastaantulevia tuntemattomia kohtaan.

Isien pahat teot

Tampereen käräjäoikeudessa aloitettiin tänään ns. Nekalan polttomurhien käsittely. Olisin voinut mennä kuuntelemaan, mutta en halunnut. Ensinnäkään prosessin seuraaminen ei olisi ollut aloittelijalle välttämättä niin opettavainen kuin tavallisemmat perusjutut. Toisekseen ajatus ei tuntunut hyvältä. Tapaus on karmea. Silmitöntä väkivaltaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan.

Isien pahat teot kostetaan lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Nuo sanat avautuivat tänään uudella tavalla. Ehkä ne voikin ajatella niin, että isien ja äitien, aikuisten rakkaudettomuus, väkivalta ja välinpitämättömyys synnyttää samanlaista käytöstä seuraavassa polvessa. Lapsi, joka lyö, on usein lyöty. Aikuinen joka tappaa, on oppinut pakenemaan huumaaviin aineisiin kokemaansa tylyyttä ja rakkaudettomuutta.

Miksi joku lyö toista vasaralla päähän? Miksi joku murhaa? Olen sitä mieltä, että vaikka tekijä kantaa siitä oikeudellisen vastuun yksin, hän ei ole syyllinen yksin. En tarkoita, että syyllisiä olisivat hänen vanhempansa, vaikka ehkä hekin ovat. Syyllisiä olemme me kaikki, jotka emme pyri toimimaan välinpitämättömän yhteiskunnan muuttamiseksi. Me kaikki, jotka pidämme itseämme parempina kuin joku toinen, toivotumpana kuin joku muu.

Totuutta etsimässä

Tuomioistuimesta haetaan oikeutta. Yleinen käsitys on, että jos tuomioistuin jättää rikosasiassa jonkun tuomitsematta rangaistukseen, on tullut todistetuksi, ettei mitään ole tapahtunut. Tai sitten ajatellaan, ettei tuomioistuin pidä tapahtunutta rangaistavana vaikka tavallisen oikeudenmukaisuusajattelun mukaan näin olisi. Henkilö, joka on tullut kohdelluksi mielestään väärin, ei koe saavansa oikeutta, jos häneen kohdistuneessa rikoksessa syyte hylätään.

Tuomioistuimen antamasta ratkaisusta ei ole luettavissa koko totuutta. Vaikka tapahtumien todellinen kulku pyritään selvittämään, se ei aina ole mahdollista. Tuomari punnitsee hänelle esitettyä näyttöä. Jos näyttö ei riitä, on parempi jättää rankaisematta henkilö, joka on ehkä sittenkin syyllinen kuin tuomita henkilö, joka ehkä sittenkin on syytön.

On surullista, että totuus on usein tavoittamattomissa. Uhri kokee itsensä pettyneeksi ja arvottomaksi, kun syyllinen pääsee kuin koira veräjästä. Toisinaan syytetty kokee suurta helpotusta, kun on ollut joutua vastuuseen tekemättömistä teoista. Toisinaan tunne lienee vahingonilo.

Kun oikeutta jakavat ihmiset, on harvoin mahdollisuus päästä täydelliseen lopputulokseen. Lainmukaiseen ratkaisuun päädytään silti.

Päivä putkessa

Joskus käy niin, että kun päivä lähtee aamusta kulkemaan kärsivällisyyttä
koettelevaa rataa, se jatkaa niin iltaan saakka. Tänään on sellainen päivä. Nyt blogia kirjoittaessakin ohjelma takkuilee.

Aamulla olin ensin oikeassa paikassa, mutta päivää liian myöhään. Vammalan istuntopäivä olikin poikkeuksellisesti maanantai. Ihan oma moka! Onneksi olisin vain mennyt kuuntelemaan. Ehdin vielä ajaa omalla autolla Tampereelle ja kuunnella siellä hyvän päivän kokeneen tuomarin istuntoja. Muutakin söhellystä sitten sattui.

Töiden jälkeen oli pakko lähteä käymään automaatilla ja hakea rahaa pysäköintiin. Lompsassa oli kyllä vitonen, mutta arvelin, ettei se riitä. Pääsin kymmenen minuutin keikauksen jälkeen halliin ja katso - maksu olisi ollut juuri sen vitosen. Automaatti ei vain huolinut yhtään seteleistäni. Sylki kaikki vuorollaan takaisin. Sain sitten parilla puhelinsoitolla apua ja lopulta pysäköinnin ilmaiseksi.

Enää ei tarvitse selviytyä kuin nukkumaan. Sitäkin ennen voi sattua ja tapahtua! Sormi osuu esimerkiksi sähköhammasharjan käynnistysnappiin ennen aikojaan ja tahna roiskuu teholla ympäristöön. Polven voi potkaista sekä keittiön penkkiin että sängyn kulmaan. Pyjama on hukassa ja mieleen tulee päällystämätön koulukirja, joita jaetaan äitien iloksi myös kevätlukukauden alkaessa.

Käräjillä

Kirjoittaminen on harventunut ihan käytännön pakosta. Uudet asiat työssä vievät veronsa. Lähden ennen lasten heräämistä bussille ja palaan kotiin iltapimeässä. Tavallista monelle, mutta uutta minulle. Koko päivä on uutta täynnä. On aika stressaavaa kaivella muistin pölyisistä komeroista joskus aikoinaan tentiin luettuja asioita, mutta nautinto on todella suuri, kun jotain löytyy tai uutta saa sisään säilöttyä.

Istun ensimmäisen kuukauden käräjäoikeuden kiinteistötiskissä ottamassa vastaan mm. lainhuuto- ja kiinnityshakemuksia. Samalla perehdyn asiaan niin, että osaisin aikanaan tehdä itse ratkaisuja vastaaviin hakemuksiin. Kerran viikossa olen kuunteluoppilaana rikosasioiden istunnossa. Jälkikäteen harmittaa, ettei jo opiskeluihin ollut liitetty mitään tällaista käytäntöön nivoutuvaa. Kaikilla ei ole opiskeluaikana mahdollisuutta käydä työssä harjoittelemassa. Nyt tuntuu, että on opeteltava puhumaan alan kieltäkin. Monet termit ovat kadoksissa ja välillä tuntuu kankealta ilmaista itseään. Nöyryyttä kysyy, mutta oppiminen on ilo!

Ymmärrän nyt huomattavasti paremmin niitä, jotka ovat kyselleet, kuinka ehdin niin moneen tehtävään. Ei elämä aikaisemmin tuntunut kiireiseltä. Aikaa riitti, kun teki etätyötä tehtävässä, jonka osasi. Nyt lähtö kotoa on pimeässä ja paluu pimeässä. Aivokapasiteetti ainakin aluksi käytössä kohtuullisen laajalta osin. Kevättä odotellessa valopillkuna aamuin illoin on se, että vuoden päästä ei tarvitse enää itkeä, ettei tiedä edes, mitä käräjäoikeudessa tapahtuu!

Harjoittelu alkoi

Kuinka voikaan lauantaipäivä olla arvossaan. Kolme päivää tuomioistuinharjoittelua takana. Stressipisteet ovat aika korkealla kun huomaa, että kerrattavaa riittää. Yritän puskea rohkeasti päin. Jos ei jotain tiedä, ei voi muuta kuin ottaa selvää.

Notaari aloittaa ensimmäisen kuukauden kiinteistötiskillä. Uskallan sanoa, että jo muutaman päivän jälkeen tiedän paljon enemmän - vaikka se on vähän. Tämä vuosi on uuden oppimista.

Yhtä asiaa ihmettelen, vaikka notaarin tulisi olla täynnä altista palveluhenkeä ja kiitollisuutta siitä, että pääsee oppimaan. Ihmettelen, miksi ei harjoittelua voida järjestää siten, että pätevöityminen olisi mahdollista, vaikka normaalisti kertyvät lomat pidettäisiin vuoden aikana. Perheelliselle vuosi muodostuu todella raskaaksi. Juuri kun oma kuopukseni alkoi selvitä ajatuksesta, että äiti on pitkät päivät poissa, hän kuuli, ettei äidillä ole tulevana vuonna hiihtolomaa, ei syyslomaa eikä juuri kesälomaakaan. Kallisarvoisia päiviä on pakko käyttää myös luottamustoimien hoitamiseen.

Ymmärrän, että tietyt asiat on ehdittävä omaksumaan. Ymmärrän senkin, että tuomioistuimilta on muutenkin vähennetty työvoimaa ja notaarit ovat tärkeä lisäapu. Eikö olisi kuitenkin mahdollista vaikka jatkaa harjoittelua yhdellä kuukaudella sellaisten henkilöiden osalta, jotka pitävät lomat?

Hyvää uutta vuotta sinulle!