26.5.09

Vaalityössä

Vaalilehtien jakaminen ja julisteiden kiinnittäminen olisivat huomattavasti mukavampaa puuhaa, jos pystyisi suoraan tietämään, kuinka paljon ääniä vaivannäkö kerryttää. Talkoointo ja tulokset eivät valitettavasti suoraan korreloi siihen, kuinka paljon tuloksena on ääniä.

Talkoot kannattavat varmasti, sillä meillä KD:ssa on erinomaiset EU-ehdokkaat. Itse aion äänestää puoluesihteeriämme Saria (183), jonka tunnen valtavan energisenä, aikaansaavana ja osaavana poliitikkona. Suosittelen!

19.5.09

Äänikynnys valtakunnalliseksi

Hallituspuolueet ovat sopineet, että eduskuntavaalien äänikynnykseksi tulee kolme prosenttia. Toivottavaa on, että näin toteutuu todellisena yleinen ja yhtäläinen äänioikeus koko maassa. Viime vaalien äänimäärällä KD:n paikat olisivat nykyisen seitsemän sijasta kymmenen nyt sovitulla menettelyllä. Sari Essayah olisi huikealla äänimäärällään päässyt läpi.

Vaaliliitot kiellettänee, joten jatkossa äänestäjä tietää, mille puolueelle ääni päätyy. Nyt liitot ovat vielä tätä päivää EU-vaaleissa ja toivomme, että Sari menee läpi tälläkin systeemillä!

17.5.09

Rynnäkkökivääriammunnat

Kokeilin eilen elämäni ensimmäistä kertaa rynnäkkökiväärillä ampumista. Se oli mielenkiintoista. Maalitaulu oli perinteinen pyöreä - ei siis ihmisenmuotoinen. Pohtiessani tilannetta myöhemmin huomasin, etten ollut miettinyt muuta kuin tarkkaa osumista. Olen joskus pohtinut sitä, miettiikö ampumista harjoitellessaan mahdollisia tositilanteita. Ilmeisesti ei, kun en minä herkkämielikään. Enkä nähnyt untakaan :)

Useimmille ampumista harrastaville se on varmasti tarkkuuslaji siinä missä vaikkapa keilailu. Silti on erittäin hyvä, että aseiden saatavuus pidetään tiukkana. Olin iloinen, että sain itse kokeilla asiantuntevassa ohjauksessa ja turvallisesti valvotussa tilanteessa.

13.5.09

Seiskaan tutustumassa

Muistan vielä esikoisen eskarikevään päivän, jolloin sydäntä pakahdutti tunne, että en voi enää varjella lasta maailman kolhuilta. Ekaluokkalainen joutuu tavallaan yksin kulkemaan koulutietä. Äiti ei siellä ole raivaamassa polkua.

Niin on hyvä. Pojista ei kasva vastuullisia miehiä, jos äiti pitää helmoissaan. Silti ajatukset palasivat samaan hetkeen tänään, kun olin keskimmäisen kanssa tutustumassa yläkouluun. Tiedän, että hän pärjää siellä, koska meillä on hyvä koulu. Silti on haikeaa lähettää lapsiaan kohti kasvua ja aikuisuutta, pärjäämään yhä enemmän omillaan.

Ja silti - melkein nelikymppisenäkin oma äiti on se turvallinen, jonka ohjeita mielellään kuulee ja jonka mukaan monesti omia toimiaan mittaakin. Ja äidin rukoukset kantavat.

Haikeudet hävisivät luistelemalla reilun kympin lenkin kunnon musiikinjytkeessä!

10.5.09

Suosittelen Sastamalaa

Vietimme äitienpäiväviikonloppua yhdessä sisareni kanssa. Päiviin osui useita pienimuotoisia hauskoja elämyksiä.
Perjantaina oli balettikoulun kevätjuhla. Taas kerran pienet balleriinat saivat mielen iloiseksi. Ei haitannut yhtään, vaikka joku unohtui katselemaan kesken tanssin yleisöön. Katselijat nauttivat joka tapauksessa näkemästään.

Lauantaiana vierailimme Herra Hakkaraisen talossa. Paikan voi todeta pienehköksi ja kävellä pikaisesti läpi. Lapsi löytää sieltä kuitenkin mukavat puitteet vanhanaikaiselle kauppaleikille, ritarisaduille ja avaruusmatkailulle. Kaksi tuntia vierähtää helposti linnanneidoksi pukeutuneena.

Tänään retkeilimme Pirunvuorelle - äitienpäivän teemaan Pirttihirmujen vuoreksi muunnettuna. Danielssonin kivilinna herättää joka kerralla ihmetystä. Kuinka korkealle vuorenrinteeseen on saatu luonnonkivistä rakennettua koko talo ja kuinka iso vaiva on ollut raahata kaikki päivittäisen elämän tarveaineet sinne. Pirunvuoren maisemat Rautaveden yli ovat aivan omaa luokkaansa. Pidimme pyhäkouluhetken luolansuun tuntumassa.

Ja tietenkin - äiti sai aamupalan vuoteeseen valkovuokkojen kera.

7.5.09

Aikuisten yleisurheilua

Blogissa pitäisi oikeastaan kirjoittaa vain hyvin yleismaailmallisista asioista, ettei kukaan tee vääriä (tai oikeita) tulkintoja kirjoittajan persoonasta. Tämä tulee aina mieleen, kun kirjoitan jostain liikuntaan liittyvästä.

Ihan suotta - lukijan tulkinta on ihan oikea, jos hän kokee minun haluavan kertoa itsestäni liikunnallisena henkilönä. Kuten tiedämme, liikunnallisia ihmisiä on monenlaisia: on niitä, jotka katsovat mielellään, kun toiset liikkuvat ja niitä, jotka liikkuvat itse paljon. On vielä kolmaskin ryhmä - niitä, jotka joskus ovat liikkuneet paljon ja pyrkivät palaamaan taakse jääneeseen menneisyyteen vaihtelevalla menestyksellä. Kuulun tähän viimeiseen ryhmään.

Olin tänään mukana Vammalan Seudun Voiman aikuisten yleisurheilukoulussa. Osallistujia oli kaksi. Harjoittelimme kävelyä ja kuulantyöntöä ja oli hauskaa! Naisten kuula lensi niukin naukin yli kahdeksan metrin. Huomenna varmasti tuntuu lihaksissa. Edessä on vielä ainakin keihäänheittoa ja pituushyppyä. Mahdollisesti ensiapua ja jääpussejakin.

Kun vielä oppisi pääsemään eroon ajatuksesta, ettei ole cool nauttia heittelemisestä tai hyppelemisestä. Minkälainen aikuinen nainen nauttii jalkapallon perässä juoksemisesta? Moni tykkäisi, muttei kehtaa. Miksi ylipainoisella keski-ikäisellä naisella olisi yhtään sen vähemmän oikeus nauttia liikkumisesta ja pelaamisesta kuin kaljamahaisella keski-ikäisellä miehellä?