Kiinteistöveron nosto on hölmöä
Suomalaiset asuvat ahtaasti. Omakotitalon väljyyteen velkarahalla päätyneet asuvat euromääräisesti kaikkein kalleimmin, jos lainojen lyhennykset otetaan huomioon. Asumismenot lähentelevät viidennestä tuloista.
Hallitus suunnittelee kuntien ahdingon helpottamista kiinteistöveron nostolla. Rahat tulisivat toisin sanoen ja vähän kärjistäen varallisuusverona asuntovelka-ahdingossa olevilta lomautetuilta kuntalaisilta. Niiltä samoilta, joiden palkankorotusten siirtämisestä hamaan tulevaisuuteen keskustellaan.
Mielenkiintoista olisi tietää, mitä hallituksen suunnitelmasta on todennut asuntoministeri Vapaavuori, joka vielä 2007 lausui seuraavaa:
"Sille sen sijaan ei ole mitään järjellistä taustaa, että sama valtio, joka kauhistelee korkeita asumiskustannuksia tällä tavoin vain entisestään korottaa asumisen hintaa (pääkaupunki)seudulla. Julkisen sektorin tehtävänä tulisi olla lieventää näitä ongelmia, eikä omilla toimillaan vain syventää kohtuuhintaista asumista etsivien ihmisten ahdinkoa.”
Toivottavasti Vapaavuori muistaa yhä, ettei kiinteistöverotuksen alkuperäinen tarkoitus ollut muodostaa varallisuuden arvoon perustuvaa veroautomaattia.
Ja toivottavasti hallitus huomaa kysyä itseltään, onko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista antaa kuntien korottaa kiinteistöveroja. Katainen vastannee tähän, ettei veroa ole pakko nostaa vaan kunnat voivat halutessaan käyttää "kiinteistöveroa nykyistä laajemmin". Asuntomarkkinoillekin saadaan nykyistä laajempaa liikettä, kun vähätuloisimmat kiinteistönomistajat joutuvat pakon edessä myymään asuntonsa polkuhintaan ja muuttamaan vuokralle.
15.3.09
Urheiluviikonloppu
Sain jokin aika sitten palautetta keskimmäiseltäni poissaoloista kotoa. "Mitä järkeä on käyttää lyhyt elämänsä siihen, että päättää toisten asioista." Suunnilleen noin kuului kommentti.
Asiat eivät ole toisten vaan yhteisiä. Tarvitaan vastuunkantajia. Silti ajatus on vakava. Toivoisin mieluummin tulevani muistetuksi läsnäolevana äitinä kuin yhteiskunnallisena vaikuttajana. Molemmat eivät taida valitettavasti olla yhtä aikaa toteutettuna mahdollisia.
Jätin eilen puoluehallituksen väliin ja olin lasten kanssa yleisurheilun sisähallikisoissa. Tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Itse sain reisilihakset kipeäksi toimiessani kiekkokisassa palauttajana hölkötellessäni Karhuhallin tekonurmella edestakaisin. Ensi kesänä olisi Suomessa veteraanien MM-kisat. Vieläköhän ehtisi kuntoon?
Tänään salibandyturnauksessa. Oli pakko vähän huutaa neuvoja ja kannustuksia. Katsomossa on kamalan jännää!
Asiat eivät ole toisten vaan yhteisiä. Tarvitaan vastuunkantajia. Silti ajatus on vakava. Toivoisin mieluummin tulevani muistetuksi läsnäolevana äitinä kuin yhteiskunnallisena vaikuttajana. Molemmat eivät taida valitettavasti olla yhtä aikaa toteutettuna mahdollisia.
Jätin eilen puoluehallituksen väliin ja olin lasten kanssa yleisurheilun sisähallikisoissa. Tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Itse sain reisilihakset kipeäksi toimiessani kiekkokisassa palauttajana hölkötellessäni Karhuhallin tekonurmella edestakaisin. Ensi kesänä olisi Suomessa veteraanien MM-kisat. Vieläköhän ehtisi kuntoon?
Tänään salibandyturnauksessa. Oli pakko vähän huutaa neuvoja ja kannustuksia. Katsomossa on kamalan jännää!
12.3.09
Omin jaloin kouluun?
Olin eilen illalla kuuntelemassa yleisötilaisuutta Sastamalan kouluverkkoselvityksestä. Kyläkoulut ovat taas vasaran alla, koska tilanne on vakava taloudellisesti. Oppilasmäärä lakkautusuhan alla olevissa kouluissa ei ole vielä kriittisellä rajalla.
Opetusta valmistellessani kävin pitkästä aikaa selailemassa eduskunnan sivuja. Löysin oppitunnille sopivan esimerkin suullisesta kyselytunnista. Kysymyksessä Juhan Mieto peräsi lisää koululiikuntaa. MItä vastasikaan opetusministeri Virkkunen. "On tärkeää, että kunnat tiedostavat sen, että koulureitit tulisi suunnitella niin turvallisiksi, että lapset voisivat kävellä ja pyöräillä kouluun."
Sinänsä asiaa, mutta opetusministeri lienee tietoinen siitä, että tuhannet suomalaiset koululaiset ovat ensi syksynäkin siinä asemassa, että koulumatka pitenee yli itse kuljettavan rajan. Säästöt osuvat näin myös lasten kuntoon, kun lähikouluista luovutaan! Tässä asiassa ei paljon auta tieto siitä, että jossain lähikoulu on kymmenien kilometrien päässä. Pieni koululainen ei voi kulkea alle kymmenenkään kilometrin matkoja jalkaisin tai pyörällä.
Opetusta valmistellessani kävin pitkästä aikaa selailemassa eduskunnan sivuja. Löysin oppitunnille sopivan esimerkin suullisesta kyselytunnista. Kysymyksessä Juhan Mieto peräsi lisää koululiikuntaa. MItä vastasikaan opetusministeri Virkkunen. "On tärkeää, että kunnat tiedostavat sen, että koulureitit tulisi suunnitella niin turvallisiksi, että lapset voisivat kävellä ja pyöräillä kouluun."
Sinänsä asiaa, mutta opetusministeri lienee tietoinen siitä, että tuhannet suomalaiset koululaiset ovat ensi syksynäkin siinä asemassa, että koulumatka pitenee yli itse kuljettavan rajan. Säästöt osuvat näin myös lasten kuntoon, kun lähikouluista luovutaan! Tässä asiassa ei paljon auta tieto siitä, että jossain lähikoulu on kymmenien kilometrien päässä. Pieni koululainen ei voi kulkea alle kymmenenkään kilometrin matkoja jalkaisin tai pyörällä.
Nuorten yhteys eduskuntaan
Olin tänään opettamassa kymppiluokkalaisia eduskunnan toiminnasta ja vähän laajemminkin demokratian toiminnasta. Nuoret olivat yllättävän kiinnostuneita. Kaksi kysymystä jäi erityisesti mieleen: Voiko eduskunnan täyistuntoa mennä kuka tahansa tavallinen tyyppi koska vaan seuraamaan? Voiko kansanedustajille tosiaan lähettää sähköpostia?
Jos nuorten odotetaan kiinnostuvan politiikasta ehkä olisi hyvä vielä nykyistä enemmän tiedottaa siitä, että heillä on kansalaisina oikeus mennä sisään eduskuntataloon ja seurata edustajiemme toimintaa omin aistein. Kuinka paljon arjen tärkeää tietoa tulisikaan nuorilta, jos he tietäisivät, että kansanedustaja ottaa ihan vakavissaan heiltä tulevan postin.
Jos nuorten odotetaan kiinnostuvan politiikasta ehkä olisi hyvä vielä nykyistä enemmän tiedottaa siitä, että heillä on kansalaisina oikeus mennä sisään eduskuntataloon ja seurata edustajiemme toimintaa omin aistein. Kuinka paljon arjen tärkeää tietoa tulisikaan nuorilta, jos he tietäisivät, että kansanedustaja ottaa ihan vakavissaan heiltä tulevan postin.
Subscribe to:
Posts (Atom)
