Kansalaiskuntoa hankkimassa

Jatkoin lakikirjan kertaamista. "Yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto." Näin todetaan perustuslaissamme. Taito ja kyky ovat vielä jotenkin ymmärrettävissä ja erotettavissa toisistaankin. Minulle oli epäselvää, mitä on koeteltu kansalaiskunto.

Nykyään voisi melkein olettaa, että sillä tarkoitetaan rohkeutta käyttäytyä tavalla, jota joskus ennen vanhaan olisi pitänyt hävetä.

Löysin määritelmän googlesta, jossa säilytän muutenkin suuren osan muistikapasiteetistani.

"Taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen ja työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin esim. järjestelykykyyn ja aloitteellisuuteen sekä muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koeteltu kansalaiskunto tarkoittaa yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä."

Kuka määrittelisi sen, mitä nykyään on nuhteeton käytös? Ettei pissaa kadulle kuin äärimmäisessä hädässä????

Oppia illat kaikki

Eilen istuin illan valtuuston tavoiteseminaarissa, tänään paikallisosaston kokouksessa, huomenna kunta- ja palvelurakenneseminaarissa. Jos kaikissa istunnoissa oppisi edes yhden asian, olisi lopputulos koko ajan nousujohteinen. Osalla on taito esittää asiat niin, että ymmärtää ja oppii. Joskus miettii, kuinka moni salissa ymmärtää tämän asian, kun itsellä ei ainakaan lamppu syty.

Oppiminen ja ymmärtäminen tuottaa nautintoa. Osaaminen vielä enemmän. Tällä hetkellä minulla on useampi keskeneräinen projekti oppijana, mutta säännöllisyyteen on vaikea päästä. Päätin lukea ääneen englantia vähän joka päivä. Päätin lukea ruotsinkielisen dekkarin. Päätin lukea lakikirjat läpi syödessä. (Se takaa säännöllisyyden ja useat toistot, vaikka ei kuulukaan hyviin tapoihin.) Tänään päätin yrittää venytellä niin, että loppukesästä pääsisin spagaatin - ainakin melkein. Mieheni nauroi katsellessaan, että alku on hyvä. Pääsen jo puolet eli jalat menevät suoraan kulmaan...

Eikös "oppia kaiken ikää" ole suositus.

Ja kunta maksaa

Mitä saisi kunnassa aikaan 360 eurolla vuorokaudessa? Aika paljon hyvää.

Vammalassa maksetaan kehitysvammaisen rikoksentekijän erityishuollosta sen verran vuorokaudessa, vuodessa yli 130 000 euroa.

Edellisen hallituksen ohjelmassa luvattiin selvittää erityisen kalliin erikoissairaanhoidon rahoitusvastuun siirtämistä kunnilta valtiolle. Hitaasti selvittely tullee halvemmaksi valtiolle. Eipä ole muutosta näkynyt.

Aikaisemmin valtio vastasi hoidosta erityishuollon toimintayksikössä, kun mielentilansa vuoksi tuomitsematta jätetty henkilö oli määrätty erityishoitoon.
Nyt kunta maksaa. Vaikuttaa kohtuuttomalta, ettei tällaista erityiserää saada jaettua useammalle maksajalle. Jos henkilö olisi tuomittu rangaistukseen, valtio kustantaisi kakkua.

Erilaisuuden hyväksyminen

Miltä tuntuisi huomata lähes aina kauppaan mennessä, että joku myyjistä siirtyy järjestelemään hyllyä lähelle sitä, missä itse liikut? Miltä tuntuisi kuulla, että ravintola on valitettavasti täynnä ja nähdä, että tilaa silti on? Kannoilla aina epäluulo ja ylenkatse.

Tätä ja paljon pahempaa kokevat romanit Suomessa. Edelleen. Leimaamiseen riittää tietty asu ja tietyt ulkonäön piirteet.

Olen iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tutustua eduskuntavaalikampanjan aikana pirkkalalaiseen Eija Grönforsiin. Ehdokkaana hän lähestyi ihmisiä esitteiden ja vaalikarkkien kanssa rohkeasti ja lämmöllä. En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Kuinka moni mahtoi miettiä, mitä hän myy ja puristaa kassiaan vähän tiukemmin? Vaatii valtavasti rohkeutta olla edelläkulkijana ja epäluulojen kaatajana.

Löytyy oppaita siitä, kuinka käyttäytyä kiinalaisten ja italialaisten vieraiden kanssa. Kuinka moni ns. valkolainen tietää romanien tavoista? Kuitenkin olemme eläneet rinnan suomalaisina satoja vuosia. Romaneilta olisi paljon opittavaa esimerkiksi vanhempien kunnioittamisesta. Vieläköhän saisimme ennakkoluulomme anteeksi? Toivoisin, että meille sallittaisiin vähän uteliaisuutta, lupa hiukan "tuijottaa" ja kysyä. Nyt erilaisuuden hyväksymisenä pidetään sitä, että on kuin ei huomaisikaan.

Mitä puuttuu?

KD-lehdessä oli tänään osuvasti mainittu henkilökohtaisiksi puutteikseni varovaisuus ja itsetunnon puute. Molemmat pitävät paikkansa. Varovaisuus johtuu osin siitä, että työssäni olen asemassa, jossa pohdintani päätyvät toisten käyttöön. Edustajilla on viisaus ja valta päättää, hyväksyvätkö he päättelyn tulokset ja vievätkö esimerkiksi kirjalliset kysymykset eteenpäin sellaisenaan vai isosti muokattuina. Se, mitä minä teen on luonnos, ja näin on jo demokratian nimissä eduskuntatyössä oltava.

Nyt etsin omaa linjaa ja sanottavaa. Tilanne on siinä mielessä metka, että työssä minun ja edustajan ajatusten on mentävä aika tavalla yksiin. Käytän ison osan luovuuttani miettimällä, miten muotoilen toiselle ajatuksen, joka on lähtökohtaisesti hänen, mutta silti minunkin. En voi päivällä kirjoittaa valtiopäivätointa edustajalle ja illalla puhua siitä samoin sanoin toisaalla omanani. Täytyy vissiin alkaa jemmata ideoita omaan käyttöön.

Entä sitten itsetunnon puute? Pyrin tekemään ehkä liiaksi sitä, mitä mielestäni osaan hyvin. Ajattelen, että on parempi edetä varovasti taitojen mukaan kuin lähteä soitellen sotaan. Sitä paitsi kun katselee ympärilleen ja näkee sen erilaisten taitojen ja tiedon kirjon, mitä ihmisillä on, tuntuu oma osaaminen vähäiseltä. Ehkä puute on kuitenkin sitä, että haluaisi osata niin paljon enemmän. Olisi mukavaa olla viisas!

Mieheni totesi muuten, että on pienet piirit, kun saman ihmisen kuva täytyy laittaa lehteen niin monta kertaa.

Feikkimenestystä ja tosielämää

Ilta Kimmo Kinnusen keihäsvalmennuksessa. Siis äitinä eli kentän reunalla. Teki mieleni käydä kerran heittämässä niin olisin voinut kehua itsekin olleeni maailmanmestarin valmennettavana. Kuten voin kehua laulaneeni oopperassa - Maamme- laulun yhteislauluna, maalanneeni alttaritaulun - Keniassa telalla osa Jeesus-hahmon helmaa kyläkirkossa ja silittäneeni leijonaa - sekin Keniassa, sairas ja väsynyt leijona häkissä.

Se on kuitenkin ihan totta, että meidän pihassa oli keihäineen kaikkineen viime torstaina kuusi maasaisoturia. Kävivät naapurin navetassakin katsomassa lehmiä. Harmi vaan, etten ollut itse kotona. helsingissä voit heidät vielä tavata kuluvalla viikolla.

Elämä on ihmeitä täynnä. Suurin ihme on elämä. Tänään uutisoitiin, että sekin on suurempi ihme eri osissa Suomea. Keskoset selviävät toisaalla hengissä paremmin kuin toisaalla. Puhumattakaan sitten muualla maailmassa.

Edistystä

Puoluekokouksessa hyväksyttiin vikkonloppuna julkilausuma asunnottomuutta koskien.
Suomessa on edelleen lähes 8000 asunnotonta ja 300 asunnotonta perhettä. Tavoitteena tulee erityisesti olla, että yksikään lapsi ei joudu häädetyksi kodistaan. Olin ilahtunut, kun Aamulehden mukaan asuntoministeri Vapaavuori on eilen koonnut pikatyöryhmän pohtimaan asunnottomuutta.

Laitamme perinteisesti television kesälomalle ja lupamaksun katkolle. Olen kirjoittanut aikaisemminkin siitä, kuinka televisiomaksu on epäselvästi määritelty laissa. Laite ei saa olla vähäisin toimin otettavissa käyttöön, jos maksua ei maksa. Olen miettinyt, mikä täyttää tuon määritelmän. Päivi teki aiheesta kirjallisen kysymyksenkin.

Ja ihme: Saimme kirjeen tänään tv-maksuhallinnolta. Kirjeeseen on lisätty vakioksi: "Kun televisiomaksu on irtisanottu, vastaanotin tulee siirtää pos huonetilasta ja pakata esimerkiksi varastoon /vaatehuoneeseen niin, että se ei ole vähäisin toimin käyttöönotettavissa.

Kiitos luottamuksesta

Olen nyt kaksi päivää tunnustellut oloani KD:n 3. varapuheenjohtajana. Olen kiitollinen luottamuksesta, jota minulle osoitettiin. Ehdokkaat olivat omissa puheenvuoroissaan ja kannatuspuheenvuorojen perusteella niin päteviä, että tunnen suurta kunnioitusta saamaani tehtävää kohtaan.

Hetken jo pelästyinkin tehtävän suuruutta, mutta sitten kaivoin esiin paksun tyhjän muistikirjan, johon aloin kirjata mieleen tulevia ideoita. En voi olla kukaan muu, mutta voin tehdä kaikkea sitä, mitä osaan. Toivottavasti kykenen osaltani vastaamaan odotuksiin ja toivottavasti saan myös kuulla ajatuksia siitä, mitä minulta odotetaan.

Tässä päivässä, näillä taidoilla. Huomisessa toivottavasti muuten samoin, mutta hitusen kasvaneilla taidoilla. Sitä pyydän, että saisin viisaan sydämen.

Suhteellisuutta

Tänään STT:n tuoreet uutiset saivat keittämään. Itä-Suomen hovioikeus on pitänyt voimassa ehdottoman kahden ja puolen vuoden tuomion 23-vuotiaan marjanpoimijan raiskauksesta. Ei siinä sinänsä mitään. Toinen uutinen kertoo, että Helsingin Hovioikeus kovensi Porvoon kirkon polttajan tuomiota kaksinkertaiseksi. Tuomio kuusi ja puoli vuotta vankilaa törkeästä tuhotyöstä. Ei siinäkään yksinään mitään.

Raiskauksesta 2,5 ja kirkon poltosta 6,5! Kummassa lopulta tapahtuu enemmän vahinkoa? Kummassa tarkoitus vahingoittaa on suurempi? Vaikka kirkko on vihitty Jumalan huoneeksi, se on kuitenkin vain rakennus ja ihminen on Jumalan kuva. Inhimillinen kärsimys raiskauksesta on taatusti suurempi kuin historiallisesti tärkeiden arvojen menettämisestä.

Äitienpäivän mietteitä

Sain aamukahvit vuoteeseen. Perinteisesti odottelin jo hetken hereillä, mutta visusti peiton alla. Kun lapset tulivat serkkutytöllä vahvistettuna korttien ja pakettien kanssa, näkymä oli arkisuudessaan hämmentävä. Olen saanut rakkaan puolison ja kolme ihanaa lasta. Kaikki me olemme toisillemme toisinaan vähemmän ihania, mutta silti meitä on siunattu toisillamme.

Kirkossa esitettiin Äideistä parhain -laulu. Ystävä totesi sen jälkeen, että tuli vähän omantunnonpistoksia. Hän ymmärtää.. hän lohduttaa jne. Totesin, että sanoja ei pidä sovittaa itseensä vaan omaan äitiinsä. Häneen on huomattavasti helpompi liittää kiittävät sävelet.

Äitinä oleminen on armoton mitta, jossa huomaa armon tarpeen. Kovin on vajavaista mamina olo.

Pohdiskellen

Jostain syystä blogini päiväys (ainakin eilen) on päivän jäljessä. Nyt siis 10.5. eli Ainon päivä.

Olen toisinaan kadehtinut ihmisiä, joilla on hyvin selkeä päämäärä elämässään. Lähinnä työssään. Olen itse tasaisen lahjakas monella osa-alueella eli sellainen perus 9 ja 10 oppilas. Olen opiskellut kaksi tutkintoa ja päässyt mieleiseen työpaikkaan, joka ei tosin ihan vastaa koulutusta. Silti tutkailen ja pohdiskelen, mikä on se paikka, jolla Taivaan Isä on minut tarkoittanut toimimaan. Numeroista ja tutkinnoista sitä ei voi päätellä. Päinvastoin, ne saattavat hämätä tyytymättömyyteen ja turhaan kunnian havitteluun.

Onko päämäärättömyys pahasta? Onko pahasta se, jos jokaisena päivänä ei tavoite ohjaa toimenpiteitä? Ja riittääkö tavoitteeksi se, että on valmis tarttumaan siihen, mitä annetaan? Elämä on yksinkertaisempaa, jos kipuaa askel askeleelta tiettyä tavoitetta kohti, mutta toisaalta se on raskaampaa, jos portaat loppuvat ennen tavoitteen saavuttamista. Jos astuu vain luottavaisesti ja harkiten askeleen, kun tie aukenee, koko matka voi olla perillä oloa.

Tuulettumassa ja päivittymässä

Etätyöntekijälle tekee hyvää välillä tuulettua. Viikonloppuna pääsin vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan mukana tutustumaan naisten valtakunnalliseen Nasta-harjoitukseen Niinisaloon. Oli mielenkiintoista, vaikka alunperin tarkoitukseni oli osallistua harjoitukseen. Matkaseurakin oli virkistävää. Nautin toisten juttujen kuuntelusta, vaikka itse en varsinainen jutunkertoja olekaan.

Eilen ja tänään olen ollut eduskunnassa. Eilen oli kaksi vierasryhmää Vammalasta, joita Toimi Kankaanniemi ja Bjarne Kallis ehtivät kiireidensä keskellä tapaamaan. Pävi Räsänen oli presidenttifoorumissa, joten jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmaa. Kävin hetkisen seuraamassa täysistuntoakin. Motivoi työhön huomata, että olen osa tätä työyhteisöä vaikkakin yksin ja etäällä.

Luvassa on mielenkiintoinen päivä. Finlandiatalolla on kunta- ja palvelurakenneseminaari, jossa esitellään hallitusohjelman linjauksia sillä saralla.

Ulkosuomalaisena

Olimme perheen kanssa ensimmäistä kertaa Ruotsissa Tukholman ulkopuolella. Vierailimme Finspångissa kansanlähetyksen lähetyskodilla ja sen ympäristössä. Meillä oli ilo tavata hetkisen myös iso joukko ruotsinsuomalaisia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme varmaan kuulelet monia mielenkiintoisa elämäntarinoita.

Lapset pelasivat maaottelun Suomi-Ruotsi jalkapallossa. Suomi kärsi tappion. Jättebra - poitiivinen kannustaminen on ystäviemme mukaan Ruotsissa yleisempää kuin Suomessa. Kun tulee tappio, todetaan, että hyvä yritys. Lieneekö meillä yleisempää se, että suomitaan häviön kärsineet maan rakoon.

HUomaan, että edeleen on vaalien jäljiltä jonkinlainen luovuuspula. Tuli puristettua tekstiä aika paljon itsestä irti. Haaveilen muutaman kuukauden jaksosta, jolloin ainoa tehtävä olisi kirjoittaa. Istua koneella ilman huolta muista asioista - ja kirjoittaa. Saattaa olla, että nämä haaveet jäävät ikuisesti toteuttamatta. Jo senkin vuoksi, että sisäinen palo loppujen lopuksi on ollut vähän kadoksissa.