Toinen kuukausi takana

Jo toinen kuukausi tuomioistuinharjoittelua takana. Olen monta kertaa toivonut, että omaisin "huovismaisen" kertomisen taidon. Niin mainioita tyyppejä ja tilanteita olen kohdannut.

Avioerohakemusten jatkuva virta on surullinen. Missä on niiden lasten henkinen koti, joiden äidit ja isät ovat tahoillaan neljättä tai viidettä kertaa naimisissa? Jaksavatko he uskoa olevansa tärkeitä tässä ihmissuhteiden virrassa?

Olen kuunnellut edelleen Sinuhea automatkoilla. Tänään oli koomista, kun olin juuri kuunnellut Sinuhen palvelija Kaptahin viljasijoituksista ja Egyptin nälänhädästä ja sitten Aamulehden pääkirjoitus puhui myös vehnäoptioista sekä maailman nälkäänäkevistä. On asioita, joista voi todeta: Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan! Ja nälkäisten vaikerrus on kuin kärpästen surina meidän hyvinvoivien korvissa.

Avustajajärjestelmästä

Olen ollut harmissani lehtijutuista, joissa on moitittu kansanedustajien tapaa käyttää avustajajärjestelmää. On varmaankin väärinkäytöksiä, mutta samalla ei tarvitsisi leimata kaikkia, jotka ovat yhdistäneet työsuhteisten ja ostopalveluavustajien käytön. Olen itse kiitollinen siitä, että minulla on ollut hyvin koulutettuna pienten lasten äitinä mahdollisuus tehdä mielenkiintoista etätyötä eduskuntaan.

Vaikka olen ollut suuren osan noin kuuden vuoden työjaksostani ostopalveluavustaja, kaikki on tapahtunut annettujen ohjeiden mukaan. Työni on ollut puhtaasti eduskuntatyötä – ei puoluetyötä. Väitän, että olen työskennellyt jopa tehokkaammin kuin moni eduskuntatalossa työtä tekevistä. Työpaikan sosiaalinen elämä on ollut esimerkiksi kahden kissan varassa.

Miksi ostopalveluavustajana? Eduskunnan omat säännöt eivät ole mahdollistaneet työn jakamista kahden työsuhteisen henkilön kesken. Jos on työsuhteinen avustaja osa-aikaisena, voi olla vain ostopalveluavustaja loppuosalla.

Nyt tuntuu, että omat ostopalvelusopimukseni ja ostopalvelusopimukseen perustuneet työsuhteeni, eivät kestäisikään päivänvaloa. Kuitenkin työ, jota olen tehnyt, on ollut sääntöjen mukaisia ja sisällöllisesti suunnilleen samaa kuin talossa olevilla. Sillä erotuksella, että olen keskittynyt sisällön tuottamiseen.

Vastustan sitä, että työn jakaminen ja etätyö eduskuntaan kiellettäisiin, jotta avustajajärjestelmää ei arvosteltaisi niin paljon.

Virallinen lehti

Taas on mielessä avioero - kun lähes päivittäin suurin osa asioista, joita kirjaan on eroja.

Ulkomaalaissyntyisten henkilöiden osuus eroavien joukossa on suhteettoman suuri. Voi toki olla, että heidän nimensä erottuu joukosta tai asian tiedoksianto on niin vaikea, että muistijälki on suurempi. Postia lähtee Kiinaan, Tansaniaan, Eritreaan, Tanskaan tarkoituksena saada toiselle aviopuolisolle tieto, että hänestä ollaan Suomessa eroamassa. Varsin usein onnistutaankin, mutta maailmalle on helppo kadota kuin tuhka tuuleen. Silloin apuun tulee Virallinen lehti.

Muistan, kuinka joskus nuorena näin ensimmäistä kertaa Virallisen lehden. Olin siihen saakka luullut, että se on vain vitsi. Virallinen lehti on Suomen vanhin edelleen ilmestyvä lehti. Kuivempaa julkaisua ei taatusti löydy. Se on kuin kansallinen ilmoitustaulu, jossa julkaistu on ikään kuin tullut kaikkien lukemaksi. Lehti ilmestyy kolmesti viikossa ja sen kautta hoidetaan lakisääteinen ilmoitusvelvoite, jota käytetään siis myös kun muuta keinoa ei enää ole.

Neuvoin tässä päivänä eräänä suomea murtaen puhuvalle henkilölle avioeromenettelyämme. Hän kysyi, eikö eron saamista voisi mitenkään nopeuttaa. Puoliso kun on jo avioitunut Turkissa uudelleen "epäviralliseen" liittoon, jota varten ei tarvitse osoittaa esteellisyyttä. On Turkilla vielä matkaa EU-maaksi!

Vaaleja ja ihmisyyttä

Äänestimme tänään kirkkovaltuustossa kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston jäseniä. Toivon, että saamme kokoonpanon, jolle kirkko on jotain muuta kuin sen jäsenten summa, verorahoja siirtelevä palveluntarjoaja. Kirkolla on elävä Herra. Jos hänet siirretään sivuun, kirkko on kuollut!

Usealta suunnalta on toistettu eri variaatioin Tommy Tabermannin ilmaan heittämään ideaa siitä, että kouluihin pitäisi ottaa oppiaine, jonka sisältönä on ihmisenä oleminen. Kristittynä tuntuu hupsulta, että suunnilleen samoilta tahoilta on vaadittu kouluista poistettavaksi ainetta, jonka eräänä pääsisältönä on ihmisyys. Se, kuinka tulisi rakastaa lähimmäistään ja unohtaa ahneus. Se, kuinka elämän sisältö on jotain muuta kuin materian kahmiminen.

"Komentokulttuurin ja kasvattamattomuuden väliltä täytyy löytyä tie, jota pitkin päädytään kauneutta, oikeutta ja suvaitsevaisuutta kunnioittaviksi ihmisiksi. Sellainen on pakko olla. Muuten olemme hukassa." Olen samaa mieltä kuin Tabermann - olemme aika pahasti hukassa, koska Tie on kateissa.

Neuvottelukuntaa ja kansalaisinfoa

Elämässä selviäisi huomattavasti helpommalla, jos ei odottaisi itseltään sitä, että osaa kaiken heti. Toisin sanoen sallii itselleen epätäydellisyyden ja virheiden tekemisen. Huomaan tämän taas, kun alkuviikosta ahdisti aika tavalla ja nyt helpottaa, kun osaa edes jotain.

Takana on mielenkiintoinen viikko. Aloitimme eilen työskentelyn uudessa vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnassa. "Vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteensovittamista, ohjaamista ja kehittämistä varten puolustusministeriön apuna ja sen yhteydessä toimii vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta."

Olen isoisten seurassa. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat molemmat entisiä puolustusministereitä - Seppo Kääriäinen ja Anneli Taina. Olen kiitollinen mahdollisuudesta olla mukana pikkuriikiseltä osalta pohtimassa sitä, kuinka tavallinen suomalainen voi olla mukana maanpuolustustyössä.

Eilen illalla puhuimme Päivi Räsäsen kanssa eduskunnan kansalaisinfossa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toivoisin pienenä yksityiskohtana nykyisen tilanteen parantamiseksi, että kehitettäisiin - oikeusperiaatteitamme kunnioittavalla tavalla -menetelmä rekisteröidä ne rikosilmoitukset, joita tehdään vanhentuneesta lapsen hyväksikäytöstä. Jotain näyttöarvoa olisi voitava antaa sille, että samasta henkilöstä tulee toistuvasti vuosien varrella ilmoituksia. Olen samaa mieltä ehdotuksesta, että rikoksen nimeksi pitäisi vaihtaa lapsen seksuaalinen pahoinpitely.

Avioerohakemuksia

Suurin osa hakemusasioista, joita kirjaan tässä kuussa viereille, on avioeroja. Suomen avioliittolain mukaan asia etenee siten, että erohakemuksen voi jättää yksin tai yhdessä. Jos vain toinen on hakijana, asia annetaan oikeuden toimesta tiedoksi toiselle. Ensimmäinen vaihe kestää puolen vuoden harkinta-ajan verran, ellei pari ole todistettavasti asunut kaksi vuotta erillään. Puolen vuoden kuluttua haetaan toisessa vaiheessa lopullista eroa, jonka saa sitten nopeasti.

Moni lomakkeen täyttäjä on väsynyt hankalaan yhteiselämään. Hakemuksen jättäminen tekee kipeää. Silti tiskin toisella puolen tuntuu, että eron saa helposti virastoasiana. Emme me saa ihmisiä rakastamaan toisiaan määräämällä siitä laissa. Voisimmeko silti saada velvoitettua pienten lasten vanhempia miettimään vähän pitempään ennen kuin lasten koti hajotetaan? Jos parisuhteessa on väkivaltaa, ei tällainen edellytys ole mahdollinen. Voisiko tarjolla olla nopeammin myös asiantuntevaa sovitteluapua?

Paljon inhimillistä ahdistusta säästettäisiin sekä lapsilta että tapaamisoikeuksiaan kaipaavilta isiltä ja äideiltä. Tosiasia on, että myös tuomioistuimien resursseja kulutetaan merkittävä määrä ratkomaan riitoja, joita lapsista käydään. Lapsiasioita nytkin kyllä kiirehditään, mutta monella tavoin kannattavaa olisi entisestään kehittää perheasioiden käsittelyä ja antaa resursseja asioiden nopeaan hoitoon.