Avioerohakemuksia

Suurin osa hakemusasioista, joita kirjaan tässä kuussa viereille, on avioeroja. Suomen avioliittolain mukaan asia etenee siten, että erohakemuksen voi jättää yksin tai yhdessä. Jos vain toinen on hakijana, asia annetaan oikeuden toimesta tiedoksi toiselle. Ensimmäinen vaihe kestää puolen vuoden harkinta-ajan verran, ellei pari ole todistettavasti asunut kaksi vuotta erillään. Puolen vuoden kuluttua haetaan toisessa vaiheessa lopullista eroa, jonka saa sitten nopeasti.

Moni lomakkeen täyttäjä on väsynyt hankalaan yhteiselämään. Hakemuksen jättäminen tekee kipeää. Silti tiskin toisella puolen tuntuu, että eron saa helposti virastoasiana. Emme me saa ihmisiä rakastamaan toisiaan määräämällä siitä laissa. Voisimmeko silti saada velvoitettua pienten lasten vanhempia miettimään vähän pitempään ennen kuin lasten koti hajotetaan? Jos parisuhteessa on väkivaltaa, ei tällainen edellytys ole mahdollinen. Voisiko tarjolla olla nopeammin myös asiantuntevaa sovitteluapua?

Paljon inhimillistä ahdistusta säästettäisiin sekä lapsilta että tapaamisoikeuksiaan kaipaavilta isiltä ja äideiltä. Tosiasia on, että myös tuomioistuimien resursseja kulutetaan merkittävä määrä ratkomaan riitoja, joita lapsista käydään. Lapsiasioita nytkin kyllä kiirehditään, mutta monella tavoin kannattavaa olisi entisestään kehittää perheasioiden käsittelyä ja antaa resursseja asioiden nopeaan hoitoon.