Viikon varrelta

Osallistuin kuluneella viikolla kahteen seminaariin eduskunnan kansalaisinfossa. Toisessa käsiteltiin epäterveellisen ravinnon verotusta. Toinen tilaisuus koski lastensuojelua.

Veroseminaarissa sai kannatusta sokerivero virvoitusjuomaveron ja makeisveron sijaan. Niin saataisiin pois tietyt kummallisuudet ja teollisuutta kannustettaisiin vähentämään sokeria tuotteista.

Nyt esimerkiksi vichyvesi on virvoitusjuomaveron alainen. Miksi? Jos makeisvero tulee, ollaan ongelmissa xylitol-tuotteiden kanssa, joiden terveysvaikutukset on kiistattomasti osoitettu. Erikoista on sekin, jos sama tuote eri tavoin pakattuna ja kooltaan muutettuna on toisinaan makeinen ja toisinaan vaikkapa keksi. Näin olisi Suffeli - Fanipala -tapauksessa. Tuoreet marjat, hedelmät ja vihannekset olisivat selkeitä kevennettyyn verotukseen kuuluvia syötäviä. Valtiovarainministeriö ei kuulemma ehdi nyt sokeriveroon paneutua, sillä ensi syksynä on oltava valmista.

Toisessa seminaarissa jäi mietityttämään erityisesti se ilmiö, että huostaanotetuissa ja lastensuojeluasikkaiksi tulevissa on yhä enemmän teinejä. Lama-ajan lapset, voisi joukkoa kuvata. Olen kuullut kerrottavan myös, että moni nuori jää uusperheiden muodostuessa ylimääräiseksi. Uusiin perheisiin ei sovi yhtä aikaa murrosiän kapina ja vanhempien symbioosivaihe. Murheellista.

Vaikea maahanmuutto

Egyptiläinen isoäiti Eveline Fadayel saa KHO:n päätöksen mukaan jäädä Suomeen. Olen iloinen tästä inhimillisestä päätöksestä.

Maahanmuutto on vaikea asia. Odotamme siitä pelastusta työvoimapulaan, mutta samalla olemme kyvyttömiä kotouttamaan niitä, jotka tulevat tänne aloittamaan uutta elämää. Jos maahanmuutosta aiheutuviin ongelmiin suhtautuu kriittisesti ehdottaen tulijoiden määrän järkevää rajausta, leimautuu välittömästi rasistiksi. Kehitysapua emme ole valmiita nostamaan tasolle, jolla voitaisiin auttaa ihmisiä siellä, missä heidän juurensa ovat.

Kävelen Helsingissä ollessani päivittäin ainakin yhden kerjäläisen ohi. Sydäntä karvastaa, kun en auta heitä mitenkään. Ongelma on siinä, etten tiedä mikä on todellista apua. Rikollisjärjestöjen kerjäläisvärväystä en halua tukea.

Muistan, kuinka nuorena ensimmäisen kerran kohtasin Helsingissä nuoren naisen, joka pyysi markkaa. Hellyin ja annoin, tunsin itseni varmaan hyväntekijäksi. Kun sama nainen tuli hetken päästä vastaan, hänen katseensa oli välinpitämätön ja kylmä. Antaminen synnyttää iloa. Vastaanottaminen ei tuo aina samaa tunnetta, sillä pyytäminen johtuu pakosta, joskus orjuudestakin - ihmisten tai aineiden orjuudesta.

Lievää kyynisyyttä

On se nyt ihanaa! Suomalaiset on vapautettu ikävästä rajoitteesta, joka aiheutti kärsimystä ja ahdistusta, suoranaista turhautumistakin. Moni kärsi nälkää ja elinkeinonvapaus rajoittui rajusti.

Nyt ovat vapaita kaikki innokkaat tienaamaan tuplapalkkaa ja perheet viettämään designlaatuaikaa. Tuulipuvut häviävät katukuvasta ja Berlusconillekin alkaa kelvata suomalainen kehittyvä gourmet-ruoka. Autot eivät seiso turhaan tallissa, sillä käyttöönhän ne on ostettu. Sunnuntaina ei tarvitse miettiä, että huomenna on taas tylsä, arkinen maanantai.

Sillä - suomalaiset, pääsemme onneksi kauppaan yhä useammin myös sunnuntaisin. Vapaus - se maistuu tältä, jos saat iloa ostamisesta ja myymisestä.

Perjantaituumailu

Halusin pikkutyttönä otsahiukset, mutta äiti oli eri mieltä. Tein kuten niin moni ennen ja jälkeen. Lukittauduin saksien kanssa vessaan, kun äiti ei ollut kotona. Limpsaisin aimo loven etuhiuksiin ja vedin hiussuortuvat pytystä alas.

Suunnitelma ei toiminut, vaikka yritin tehdä kaiken salaa. Jotenkin äiti huomasi, että hiukset olivat lyhentyneet. Toisekseen pitkät suortuvat kelluivat pytyssä. Oli turha selittää.

Aikuisten maailmassa tapahtuu paljon vastaavaa. Vieläkään emme ole oppineet, että on parempi myöntää ilmiselvästi tapahtunut sen sijaan, että selitämme. Totuus tekee vapaaksi. Anteeksi on oiva sana isoille ja pienille. Pätee sekä suurissa yhteiskunnallisissa asioissa että ihan perhepiirissä.

Sain eilen uuden auton. Uusi tarkoittaa kymmenen vuotta vanhaa, puolet edellistä vähemmän ajettua ja ruosteetonta. Huolin mutisematta automerkin, joka on tällä hetkellä leimautunut sovinistisiin puheisiin.

Olisin mieluummin jatkanut vanhalla tutuksi tulleella ja ihan luotettavalla violetilla Kimilläni. Sen arvo tosin oli jo laskenut niin, että keskituloinen voisi ostaa niitä kuukaudessa kaksi. Nyt olisi pitänyt ostaa renkaat ja keväällä toiset, jolloin satsaus olisi jo ollut sama kuin auton arvo nyt.

Auto on liikkumista varten ja puhelin soittamista varten. Vanhassa vara parempi - kunnes vanha lakkaa toimimasta. Olen silti ihan tyytyväinen ajellessani vielä puhtoisella Aijullani ja lukiessani sähköpostia uudesta puhelimestani.

Eduskunnassa keskusteltiin vielä ilta kahdeksalta sunnuntaikaupasta. Olen todella pettynyt siihen, että raha näyttää jyräävän sunnuntain merkityksen päivänä, jolloin on helppoa olla kuluttamatta, ostamatta. Suomalaisesta maisemasta häviää pyhäpäivän levollisuus.

Mummot maksaa maltaita

Osallistuin eilen eduskunnan naisverkoston seminaariin Mummot maksaa maltaita - Mummoissa voimavara, vaareissa mahdollisuus. Alustajina olivat Sirkka-Liisa Kivelä, Alli Puirava ja Briitta Koskiaho. Kyllä oli karua kuultavaa. Kukaan ei voi sanoa laadukkaaksi hoidoksi tilannetta, jossa 70 % kaupungin laitoshoidossa olevista ikääntyneistä saa skitsofrenialääkitystä. Sairastavuus väestössä on noin prosentti.

Kun vanhusten tai nuorempienkin laitoshoidossa olevien henkilöiden ylilääkitys ja yhteensopimaton lääkitys on korjattu, on tapahtunut suoranaisia "ihmeparantumisia". Mykäksi heittäytynyt oppii puhumaan, tuskainen rauhoittuu, kävelytaito ja pidätyskyky löytyy uudelleen.

Vielä tulee päivä, jolloin tehdään elokuvia siitä, kuinka karmivaa oli toisinaan olla vanhus 2000-luvun alun Suomessa.