Valmentaja on kasvattaja

Keskimmäiselläni oli salibandyturnaus kotona Sastamalassa. Saaliina voitto ja tappio. Poikien joukkuessa on iso osa seitsemän vuotta sitten alle kouluiässä aloittaneita pelaajia. On ollut hienoa seurata, kuinka taidot, yhteispeli ja joukkuehenki ovat kehittyneet vuosien varrella. Yleisökin on harjaantunut pelin salaisuuksiin ja kannustushuudot ovat asiantuntevia. Alussa vaikutti lähinnä siltä, että aikuiset yrittivät epätoivoisesti äänen voimalla ohjata palloa haluttuun suuntaan.

Isoin ilo ja kiitollisuus on siitä, että sama Tiina-valmentaja on antanut aikaansa ja kasvattanut koko joukkuetta pelaajina ja ihmisinä. Oikeudenmukaisuus ja oikeanlainen vaativuus ovat saaneet pojatkin kunnioittamaan valkkuaan.

Me vanhemmat unohdamme liian helposti, että monet lasten harrastuksista pyörivät vapaaehtoisvoimien varassa. Aika harjoituksissa on pois valmentajan vapaa-ajasta. Kiitoksena on valitettavasti usein vaativien vanhempien arvostelua. Pelasin itse useita vuosia koripalloa ja harjoittelin yleisurheilua. Eipä tullut silloin mieleen juuri kiittää valmentajaa. Nyt muistan lämmöllä Leoa, Kaunoa, Penaa, Heikkiä ja Tiinaa ja montaa muuta. Iso kiitos kaikille teille, jotka annatte aikaanne ja osaamistanne lapsille ja nuorille. Työnne auttaa monia ohi kasvuiän hankalien karikoiden ja antaa itsetuntoa vahvistavia kokemuksia.

Tuiskepäivää

Scrabble ja Menolippu sopivat pakkaspäivän ohjelmaan. Hiihtämään en tarjennut mennä. Sen sijaan sain makean erävoiton 15-vuotiaastani sulkapallossa ja lumitöissä tuli lisäpylvästä sykemittarin tavoitteeseen.

Uskomatonta, kuinka motivoiva voi olla sykemittarin virtuaalipokaali. Se näkyy kellotaulussa koko seuraavan viikon, kun tavoite on edellisellä viikolla saavutettu. Kuntopyörä kutsuu vielä tai jää taulu tyhjäksi.

Tänään jumalanpalveluksessa oli pienen Mikaelin kaste. Hetki oli upea! Samalla mietti sitä, kuinka moni suomalainen on tietämätön siitä, mitä kasteessa on lahjaksi saanut. Haastan sinut tutkimaan asiaa Katekismuksesta.

Voisiko työtaistelukirveet haudata toistaiseksi?

Blogini on elänyt hiljaiseloa maanpuolustuskurssin ajan. Mielenkiintoinen ja monella tavoin tietoa antanut kurssi päättyi keskiviikkona ja tuikea pakkanen ja tuiskutuuli pitävät sisätiloissa poissa hiihtoladulta tänään. Ilmalämpöpumppu toimii tässäkin 20 asteen pakkasessa ja puulämpö lisää viihtyvyyttä.

Uutiset lakon uhasta eri aloilla ovat lisääntymässä. En jaksa kuin ihmetellä sitä, kuinka tällaisena talouden hiljaisen elpymisen aikana useilla eri aloilla ollaan vaatimassa lisää. Jos yritykset selviävät kriittisen ajan yli, ne voivat toimivina edelleen työllistää. Jos lisävaatimukset kaatavat firmoja, työttömyyden kasvu voimistuu.

On kliseistä puhua taloudellisen taantuman yhteydessä talvisodan hengestä, mutta ajattelen, että jotain samaa nyt vaadittaisiin. Sitten kun ollaan kasvun tiellä taas, on aika tarkastella, ovatko palkkapolitiikka ja työehdot korjausten tarpeessa. Toisaalta - jos johtajat korjaavat isoja potteja tullessaan irtisanotuksi, miksi eivät muutkin yrittäisi samaa!

Maata puolustamassa

Olen helmikuun puoliväliin asti maanpuolustuskurssilla. Suomen kokonaismaanpuolustuksesta muodostuva kuva on erittäin mielenkiintoinen. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka hyvää on suomalainen viranomaisyhteistyö, joka luo turvallisuutta meille myös rauhan aikana.

Valtiopäivien avajaiset jäivät väliin. Olisi ollut mielenkiintoista olla aistimassa, onko "jännittynyt" tunnelma totta vain lehtien sivuilla vai todellisuutta. Kokeneiden edustajiemme blogeista päätellen se on todellisuutta.

Asian ydin löytynee Bjarne Kalliksen lausumasta marraskuulta:"Puhemies on ravistellut totuttuja käytäntöjä ja puuttunut tärkeisiin asioihin. Mielestäni hän on korjannut taloudellista ajattelua varojen käytössä oikeaan suuntaan ja pyrkinyt tehostamaan hallintoa valtaa ja vastuuta selkeyttävään suuntaan."

"Uudistuksissa on luonnollisesti tärkeää säilyttää keskinäisen kunnioituksen ilmapiiri ja toteuttaa muutoksia keskustelun ja avoimuuden kautta."