Sain tai paremminkin jouduin ostamaan uudet silmälasit. Vanhat hajonneet olivat onneksi oikeasti vanhat. Se harmitti vähän, että lasit hajosivat tilanteessa, josta olisi saattanut saada vakuutuskorvausta, ellemme olisi nostaneet omavastuun rajaa vakuutusmaksun alentamiseksi.
En voi silti valittaa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen saanut kolmet silmälasit vakuutuksesta. Ensin sain jalkapallon naamaan, toiset vääntyivät pienten lasten käsiin ja kolmannet linssit tärveltyivät seurakunnan lastenleiriä vetäessä. Yhdet maksoi vielä periaatteessa yliopisto tutkielmapalkinnon muodossa.
Silmälasit ovat silti järkyttävän hintaiset. Ihmettelen, miksi ei arjen selviämiselle välttämättömään tuotteeseen saa tukea.
Pohdin asiaa joku vuosi sitten köyhänä opiskelijana seuraavasti:
Arvonlisäverotusta pitäisi pohtia uudelleen. Hammasproteesit ovat verottomat, mutta silmälasit eivät. Ymmärrän hyvin, että ilman hampaita ei voi kuin imeskellä ruokaansa, mutta ilman silmälaseja ei löydä edes imeskeltävää!
Yhtä omituinen on käytäntö, että silikonien alettua vaivata rinnuksisssa Kela korvaa tarvittavan hoidon. Jos sen sijaan silmien laser-leikkaus epäonnistuu, kysymys on kosmeettisella perusteella tehdystä leikkauksesta, jonka korjailu ei kuulu korvauksen piiriin.
Kaikkea ei voi verovaroilla maksaa, mutta jonkinlaista tasausta voisi harkita meille heikkonäköisille - eikä vain heikon näköisille.
skip to main |
skip to sidebar
Marjo
Kuka olen?
- Marjo Anttoora
- Olen 46-vuotias varatuomari, oikeustieteen ja teologian maisteri, kolmen lapsen äiti Sastamalan Vammalasta. Työskentelen lakimiehenä asianajotoimistossa. Työskentelin 2011-2015 sisäasiainministeriössä Päivi Räsäsen valtiosihteerinä. Aiemmin olen toiminut mm. KD eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä ja Päivi Räsäsen avustajana. Olen myös Sastamalan kaupunginvaltuutettu.
No comments:
Post a Comment