Minne kotiäidit ovat kadonneet?

Tänään uutisoitiin, että Suomesta ei enää löydä tilastojen perusteella kotiäitejä. Vaikutti siltä, että asiaa pidettiin positiivisena. Uutinen kertoi, että päivähoidon ja vanhempainvapaiden kehittyminen on vaikuttanut siihen, että naisten ei enää tarvitse valita joko uraa tai perhettä.

Tätä on suomalainen asenneilmasto. Naisen, joka jää kotiin hoitamaan lapsiaan on siis tarvinnut valita perhe uran sijaan. Entä jos faktaa onkin se, etteivät meidän verotuksemme ja tulonsiirtomme tee mahdolliseksi perheen valitsemista. On tehtävä myös uraa.

Osa naisista onnistuu siinä, että hoitaa kodin, tekee väitöskirjaa ja juoksee maratonin kaksi kertaa vuodessa. Osa käy töissä ja miettii, kuinka hyvä koko perheelle olisikaan se, jos äiti olisi kotona. Sitten on vielä joukko niitä naisia, jotka hoitavat lapset kotona. Miksi heitä ei näy tilastoissa, on arvoitus. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat ”vain kotona” ja saavat ”kodinhoitotukea”.

Kotiäitiyden työvoimaa uusintava vaikutus pitäisi vihdoin tunnustaa. On varmaa, että perheen toinen vanhempi jaksaa paremmin antaa panoksensa työelämässä, jos toinen kantaa isomman vastuun lapsista ja kodista. Luonnollisesti on mahdollista, että kotona oleva vanhempi on isä, mutta nainen tuntee useammin kotivanhemmuuden omakseen. Verotusta on muutettava niin, että yhden työssäkäyvän vanhemman talous saa tasa-arvoisen kohtelun.