Nyky-yhteisöllisyyttä

Yhä useampi kadulla vastaantuleva puhuu puhelimeen. Osa hoitaa asioitaan, mutta monelle puhelin on kuin tupakka ennen. Puhelimesta saa itsevarmuutta luomalla yhteyden ihmiseen toisaalla.

Luin suomalaisen yrityksen tuoteyhteisön mainosta. Liittymällä yhteisöön voi tutustua yrityksen filosofiaan ja sen tuotteiden syvimpään olemukseen. Lisäksi voi seurata oman tuotekokoelmansa karttumista. Samanhenkisten ihmisten yhteisö muodostuu desing-tuotteiden omistajuudesta tai ihailusta. Yritys houkuttelee asiakkaaksi lupaamalla yhteisöllisyyttä, mutta varaa oikeuden lakkauttaa yhteisöohjelman.

Tupakka on epäterveellistä, mutta sen ympärille muodostuvassa yhteisöllisyydessä on vielä jotain tervettä. Ihmiset kohtaavat toisensa face to face, ei vain naamakirjan tai muun materiattoman materialistisen näennäisyhteisöllisyyden kautta. Profiili luodaan ottamalla kontakti ihmiseen, ei valitsemalla kiiltokuvia itsestä tai luomalla laadukasta imagoa.

Vaan auttaako vastaan potkiminen? Päätyykö niin vain pylväspyhimykseksi erämaahan, jonne ei ole laajakaistayhteyttäkään?