Kirje rintamalta

Täältä 13/12 39

Rakas Sisko

Tervehdys taas täältä jostain, sieltä missä olemme ja kiitokset kirjeestä, jonka sain eilen. Luin sen mielihyvällä ja siinä olikin montaalajia uutista. Ja kyllä se onkin nyt semmosta uutisten aikaa jokalailla siellä jos täälläkin. Elämä on vaihtelua ja sen pitääkin olla, kun se vaan päättyy kunnialla. Kerroit, että Jumala on linnamme ja kyllä se niin onkin. Kyllä sillon on suojattu pommeilta ja vihollistuleltakin, kun vaan tämän linnan omistaa täyssuojaksensa.

Meilläkin on tänään tällä joukkueella vapaata ja rupesin kirjoittaan vähäsen täälläkin, ettet luule että siellä kuollu ollaan. Ei tänne mitään erikoista kuulu, semmoista sotaista aikaa on niinkuin kuullaan. Mutta ei me oikeen vielä sorasta tieretä, että kovempaakin se voi olla, jos näin jatkuu. Kyllä aina sillä ollaan valmiit, mihin ja millä hetkellä vaan.

Näin alkaa veljesten - Eeron ja Väinön kirje kotiin sisarelleen Fanny Johannalle, minun Hanna-mummulleni. Kirje on allekirjoitettu: Muistelkaa Eero ja Väinö.

Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin 6.2.40 on päivätty Mannerheimin allekirjoittama painettu ilmoitus: Velvollisuutenani on ilmoittaa, että Eero Verner Nyblom on kaatunut taistelussa Isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne, mutta lohduttakoon Teitä tietoisuus, että olette saaneet antaa Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon Teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala.

Me muistelemme tänään Eeroa ja Väinöä sekä monia muita, jotka antoivat elämänsä, nuoruutensa, terveytensä. Kiitämme itsenäisestä Suomesta, jossa yhä on oikeus tunnustaa, että Jumala on linnamme.