Nostalginen viikonloppu

Takana on nostalginen viikonloppu ja monta isoa iloa! Perjantaina tapasin nuorimman kummityttäremme, joka on pian jo viisi kuukautta katsellut sirkeillä sinisillä silmillään maailmaa. Samalla vierailulla äidin sydämeltä putosi yhden sortin taakka, kun pojilta saatiin liehuvat kutrit siistittyä.

Lauantaina vietettiin KD:n 50-vuotisjuhlia. Ensin aamusta puoluevaltuusto, sitten päiväjuhla ja vielä illallinen kruunajaisiksi. Sain olla mukana ottamassa tervedyksiä ja toivottamassa vieraita tervetulleeksi varapuheenjohtajan roolissa. Kovin pieneksi siinä itsensä tunsi, kun onnittelijoina oli niitä, jotka ovat vuosikymmeniä tehneet työtä puolueen hyväksi. Luulenpa, että oli useampi kättelijöissä, jotka tiesivät kyllä, keitä ovat nämä kaksi ensimmäistä jonossa - Päivi Räsänen ja Peter Östman - mutta mikä lie kukkaistyttö tämä kolmas.

Juhla oli hieno ja varmasti 50 vuoden veroinen. Itselleni päivän parasta antia oli kuitenkin iltajuhlan viulumusiikki. Se kävi sieluun.

Sunnuntaina nostalgisoimme koko perheellä Kallion kotikulmilla monen vuoden tauon jälkeen. Pyhän Sydämen Kappelin messussa mieleen tulvivat lasten vauva-ajan muistot. Toisen linjan puistossa tuli aikanaan myös istuttua toinenkin tunti ja päivä muiden mammojen kanssa. Lapset ihmettelivät, kuinka kiipeilyteline on niin matala. Viikonlopun kruunasi vielä kaikkien muiden rakkaiden ihmisten tapaamisten lisäksi toisen kummitytön tapaaminen.