Yltäkylläisyys on ongelma

Olen siivoillut lasten kaappeja ja kerännyt tavaraa kyläyhdistyksen kevätkirppikselle. Kasseihin on kertynyt lähinnä vaatteita - ehyitä, mutta käytettyjä. Suurin osa ei tule kelpaamaan kenellekään, vaikka laitan ne ilmaiselle kierrätyspöydälle. Harva leikkaa enää edes matonkuteita.

Maailmassa on monia, joille vaatteet olisivat tervetulleita. Silloin tällöin olen saanut ilolla täyttää kassillisen vanhempieni mukaan Keniaan. Tuntuu hyvältä antaa siistiäkin ilmaiseksi pois, jos tietää niiden menevän tarpeeseen ja käyttöön. Uskon, että moni meistä luopuisi paljosta, jos puutetta kärsivät olisivat lähempänä. Jos voisimme konkreettisesti nähdä luopumisen olevan jakamista, toisen puutteen huojentamista.

Huomenna olen päättänyt ensimmäistä kertaa elämässäni laittaa roskiin sinänsä kelvollista, joka ei kenellekään kelpaa. Ei kivaa!