Yksi loppuu, toinen alkaa

Muistan vielä saapumiseni ensimmäiseen työpäivään eduskunnassa vuonna 2001. Kiipesin portaita ja sieltä jostain melkein ovelta katsoin kaupunkin. Tuntui juhlavalta ja hyvältä. Eilen lähdin näillä näkymin viimeisen kerran eduskunnan työntekijänä kiireisesti junaan Pikkuparlamentista sen suuremmin tunteilematta. Jäljellä tämä päivä ja kaksi viikkoa lomaa. Sitten alkaa jotain uutta, ihan alusta.

Ihanassa työtoverijoukossa joululounaalla istuessa mietin kyllä eilen, saanko vielä joskus olla osa tätä työntekijänä - avustajana, ehkä jopa kansanedustajana. Aika näyttää. Nyt jatkan silti varapuheenjohtajana tiivistä yhteistyötä oto - oman toimen ohella.

Eduskuntatyössä on etänäkin oma glamourinsa ja omat arkikoomiset yksityiskohtansa. Edelleen tuntuui hauskalta nähdä käytävällä Uusis ja Taberman livenä. Mieleen tulee välähdyksiä: Lipposen kättely oppositiokutsuilla Kesärannassa. Niiasin ja hämmennyin hetkeksi, kun en oikein tiennyt olisiko pitänyt esitellä itsensä vai ei. (Vanhaselle en sitten vuosien päästä enää niiannut.) Rupattelu rannassa silloin vielä ryhmäkansliassa työskennelleen Soinin kanssa. Kun katsoi ympärille, tuntui että seisoo uutislähetyksessä.

Hetkellinen välähdys tajunnassa, että tuo reppuselkäinen ohimennyt henkilö oli presidenttimme. Maammelaulu oopperassa, aina vain toistuvat eksymiset sokkeloisessa eduskuntatalossa, mutkattomat heit käytäväkohtaamisissa, onnistumisen ilo valtiopäivätoimien valmistelussa. Eduskuntatyö on ollut hienoa, vaikka työsuhteeni kaukaa asuvana ovat olleet pätkiä ja erilaisia kokoomateoksia tunneista ja palkka koulutustasoon nähden huono. Hienoa, vaikka nyt on jo tottunut paljoon ja tietää, kuinka raskasta ja vaativaa on työ kansanedustajana.

Erityisesti olen iloinnut Sarista, jonka seuraajaksi tulin ja joka uskalsi rohkaista sanoen, että minusta tulee hyvä avustaja. Niin kävikin. Sonjasta ja Marjosta, joiden kanssa olen jakanut avustajatyötäni, ryhmäkanslian Merjasta ja Leenasta, jotka ovat rohkaiseeet ja tuoneet lämpöä työpäiviin, muista avustajista, joiden kanssa olemme saaneet osaamista jakaa. Hienoista edustajista, joiden apuna on ollut ilo ja kunnia toimia. Suurimman kiitoksen haluaisin antaa Päivi Räsäselle, jonka työtä seuraamalla olen saanut jatkuvasti oppia sitä, kuinka omien mielipiteiden ja näkemysten takana seistään silloinkin, kun tietää, että on vähemmistössä ja tietää että riittää ivallisiakin kommentoijia.