Joulumuistoja

Lapsena mummulassa laskimme serkkujen kanssa jouluaattona tyhjillä apulantapusseilla Kassanmäkeä, kun meidät ajettiin pihalle metelöimästä. Heiniin ei saanut mennä hyppimään, vaikka Tarzan-leikit olivat ihan parasta. Se oli tosin harmillista, että pikkusiskoni sai olla Jane, minä olin yleensä apina.

Kylän raitilla kulki illan aikana useampiakin joulupukkeja. Pihalla paloivat rakovalkeat, kun kävimme polttamassa tähtisadetikkuja (tai tähtisäde - kuten olen aina luullut). Antamisen halu vaati kekseliäisyyttä, kun lapsen lahjabudjetti oli pieni. Tätini sai kerran pakkauksen paketin päälle tarkoitettuja ruusukkeita. En tiennyt, mitä ne olivat, mutta vaikuttivat kovin kauniilta.

Kummitätini on kirjakauppias, joten mieluisimmat kovat lahjat olivat varmat. Jos halusi lukea rauhassa joululahjakirjoja, piti mennä kylmään saunaan. Sielläkin joku nukkui yönsä, kuten myös isossa vaatehuoneessa. Ihmeellisesti riitti mummun ja tutan kärsivällisyys kuten myös naimattoman tätini ja setäni. Mummulla oli Ainojen oloisen tupsulliset tossut ja vieläkin kuulen korvissani niiden suhinan, kun hän kävi pakastimella hakemassa pullaleetaa - ihanan makeaa ja hyvää. Pakko oli joskus kokeilla mummun tapaan kahvin juomista tassilta, sokeri huulien välissä. Kampsupaisti eli veripaltulla höystetty lihakeitto oli joulupäivän ruokaa.

Olen kiitollinen siitä, että joulumuistoni ovat täynnä yhdessäoloa ja rakkautta. Jouluna haluaisi onnistua kertomaan, kuinka välittää ja kuinka arvostaa kaikkia niitä, jotka ovat sellaisia muistoja olleet mukana luomassa.