Teinin äidiksi

Perheessämme on tapana viedä syntymäpäiväaamun aamiainen sankarille vuoteeseen. Tarjottimelle lastataan vähän parempia astioita, yleensä juuri paistettua patonkia, pestolla ja mozarellan kera, kaakao tai kahvi ja joku pieni makea pala. Esikoinen täyttää tänään thirteen eli tulin teinin äidiksi. Kumpi lienee helpompaa - vaikea ensisynnytys vai murrosiän taistelut.

Päivä kului Porissa kaupungilla aikaa kulutellessa. Suoraan sanottuna liikaa liian kärttyisiä ihmisiä. Synttärisankari ahkeroi koko päivän yleisurheiluharjoituksissa ja oli siinä mielessä syypää ostoksiimme "väärällä" paikkakunnalla. Päivän päätteeksi kävimme katsomassa Joulutarina-elokuvan. Se oli juoneltaan ja kuvaukseltaan ihan ok. Ohjaaja Juha Vuolijoki oli Ressussa rinnakkaisluokallani. Hetken kelasin, mistä päähenkilölle annettu uusi nimi Julli, oli tuttu. Taisi olla Vuolijoen lukioaikainen lempinimi.

Vielä urheiluun. On haikeaa muistella, mitä kaikkea sitä on joskus pystynyt tekemään. Ihan tai ainakin melkein perusliikuntatuntitaustalta arabialainen, kärrynpyörä puomilta ja urhohyppy hyppyarkulta ovat joskus onnistuneet. Selkäytimestä alkoi nousta jumppakärpäsohjelma noin 26 vuoden takaa. Mitään ei parane enää kokeilla, kun edessä on muutenkin fysioterapiaa ja nilkassa tuore kortisonipiikki. Onhan se hauska kehuskella, että joskus minäkin. Yritetään kuitenkin vielä.