Sanomisen paloa

Kun vaalit on käyty, saa taas yleisönosastoihin kirjoituksensa läpi. Aamulehteen oli "pakko" kommentoida:

Opiskelu sallittava työttömyyden aikana
Kansanedustaja Arto Satonen kirjoitti(AL 19.3), että ansiosidonnaista työttömyysturvaa tulisi asteittain laskea 500 päivän kuluessa. Hänen mielestään tämä ei merkitse turvan alentamista vaan työhön kannustamista. Mielestäni siitä ei pääse mihinkään, että tuen vähentäminen on turvan heikentämistä.
On ehkä henkilöitä, jotka ovat mielellään työttömyysturvan varassa odotellen tuen loppumista. Suuri osa ansiosidonnaisella tuellakin elävistä kuitenkin haluaisi töihin. Jos työtä ei ole tarjolla, ei tuen heikentäminen kannusta muuhun kuin laskemaan elintasoa entisestään. Perheellisen on vaikea vaihtaa paikkakuntaa kakkosasunnon tuellakaan, joka sinänsä olisi erinomainen parannus. Tästä Bjarne Kallis teki lakialoitteen vuosi sitten.
Työllistymistä tukisi tuen alentamista tehokkaammin se, että pahasta työttömyydestä kärsivien alojen osaajien sallittaisiin kouluttautua uusiin tehtäviin työttömyysturvan varassa. Ei olisi mahdotonta koota valtakunnallisia tilastoja siitä, mitä aloja tämä lievennys olisi syytä laajentaa koskemaan.
Vaikka kaikki työ on arvokasta, ei ole kauaksi viisasta pakottaa työtöntä taloudellisen pakon kautta hakeutumaan täysin koulutusta vastaamattomalle alalle. Oman alan töihin on sen jälkeen lähes yhtä vaikea päästä kuin pitkän työttömyyden jälkeen. Koulutuksen ja työelämän tarpeiden kohtaaminen johtaa kestävämpään tulokseen kuin alisuoriutumiseen kannustaminen.