Saariston suojissa

Vietin juhannusta samoin kuin viimeiset noin 25 vuotta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - Kustavissa vanhempien mökillä. Eksyneet haahkanpoikaset ovat joka vuosi yhtä liikuttavia ja rauhalliseksi saarta luulevat käärmeet yhtä karmivia. Kalliot ja meri aloittavat todellisen kesän.

Törmäsin mielenkiintoiseen ja tarpeelliseen saariston ilmiöön. Sisareni lapsi oli sairaana ja lääkärikäynti vaikutti välttämättömältä. Venematkan, lossimatkan ja 80 kilometrin ajo ei vaikuttanut mahdolliselta pienen kuumepotilaan kanssa. Paikalle soitettiin saaristolääkäri, jonka veneessä oli täydellinen vastaaottotila laboratorioineen kaikkineen. Tyyristä oli, mutta diagnoosi ja lääkkeet löytyivät. Onneksi oli vakuutus! Kela korvaa osan, mutta voisi näin upeaa palvelutapaa tukea kuntienkin toimesta jotenkin.

Taaskaan ei tuntunut mukavalta lähteä saaresta ehtiäkseen valtuuston kokoukseen. Se oli keskusteltu ja nuijittu kuitenkin parissa tunnissa läpi tilinpäätöksineen kaikkineen. Paperia oli jaossa niin iso kasa, että sitä saattoi käyttää pienimuotoiseen kuntosaliharjoitteluun. Hyviä, tärkeitä asioita - kunpa vain kaikki tarkastuslautakunnankin esittämä kritiikki kantaisi muutokseen asti.