Onnea kaikille isille! On todettu, että isän hyväksynnällä on tärkeä vaikutus tytön kasvulle naiseksi. Olen kiitollinen kaikesta rohkaisusta ja kannustuksesta, jota olen omalta isältäni saanut. Samoin iloitsen siitä isyydestä, jota saan seurata oman puolisoni suhteessa lapsiimme.
Näiden traagisten tapahtumien jälkeisinä päivinä olen miettinyt ihmisen raadollista suhtautumista järkyttäviin uutisiin. Uskallammeko tunnustaa, että karmealla tavalla meissä herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta se, että tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa, syvästi murheellista? Ihmisen kokemus elämän merkityksellisyydestä rakentuu tässä ajassa kaksinapaisesti sitä kautta, että tavallisuus revitään hajalle joko suurella onnistumisella tai suurella tragedialla. Olemme sokeita tavallisen arjen syvälle onnellisuudelle.
skip to main |
skip to sidebar
Marjo
Kuka olen?
- Marjo Anttoora
- Olen 46-vuotias varatuomari, oikeustieteen ja teologian maisteri, kolmen lapsen äiti Sastamalan Vammalasta. Työskentelen lakimiehenä asianajotoimistossa. Työskentelin 2011-2015 sisäasiainministeriössä Päivi Räsäsen valtiosihteerinä. Aiemmin olen toiminut mm. KD eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä ja Päivi Räsäsen avustajana. Olen myös Sastamalan kaupunginvaltuutettu.
3 comments:
Tavallisen arjen syvä onni
Anteeksi nyt, Marjo, mutta rupesi oikein hymyilyttämään tämä blogisi, ehkä eri tavalla kuin oli tarkoitus.......
Voi olla onnellinen puolestasi kun näin koet, vielä katsoen sitä hymyilevää kuvaa vieressä.
Onnettomuus on myös siinä että olemme sokeita tavallisen arjen syvälle ahdistukselle, jota jotkut kokevat, erityisesti se poika joka ammuskeli. Ihmiset vain pyrkivät kätkemään tällaiset vaikeudet, ei sitä olekaan helppo nähdä. Turhuutta ja tuulen tavoittelemista, on niin paljon muilla, meillä....
Arjen syvästä onnesta on myös kirjoitettu:
15 Ja minä ylistin iloa; koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla.
Siinä olet oikeassa.
Hei Pena!
Luulen, että ymmärsit minut vähän väärin, vaikka oma kommenttisi sokeudestamme arjen ahdistukselle on myös oikea.
On raakaa ja kurjaa, että olemme kiinnostuneita tuosta ahdistuksesta vain silloin, kun se nousee uutisiin. Kun se on tarpeeksi havahduttavaa ja järisyttävää. Niin paljon aikaisemmin pitäisi välittää siitä, että yhden ihmisen sisällä voi olls niin paljon ahdistusta kätkettynä.
Jatkan vielä samasta aiheesta.
Jokaisen arjessa ja tavallisuudessa on paljon asioita, joita ei ulkopuolinen kuvaisi onneksi. Voi olla, ettei tarjolla ole kyllin ruokaa ei juomaa eikä edes iloa. On silti paljon hyvää, johon on tottunut ja johon havahtuu vasta, kun jollekin muulle tapahtuu onnettomuus. Iloitsemme esimerkiksi perheenjäsenistä, kun joku muu menettää omansa.
En haluaisi määrittää tavallisuudeksi esimerkiksi sitä, että vihaa ihmisyyttään.
Post a Comment