Ilmastosta vaan vieläkin

Trampoliini on pihalla. Lapset pyytävät lupaa lähteä mahdollisimman kevyillä varusteilla kouluun. Pyöräilykausi on alkanut. Sanotaan, että yhtä lämmin kevät oli 150 vuotta sitten nälkävuonna. En osaa iloita tästä sinänsä kauniista keväisestä säästä, raparpereista kukkapenkissä, silmuista syreenissä.

Voi hyvin olla niin, että tämä säätila on normaalien rajoissa, mutta kokonaisuus ei ole. Vaalit menivät ja seuraaviin on aikaa, mutta ympäristöämme rasittava toiminta jatkuu. Syyllistyn siihen itsekin enkä ole valmis ihan kaikesta luopumaan. Huomaan sen, että on helpompi toimia ympäristöystävällisesti siinä, missä säästää rahaa, mutta rahan sijoittaminen on vaikeampaa. Mieluummin palelen osin sähkölämmöllä kuin ryhdyn koko talon lämmitysjärjestelmän remonttiin. Ja puita kantaessa tulisi kyllä lämmin. Maaliskuun jälkeen siinä suhteessa vain laiskuus kasvaa eikä jaksaisi enää sytyttää tulia. Ahneus. Itsekkyys. Mukavuudenhalu. Ne ovat ratkaisevia sanoja muussakin.

En voi sille mitään, että minua kuvottaa televisiomainos, jossa kehotetaan viemään koira hammastarkastukseen. Samaan aikaan miljoonat lapset kärsivät köyhyydessä ja me voisimme auttaa. Mutta eihän se meille kuulu. Kotimaassakin ollaan avun tarpeessa.