Nuori ja silti vanha

Koti on hiljainen. Lapset lähtivät aitan edestä hetki sitten kouluun, esikoinen bussipysäkille jo aikaisemmin. Elämä on merkillistä. Niin vähän aikaa sitten itse odotin syksyn ensimmäisiä koulupäiviä, uusia oppilaita ja opettajia, kaikkea sitä iloista, mitä kouluun liittyy. Nyt olen murrosikäisen äiti ja ihan lapsellinen itse.
On hassua huomata, kuinka ihminen sisällään pysyy niin itsenään vaikka ulkokuori rapistuu.

Vaikka moni asia oli vaikea ja raskaskin, toivoisin toisaalta voivani palata taaksepäin. En ole kriisissä, mutta sittenkin. Kuinka 37 vuotta, melkein 38 voi tuntua niin paljolta ja ennenkaikkea kuullostaa paljolta. On ikävä nuoruuteen.