Erilaisuuden hyväksyminen

Miltä tuntuisi huomata lähes aina kauppaan mennessä, että joku myyjistä siirtyy järjestelemään hyllyä lähelle sitä, missä itse liikut? Miltä tuntuisi kuulla, että ravintola on valitettavasti täynnä ja nähdä, että tilaa silti on? Kannoilla aina epäluulo ja ylenkatse.

Tätä ja paljon pahempaa kokevat romanit Suomessa. Edelleen. Leimaamiseen riittää tietty asu ja tietyt ulkonäön piirteet.

Olen iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tutustua eduskuntavaalikampanjan aikana pirkkalalaiseen Eija Grönforsiin. Ehdokkaana hän lähestyi ihmisiä esitteiden ja vaalikarkkien kanssa rohkeasti ja lämmöllä. En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Kuinka moni mahtoi miettiä, mitä hän myy ja puristaa kassiaan vähän tiukemmin? Vaatii valtavasti rohkeutta olla edelläkulkijana ja epäluulojen kaatajana.

Löytyy oppaita siitä, kuinka käyttäytyä kiinalaisten ja italialaisten vieraiden kanssa. Kuinka moni ns. valkolainen tietää romanien tavoista? Kuitenkin olemme eläneet rinnan suomalaisina satoja vuosia. Romaneilta olisi paljon opittavaa esimerkiksi vanhempien kunnioittamisesta. Vieläköhän saisimme ennakkoluulomme anteeksi? Toivoisin, että meille sallittaisiin vähän uteliaisuutta, lupa hiukan "tuijottaa" ja kysyä. Nyt erilaisuuden hyväksymisenä pidetään sitä, että on kuin ei huomaisikaan.