Oikeudenkäynnin julkisuudesta

Herätyskello soi vahingossa liian aikaisin enkä saanut enää unta. Tilanteen pelasti tiedonjano. Oikeustieteen opiskelun alkuajoista on kauan, koska tein tutkintoa vuoroin teologisen opintojen kanssa ja kolmen lapsenkin maailmaan saattaminen ja hoito veivät siinä samassa aikaa. Nyt on valtavan mielenkiintoista kerrata kaikkea sitä, minkä päivittäin harjoittelussa tulee vastaan. Miinuspuolena on jatkuva oman tietämättömyyden kohtaaminen.

Kiinteistöasioiden lisäksi lukulistalla on 1400 sivuinen Prosessioikeus -opus. Yritin lukea sitä jo ennen harjoittelun alkua, mutta oman työn ja sitten joulusiivouksen ohessa lomalla en ehtinyt syventyä. Ehkä se oli hyvä, sillä rinnan käytännön kanssa kaikki luettu saa enemmän sisältöä.

Perjantaina alkanut Nekalan polttomurhien oikeudenkäynti on saanut pohtimaan oikeudenkäynnin julkisuutta. Julkisuuden tarkoituksena on lisätä luottamusta tuomioistuinten toimintaa kohtaan. Kuka tahansa voi tulla seuraamaan lähes jokaista istuntoa. Lain mukaan tuomioistuin voi kieltää alle 15-vuotiaan läsnäolon julkisessa käsittelyssä, jos läsnäolosta voi olla hänelle haittaa. Tämä ikäraja on looginen, koska 15-vuotias on itse rikosoikeudellisessa vastuussa ja saattaa istua syytettynäkin.

Olisiko kuitenkin syytä olla toinenkin ikäraja tai ainakin mahdollisuus arvioida tilanne toisin? Kun tuomioistuimessa käsitellään asiaa, joka on raakuudessaan käsittämätön, tulisi oikeuden puheenjohtajalla mielestäni olla harkintavaltaa, päästetäänkö paikalle esimerkiksi koululuokka. Toiselle 15-vuotiaalle tapaus voi olla varoittava esimerkki, toiselle järkyttävä jopa traumatisoiva kokemus. Erityisesti satunnainen, tuntemattomaan henkilöön kohdistunut väkivalta voi herättää kenessä tahansa pelkoa arkielämässä vastaantulevia tuntemattomia kohtaan.