Käräjillä

Kirjoittaminen on harventunut ihan käytännön pakosta. Uudet asiat työssä vievät veronsa. Lähden ennen lasten heräämistä bussille ja palaan kotiin iltapimeässä. Tavallista monelle, mutta uutta minulle. Koko päivä on uutta täynnä. On aika stressaavaa kaivella muistin pölyisistä komeroista joskus aikoinaan tentiin luettuja asioita, mutta nautinto on todella suuri, kun jotain löytyy tai uutta saa sisään säilöttyä.

Istun ensimmäisen kuukauden käräjäoikeuden kiinteistötiskissä ottamassa vastaan mm. lainhuuto- ja kiinnityshakemuksia. Samalla perehdyn asiaan niin, että osaisin aikanaan tehdä itse ratkaisuja vastaaviin hakemuksiin. Kerran viikossa olen kuunteluoppilaana rikosasioiden istunnossa. Jälkikäteen harmittaa, ettei jo opiskeluihin ollut liitetty mitään tällaista käytäntöön nivoutuvaa. Kaikilla ei ole opiskeluaikana mahdollisuutta käydä työssä harjoittelemassa. Nyt tuntuu, että on opeteltava puhumaan alan kieltäkin. Monet termit ovat kadoksissa ja välillä tuntuu kankealta ilmaista itseään. Nöyryyttä kysyy, mutta oppiminen on ilo!

Ymmärrän nyt huomattavasti paremmin niitä, jotka ovat kyselleet, kuinka ehdin niin moneen tehtävään. Ei elämä aikaisemmin tuntunut kiireiseltä. Aikaa riitti, kun teki etätyötä tehtävässä, jonka osasi. Nyt lähtö kotoa on pimeässä ja paluu pimeässä. Aivokapasiteetti ainakin aluksi käytössä kohtuullisen laajalta osin. Kevättä odotellessa valopillkuna aamuin illoin on se, että vuoden päästä ei tarvitse enää itkeä, ettei tiedä edes, mitä käräjäoikeudessa tapahtuu!