Lauantaita

Vihdoinkin pitkät yöunet. Keskimmäinen tuli tosin ennen heräämisaikaa kohteliaasti anteeksipyytäen kysymään, lähtisikö siitä liian kova ääni, jos hän imuroisi yläkerran. Emme antaneet lupaa imuroida.

Kolme koneellista pyykkiä, tiskit, pojat Pirkkahallin harjoitusretkelle, neiti lentopalloharjoituksiin. Kuntosalikortti ei suostunut avaamaan ovea. Harmitti, kun kerrankin olisin ehtinyt sinne. Selässä tuntuu ikävästi eilinen rankan viikon lopetus. Bussi oli Tampereelta niin täynnä, että jouduin seisomaan koko matkan Vammalaan. Kävely raikkaassa ilmassa virkisti salin sijaan.

Lauantai on kovin pian käytetty. Illaksi ehdimme vielä vaarin (isäni) eilisille nimppareille. Ihmettelen sitä, kuinka ihmiset saivat asiansa hoidettua silloin, kun lauantaitkin olivat työpäiviä. Ehkä työelämä on koventunut paljonkin tavallaan, mutta onpa monia helpotuksiakin aikaisempaan. Suuri on ihmisen mukavuudenhalu ja taistelu sitä vastaan pitkän elämän mittainen. Elämä on kuitenkin kovin lyhyt uhrattavaksi vain työnteolle.