Velkaa ja konkursseja

Olen siirtynyt auskultoinnissa summaarisiin asioihin. Velkasaamiset ja konkurssit tulevat tutuksi. Aihealue on mielenkiintoinen, mutta tuo taas esiin yhdenlaisia ihmisen elämän ikäviä vaiheita. Kun velkomusasiassa annetaan yksipuolinen tuomio, jonka kanssa velkoja voi mennä ulosottoon pyytämään saamistensa perintää, on taustalla kovin erilaisia elämäntilanteita. Joku on sairastunut tai jäänyt työttömäksi eikä selviä enää maksuistaan. Joku on vain halunnut syödä leveämpää leipää kuin mihin varaa olisi ollut.

Olisi helpompaa itselle toimia tehtävässä, jossa voisi auttaa osapuolia pääsemään sovinnolliseen ratkaisuun tilanteessa. Se ei ole käräjäoikeuden tehtävä, mutta tuomioistuimeen jätetty hakemus saattaa silti johtaa sovintoonkin. Velallinen maksaa tai alkaa muuten toimia asian selvittämiseksi.

Tosiasia on sekin, ettei velallinen ole näissä tilanteissa läheskään aina sääliteltävä taho. Ei ole oikein, että aliurakoitsija jää työstään vaille korvausta tai pienyrittäjä palkattaan. Vuokranantajalle kuuluu vuokra asunnostaan.

Kun puhutaan sekaisin rahasta, kodeista ja välttämättömästä elannosta, tilanteet ovat tunnetasolla sekavia ja hämmentäviä. Joissain tilanteissa olisi hienoa, kun voisi todeta vanhan tuomarinohjeen mukaan: mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.

Ilmassa on muuten huonoja merkkejä. Konkurssi ei ole mikään harvinaisuus.