Vaalikonetenttiin

Kirjoittelen tätä junaa korvaavassa bussissa Sastamalan ja Tampereen välillä. Rataa kunnostetaan - onneksi. Juna on nopea ja järkevä tapa kulkea täältä sekä Tampereelle että Helsinkiin. Harmittaa, että seutulippumme koskee vain bussiliikennettä. Käyn Helsingissä Ylen vaalikonetentissä. Neljä minuuttia on siis syy tähän reisuunn. Illalla on Sastamalan valtuusto, johon ehdin myöhässä. Työssäni valtiosihteerinä olen joutunut varsin vähän keskusteluun median kanssa. Sen verran kuitenkin, että olen tullut ehkä tarpeettomankin varovaiseksi. Maalaisjärkisenä ja rehellisenä ihmisenä on vaikea hyväksyä ensinnäkin sitä tietotason vaatimusta, joka kohdistuu esimerkiksi ministeriin. Joskus minuunkin. Toisekseen en haluaisi, että yhteisten asioiden hoitoon kohdistuva muutenkin vähäinen into karsiutuu edelleen, kun luullaan, että politiikassa toimivat tietävät kaiken. Päätöksenteon on perustuttava faktoihin ja perustietojen pitää olla kunnossa. Onko kaiken tiedon kuitenkaan tarve olla jatkuvasti muistissa ja annettavissa kuin apteekin hyllyltä? Jokaisella hallinnonalalla on monipuolinen sikermä monimutkaisia asioita. Mielestäni keneltäkään ei pidä odottaa, että hän osaa ne aina kysyttäessä. Ehkä tämä on muistamattomuuden puolustus. Oma tapani käsitellä asioita ei ole painaa yksityiskohtia muistiin. Tunnen erittäin loogisia ajattelijoita ja päätöksentekijöitä, joilla on sama tapa. Mielestäni ei ole ihan rehtiä hankkia kannuksia esimerkiksi vaalikeskusteluissa sillä, että on selvittänyt sopivaa nippelitietoa keskustelua varten. Se saattaa vakuuttaa, mutta kertooko se kuulijalle jotain todellista?