Perheiden tuki on osa turvallisuustyötä

Ote puheestani Kouvolassa turvallisuusseminaarissa: Perhe ja koti ovat keskeisiä yksilön turvallisuuden tunteen ja turvallisuuden kannalta. Tämä ilmenee konkreettisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa on seurattu vuonna 1987 syntyneitä aina siihen saakka, kun he täyttävät 21 vuotta. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että perheen merkitys lapsen kehitykselle on vielä suurempi kuin se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Vanhempien koulutus, terveys ja toimeentulo vaikuttavat lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen perusteella on nähtävissä, että niin hyvinvointi kuin myös ongelmat kasaantuvat. Ikäluokasta 8,8 prosenttia oli saanut tuomion rikoksesta. Psykiatrisessa hoidossa ollut hieman yli 20 prosenttia ja psyykenlääkkeitä oli käyttänyt hieman yli 13 prosenttia ikäluokasta. Psykiatrisen diagnoosin oli saanut 13 prosenttia ikäluokasta. Viidesosalla ikäluokasta ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Näillä nuorilla myös muut hyvinvointiin liittyvät tekijät olivat huonompia kuin enemmän koulutusta saaneilla. Tutkimus osoitti myös sen, että erot kodin ulkopuolelle sijoitettujen ja ei-sijoitettujen lasten ja nuorten välillä olivat huomattavat. Kaksi kolmesta kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsesta ja nuoresta oli saanut tutkimuksen aikana psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai psyykenlääkitystä ja yli puolella ei ollut peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa. Ei_sijoitettujen luvut olivat selvästi alempia. Turvallisuuden näkökulmasta on tärkeää huolehtia lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Matalan kynnyksen palvelujen merkitys on ensiarvoinen, sillä usein pieni apu varhaisessa vaiheessa voi estää sen, että perheen tilanne muuttuu yhä vaikeammaksi. Huonosti voiva perhe ei pysty antamaan lapselle sellaista tukea, jota hän tarvitsee kehittyäkseen niin henkisesti ja fyysisesti tasapainoiseksi aikuiseksi. Mikäli näiden perheiden tukemisessa epäonnistutaan, se voi heijastua yhteiskuntaan monella tavalla. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan yli puolella niistä nuorista, jotka ovat syyllistyneet väkivaltaan, on mielenterveyden häiriötä. Mikään yksittäinen syy ei selitä nuorten tekemiä suunnitelmallisia väkivallan tekoja, vaan niiden taustalla on monta yhtä aikaa vaikuttavaa tekijää. Keskeisimmät näistä ovat sukupuoli, yksinäisyys, ulkopuolisuus, koulukiusaamisen kohteeksi joutuminen ja mielenterveysongelmat. Ilman riittävää tukea perheeltä ja läheisiltä ihmisiltä nämä tekijät voivat yhdessä vaikuttaa siihen, että nuori mies syyllistyy tekoon joka ulkopuolisesta vaikuttaa järjettömältä. Tekojen ennalta ehkäiseminen on haasteellista, sillä tekijät eivät yleensä tule esille aiemman rikostaustan tai muun häiriökäyttäytymisen kautta. Ennalta ehkäisyssä keskeistä on se, että tunnistetaan ne tekijät, jotka kasaantuessaan saattavat lisätä riskiä tehdä vakavia väkivallantekoja. Viranomaistoiminnassa koulujen oppilashuollossa ja mielenterveyspalvelujen yhteydessä on mahdollisuus tunnistaa ne yksilöt, jotka tarvitsevat enemmän tukea ongelmiinsa ja joiden ongelmat saattavat johtaa kohonneeseen väkivallan riskiin.