Perheihanteita

Tänään oli kesän viides lomapäivä eli puolet vuoden lomista vietetty! Lähdin eilen töistä kesken päivän eduskunnan kesäkokoukseen Hämeenlinnaan ja palasin tänään Lahdesta työpaikan kautta paikkaamaan eilistä.

Oli innostavaa olla päivittymässä taas politiikkaan välillä. Auskultointivuoden aikana en valitettavasti ole jaksanut ihan päivänpäälle seurata kaikkea keskustelua.

Ensi vuoden budjetti herättää paljon ajatuksia. Ihmettelen sitä, kuinka meillä on sekä kasvun aikaan ja taantuman uhatessa aina sama tavoite. Pitää yllä tai palauttaa kasvu. Koskaan ei ole varaa edes yrittää korjata tilannetta sitä kauttaa, että annettaisiin selvästi enemmän niille, joilla on vähän. Tai korjattaisiin ongelmia -esimerkiksi vanhustenhoidossa - jotka ovat olleet kaikkien tiedossa kauan.

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Suomen tulevaisuus on veronkevennyksiä enemmän kiinni siitä, että perheitä tuetaan. Lapset tarvitsevat kasvaakseen vatuullisiksi, itsetuntoisiksi ja miksei tuottaviksikin kansalaisiksi turvallisen kasvuympäristön. Kaikki aikuiset eivät sellaista kykene ilman tukea tarjoamaan. Suuri osa rikollisuudesta, nuorten pahoinvoinnista, syrjäytymisestä ja monista muista ongelmista johtuu perusturvallisuuden puuttumisesta lapsuudessa.

Pienet asiat voivat pelastaa pienen elämän. Tukiaikuisia, kotiapua, väliaikaista sijoittamista, veronkevennyksiä perheille,kouluterveydenhoitoa ja paljon muuta olisi annettavissa. Ei tarvita ihanneperheitä vaan perheihanteita!